Kauden lemppariviikoloppu oli taas vuorossa. Kunto tuntui hyvältä ja alkukauden kisat ja treenit sujuneet kivasti. TS kortteleissa oli vielä monta ennakkosuosikkia poissa. Ja meillä iso ja hyvä joukkue kasassa. Lapsillekin oli touhua. Pienin sai ajaa vielä TS-minikorttelin ja isommille sunnuntaina SK-muistoajot. Näitä varten käytiinkin treenaamassa alamäkiristeyksiä ja myöskin mäkivetoja toistoina. Lapsille kaikki on uutta ja ihmeellistä, kun maantiepyörät vasta muutaman viikon olleet alla. Etenkin tytär on varsin arka kokeilemaan uutta, mutta pikkuhiljaa saadaan asioita eteenpäin. Nyt pienimmällekin on tulossa käytetty maantiepyörä. Ja sit Saksasta tuli jo vetohihna, jonka saa esim ylämäkiä varten laitettua ja tasattua lasten eroja.
 |
Vaikka ajo näytti menevän nenähengityksellä, niin sykkeet nous ja muut tippu mäkeen. Eka voitto.
|
Lauantain TS kortteli
 |
| Kivasti porukkaa, joku vuos ollu paljon vämmän. |
 |
| Innoissaan omasta kisasta |
Lauantaina hyvää "kisakokemusta" pienimmälle. Eipähän ens vuonna kisat niin jännitä ja tietää edes mitä ne on. Eihän siinä mitään täysiä ajeta ja puhdasta hauskanpitoa. Mut minijunnut eivät oikein edes tajua et pitäis ajaa ja mihin suuntaan. Hauska kokemus ja saa hänkin kisan ajaa.
Mulla koko lauantai alkoi heikosti. Verensokerit oli viikolla vielä hyvät, mut sit pomppasivat taivaisiin. Kisapäivänäkin sain laittaa jatkuvasti pikainsuliinia ja silti korkealla. Ja kisan startissa tai olla 17. Eikä siinä vielä kaikki. Unohdin trainerin taka-akselin. Mulla on kisalämmittelyyn mekaaninen traineri ja et läpiakselillisen fillarin saa ripustettua siihen, niin pitää olla sellanen pitkä akseli. Sit unohdin geelipommin, no onneks oli kaupan geelejä varalla. Hanskatkin jäi kotiin, mut niistä nyt ei niin haittaa. Sit kisan lämmittelyissä ihmettelin kun uudet just vahatut ketjut ei oikein meinannu toimia. Eikä ollu varaketjua mukana, kun lähikisa... No uusissa D-A ketjuissa oli yks jäykkä linkki keskellä 🤯. Yritin huuhdella vedellä ja vatkata käsillä, mut jäykkä oli. Kisassa sit vaihteet pomppi jatkuvasti. Etenkin pienemmillä takarattailla. Jo neutraalikierroksella auton perässä ajaessa pölisi tosi pahasti. Meiltä Niko yritti hatkaa heti alkuun. Kun sitä ajettiin kiinni, niin mä jatkoin omalla irtiotolla ja noin 5km kohdalla kirkkosillalle kääntyessä fillari livahti alta. Ehkä vähä liian kovaa, mut enemmän syytän pölyä yms. No sama asia, yliarvioitu oma pito. Niinhän se menee, et mutkien ajamisen luottamus kasvaa ja kasvaa, kunnes romahtaa... Ja ihan itse manasin asian, kun lapsille fleksasin autossa, et en oo kaatunut ainakaan 10 vuoteen. Ja monesti kertonu et mutkien treenaaminen on ”turhaa” kun jokainen mutka on kuitenkin erilainen pidoltaan.
No fillarin runkoon pieni vekki. Vasen vaihtajan kahva poikki ja ihottumaa sinne tänne. Ei onneks mitään vakavampaa. Ja fillaristakin selvis vähällä, kun vain runko ja itse fiksattava vaiva. Tosin kahvat on ärsyttävän kalliita. Liettuasta tilasin käytetyn ja sekin oli 160€ posteineen. Rungon korjaus nyt vuorossa. Senkin ajattelin itse tehdä, kun hiilikuituaskarteluja tullut harjoiteltua mittaritelineen yms muodossa. Melko siisti ja pieni kohta rungossa onneksi. Eikä mikään muu osa hajonnut. Runko on itsessään tosi halpa ja jo 3 vuotta käytetty, niin jälleenmyyntiarvoa ei tarvitse pohtia sen enempää. Eikä ulkonäköpuoltakaan tarvitse surra. Ehkä tyttäreltä kynsilakkaa ja tarra koristeeks.
Datakäyriä en jaksa ottaa esille, kun ei mitään ihmeellistä niissä näy
 |
| Kahva puutteistaan huolimatta periaatteessa toimii, mut ei enää ihan fresh.. |
 |
Ei mitään mega-ihottumaa. Pakarassa vähä pahempi ja kyynärpäässä myös.
|
Sunnuntain SK muistoajo
Simon muistoajo on aina ollu vähä vaikea mulle. Vaikka mäki kuullostaa sopivalle, niin jotenkin lihakset ei sitä siedä hyvin. Tosi hyvä porukka TuUL kuskeja viivalla ja taktiikat varsin selkeät.
