Lasten pyöräily

Musta on tullu tällainen perhepyöräilijä. Vuosien kuluessa lapset on kasvanu (paljon). Aluksi niitä vedettiin kärryssä. Sit käytiin BMX/pump track radoilla. Sit pikkuhiljaa maastossa. Nyt jo nuorinkin viilettää polkuja pitkin maastossa ja vauhtia piisaa. Itse saan lasten kanssa jo jonkinlaisen lenkin. Ja yllättävän kivaa muutenkin. Mukava nähdä kun lapset kasvaa, taidot kehittyy ja vauhti nousee. Harva se kerta joku kohta menee taluttamatta tai kierrosaika paranee jne. Se lähteminen vaan on suurin ongelma. Ohjatut treenit alkaa silloin kun alkaa ja lapset tietää ne. Mut itse päätetyt tekemiset on helposti hieman turhan liukuva lähtö.
Pyöräily on kisalajina melko hankala lapsille ja heidän vanhemmille. Välineet on kalliita ja niiden ylläpito on vaikeaa. Säännöt myöskin vaativat välineiltä hieman sitä sun tätä. Ja jokainen eri alalaji tarvii omat välineensä. Harvassa paikassa näkee isoja lapsilaumoja junnulenkeillä. Rajamäki, Oulu ja Jyväskylä instan perusteella ilahduttavia poikkeuksia. Kun lapsimäärä ylittää "kriittisen pisteen", niin lenkkejä on takuulla, niissä on aina kavereita ja välineiden kanssa saa opastusta helpommin. 

Kaikki osaa kyllä ajaa pyörällä. Pyöräily ei myöskään oo joukkuelaji perinteisessä mielessä. Yksin voi ajaa lenkkiä ihan hyvin. Maantiellä ei tarvita ihmeempää ajotekniikkaa, enemmän kisatekniikkaa sitten. Maastossa taas pitkälti ajamalla oppii ja vauhti kasvaa ilman erillistä tekniikkavalmennusta. Reitit löytyy pitkälti Stravasta ja ne saa mittariin, niin polkujen oppiminen ei ole enää syy mennä yhteislenkeille. Tietenkin ajokaverit kannustais ajamaan kovempaa ja enemmän. Nämä eivät ole mitään varsinaisia kannustimia yhteislenkeille. Mutta nämä asiat toisaalta mahdollistaa, että landella yksinkin voi ajaa paljon, eikä siis vaadi iso porukkaa. Salossa on HHCMB harrastelenkkejä, mut siellä ei ole muita lapsia, niin todettiin et helpompi käydä omalla porukalla. Omat lenkit tietenkin onnistuu, vain jos vanhemmat pyöräilee...

Pyörän huolto on oikeastaan aika helppoa ja onnistuu halvoilla työkaluilla pienessä tilassa. Ja varmasti työkalujen lainaajia ja opastajia löytyy, kun kysyy. Mut vaatii aikaa ja harjoittelua sekin. JA sit kun on monta fillaria, niin ylläpidettävää riittää. Joskus ihmettelin, kun videoissa lapset ajaa aina "väärän korkuisella", siis matalalla, satulalla, mut nyt todennu, et kasvun mukana pysyminen on ihan täyspäivätyötä. Ei sillä, monilla videoilla harrastelijat taas pomppii satulan päällä kuin puput.

Minä

Itse ajoin alakouluikäisenä 5km matkaa suuntansa kaupalle pienestä pitäen ja jostain 5. luokalta alkaen yksin tai veljen kanssa maastossa. Ihan omasta mielenkiinnosta alkoi veljen kanssa harrastus. Ei ollu lähipiirissä esimerkkejä. Luettiin Fillari-Lehdestä tekniikkavinkkejä ja ajettiin osittain merkattuja reittejä ja osittain jostain löytyneitä reittikuvausten mukaisia reittejä. Silloin ei ollu maastokarttoja netissä, eikä youtubesta löytyny videoita. Fillari-Lehden kataloginumero alkuvuodesta oli aina luettu hiirenkorville uusia fillareita himoitessa. Käytin kaikki rahat fillareihin ja varsin itsenäisesti hoidin korjaushommat ja opettelin. Ehkä joku virhekin sattui korjauksia harjoitellessa 🫣.  Kontiolahdella ei ollu paikallisia esikuvia, eikä yhteislenkkejä. 

Olin jo aika paljon kuitenkin ajanu ja perehtyny lajiin, kun muutin Hyvinkäälle ja sieltä löytyi yhteyslenkkejä. Niistä sai mahtavasti uusia ajoreittejä ja hyvää seuraa, vaikka muut olikin keski-ikäisiä. Sieltä kannustivat kisoihin ja neuvoivat paljon.

Oma kisaaminen alkoi maastossa ja siirryin vasta m18 luokassa maantielle, kun treenimääriä oli haastava kasvattaa maastossa loputtomiin. Nopeasti siirryin kokonaan maatielle, kun totesin, et se on paljon hauskempaa.

Lapset

Omat lapset ei mitenkään innosta hihku, kun pitäis lähteä lenkille. Mut suostuvat ja ajaessa on harvoin tylsää ja lenkin jälkeen jopa kivaa. Toisaalta samaa koskee kaikkea ulos lähtemistä pleikkarin sulkemiseen. Keskimmäinen, 10v eli u11 luokassa, puhuu haluavansa kisoihin ja muutamissa ollaan käytykin. Nuorin on vielä 7v, joten ei kaipaa vielä kisoja. Vanhin lapsista on ens kesänä 13v. Hän ajaisi u15 sarjassa ja siellä tytöissä podium olis lähes osallistumispalkinto. Eikä sillä huono kunto oo, kunhan sais vaan kisamoodin päälle. Täytyy katsoa saako innostumaan.

Tykkään, et lapsille maastopyöräily on paljon mielekkäämpää (kuin maantie). Maastossa on luonto lähempänä. Luontaista kikkailua & tekniikkaa. Lisäksi taukoja helpompi pitää, eikä autoliikennettä. Mutta maastokisoja ei oo lähistöllä, eikä mulla oo maastopyörää. Jos lähtee kauemmas kisareissuun, niin samalla ois itsekin kiva ajaa. Maantiellä taas kisapaikat ja -päivät olis samoja, tietenkin sit joutuu kisapaikalle menemään jo aikaisin aamusta. Kisa itsessään ehkä vähä "tylsempi" kuin maastossa tai ainakin erilainen. Maantiellä kisaamisessa taas ehdoton etu, ettei oo yksinäistä tempoa, vaan porukassa ajamista ja muista saa haastetta.

Vuodet : 2019, 2020, 2021, 2022

2023, 2024

2025

Ihan pikkuisena lapset on käyny OJ-tenavapyöräilyissä Liedossa. Sit TS-kortteleiden yhteydessä ollu jotain lasten lähtöjä ja Kankaanpäässä oli myös. Tänä vuonna vain pienin ajoi TS-korttelit. Isommat aluecupin maastokisan ja cx kisan.

Kuvista huomaa, et fillarit pysyy samoina, mut lapset vaihtuu ja sit aina aika ajoin isompia fillareita tulee. Vaatteetkin kiertää lapselta toiselle ja välillä ristiin rastiin. Pienin ajaa vielä 24" jäykkäperällä tai ainakin niin pitkään, kunnes jää pieneksi. Keskimmäisellä nyt 26" mtb, mutta se vaihtunee seuraavan kokoon kesällä. 26" olis sille varmasti parempi koko, mut kun pienempi tarvii sen eikä montaa saman koon fillaria viittis pitää, niin saa hieman isomman. Isoimmalla 27,5" xs koon fillari jo käyny pieneks eli se jäi seuraavaks kiertopalkinnoks.

Vanhaa 27,5" maastopyrää pitää sit jatkossa päivittää poikaa varten hieman paremmaks. Activessa osat ei ollu ihan priimaa, mut toimiva ja ok fillari sinällään. Nyt siihen uusittuna XT vivut ja vaihtaja. Uudet kammet ja pakka. Sit satula ja polkimet myöskin. Jatkossa pitää vielä harkita umpirautaisen satulatolpan vaihtoa. Taakse tuli uus rengas, otin Contin RaceKing 2,2" kun niitä sai tosi halvalla.

Tytär kasvaa kuin rikkaruoho ja sille tuli nyt Spessun chisel comp S-koossa eli alumiininen laatutäysjousto. Se on yllättävän kevyt, hyvät osat ja niitä sai järkihintaan. Ei tarvii päivittää mitään. Pikkuveljet kateudesta vihreenä, mut eivät yllä edes polkimille...

Välineet

Pyöräily on siitä hankala laji, et vaatii alkusijoitusta melko paljon. 1000-2000€ on aika minimi maastopyörään, etenkin jos haluaa täysjouston. Ja tolla hinnalla lähinnä käytettyä voi katsella. Poikien 24" ja 26" jäykkäperät on meillä KuBikes merkkisiä. Oikein mainioita ja junnuille suunniteltuja.  Kuluissa kuitenkin hyvä laskea, että fillaria meillä käyttää 3 lasta ja sen jälkeen saa vielä myytyä pois. Meillä on tainnu yks fillari olla aina noin 2 vuotta käytössä yhdellä lapsella. Tästä seuraa, että tolla alkupanostuksella saa harrastusvälineet 6 vuodeksi ja sit vielä myydessä melkein puolet takas. Eli noin 200€/v jää kuitenkaan hintaa harrastusvälineille, niin onko se paljon? Tietenkin yhdelle lapselle arvon alenema on käyttövuosiin nähden ehkä hieman suurempi, mutta toisaalta paljon vähemmän fillareita tarvitaan lukumääräisesti.

Edelleen tykkään, et välitysrajoitukset maailman hölmöin homma. Hirvee säätäminen etu- ja takarattaiden kanssa, et saa etenemät kohdilleen. Renkaatkin vaikuttaa jonkin verran. 1x systeemi olis paljon helpompi, mutta rakensin kyllä etuvaihtajan kanssa pojalle, ihan vaan periaatteesta ja opettelua varten. Noita 14t tai 16t alkuisia pakkoja ei saa enää oikein mistään. MICHE tekee onneks shimanolle. Mut tosiaan jonkun 32t eturattaan kanssa voi laittaa jo suht pientä takapakkaa. Ja maastossa kukaan ei oo huolissaan lasten tekniikasta tai nivelistä....

Perusmaantiepyörät ei maksa paljoa, jos löytyy joku sopiva vanha vannejarrullinen versio mekaanisilla vaihteilla. Lasten nopeuksissa ei aerodynamiikalla suurta merkitystä ole ja toisaalta lasten painolla modernit leveät renkaatkaan ei ole tarpeen. Maastossa taas joustot vaatii huoltoa ja kuluvat jonkin verran.

Maastopyörät vähä kalliimpia, kun joustot maksaa ja täysjousto melko tarpeellinen. Maastossa myös tekniikka on uudistunut enemmän ja vaikuttaa ajamiseen myös enemmän. Eli yli 10v vanhat maastopyörät alkaa olla vanhoja, mut maantiepyörissä kyllä kelpaa. CX menee lapsilla onneks maastopyörällä, eikä täällä päin oo sellasia kisojakaan edes. 
Fillareiden ylläpito maksaa tietenkin jonkin verran, mutta ei lasten ajomäärillä ketjut, renkaat yms kulu yhtään. Huoltoa ja säätöä lähinnä tarvitaan. Ja tietenkin jos innostuu päivittämään parempia ja kevyempiä osia...

Jatkossa

Pojalle seuran jäsenyys hoidossa, ajokamat tilattu, fillarit valmiina. Nyt sit ens kesänä suunnitelmana muutamia maastokisoja. Jokunen maantiekisa ja kalenterissa ISM kisat Oulussa. Katotaan löytyykö joku sopiva kisa, mihin saatais tytär innostumaan. Sille ei vielä ajovaatteita tilattu, mutta ne hoitunee sit tarvittaessa.