Nyt kisassa ajettiin oikeastaan koko aika kovaa ja irtiottoja hierottiin monesti, eikä sopivaa meinannu syntyä. Vasta lopussa vikat 3 kierrosta tai hatka olla yhtenäisempi, tosin sekin hajos. Irtiotolla ei ollu montaa sekuntia kaulaa, mut tarpeeks.
Mäessä ajetaan lähes 40kmh joten peesillä on aika paljon merkitystä, eikä kannata odottaa et takaa tulis apuja. Muutaman kerran olin oikealla puolella porukan katkeamista, mut veto ei jatkunu tarpeeks ja porukka tuli kasaan.
Ajoin kisan tyttären fillarilla, jossa runko reilu pari senttiä lyhyt ja muutenkin pieni, eikä 140mm stemmi juuri pelastanu. Renkaat oli kapeat, vaijerit esillä, tanko pyöreä, vaatteet perus ajoasu. Mitä muuta vois kaivata. Fillarissa ajoasento myös varsin kummallinen. Onneksi kammet oli 165mm. En tehny mitään muutoksia asentoon satulan noston ja stemmin vaihdon lisäksi, kun piti saada nopsaan tyttären käyttöön takas. Omat vanhat tehopolkimet sentään. Tyttären Assiomista on toiset jouset poistettu ja ne on superlöysät.
Sokerit oli sunnuntainakin päin persettä. Insuliinia sai laittaa lisää ja lisää. Kisan aikana yli 13 ja syöminen jäi. Lopussa pistin insuliinia ja söin geeliä kyllä, mut varmasti liian myöhään. Ja alkukisan oli perus tunkkainen maku suussa. En tiedä mikä rajoitti jaksamista eniten: epäaerot välineet, vieras asento vai hiilareiden puute?
Kisan lopputulos, kuten lauantainakin, oli tosi hyvä joukkueelle kun Kalle molempina päivinä toinen.
 |
| Toi tokan mäen W’bal negatiivisuus yllätti. Tuntu pahalle, mut ei noin pahalle. Vaakaviiva taas 10kJ kohdalla. Monella kierroksella alhaallakin revittiin hyvin ja jalka kyl tyjeni loppua kohti. Loppukirissä W’bal tyhjeni jopa yllättävän paljon vaikka tulin vikana maaliin. Aloitin keulalta jo hyvissä ajoin ennen nousua, kun en sillä fillarilla halunnut kiriä kummemmin, enkä ois jaksanu. |
 |
| Kisa oli pari kierrosta pidempi kuin aiemmin. Keskinopeus kovempi kuin aiemmin ja NP korkeampi kuin aiemmin. Ei kovin huonosti siis. Jalat teki tasan työt (spideristahan tulee vain arvio, mut nyt oli polkimet, niin oikea tieto). Garminin mielestä aika turha treeni taas ja lähinnä tempoa… |
 |
| Eipä näissä mitään erityisempää. Paljon kovia tehoja ja myöskin kampi suorana. |
Kuvat
 |
| Ei ihan uusinta uutta. Mut vois olla huonomminkin. |
 |
| Tästä vähän näkee asentoa. |
 |
Lasten startissa oli väkeä, mut toisaalta monta eri sarjaa.
|
 |
Lapset sarjoina lähti minuutin välein. Sit porukat meni sekaisin ja tuomareilla ei ollu hajuakaan kenenkään kierroksista.
|
 |
Poika kolmas. Startissa sähläs jotain polkimiensa kanssa ja tippu porukasta. Loppukisan ajoi muita kiinni ja ei paljo jääny puuttumaan.
|
 | Poika ajoi antaumuksella. Soolona tosiaan joutui jauhamaan. Keskisyke alun 5min jälkeen oli 190 ❤️🔥
|
|
 |
| 📸 Antti Järvinen. Itseluottamus ja innostus kasvaa, kun huomaa et kehitystä tulee ja pärjää |
 |
| Tästä kuvasta tytärkin uskoi, et asentoa kannattaa madaltaa. Nyt pikkuveli ajoi vain 1kmh hitaampaa, vaikka saa tiputettua suoraan vetoon. Eli aerodynamiikka on tärkeä, vaikka tää kisa ratkaistaan mäessä. |
Lopuksi
Kisat oli järjestetty hyvin. Kisaajia ja kannustajia oli paljon. Lapsilla oli hyvä oikea reitti. Lasten palkinnot hieman kyseenalaiset. Onhan TurkuTouring lahjakortit arvokkaita joo, mut lapset ei niitä kuitenkaan maksais. Tytär oli tippa linssissä, kun tuli eka voitto, eikä saanu mitään mitalia/pokaalia. Ostettiin lahjakortit lapsilta 10€/kpl, mut ei sekään juuri auttanu. No me saatiin halvalla liput ja todennäköisesti mennään porukalla, jos sattuu vapaa viikonloppu. Mulla tilastotappio ja toivotaan et fillari pian kunnossa. Sunnuntaihin oon aika tyytyväinen kun huomio kaikki hidasteet. Onneks lähdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi