ISM Pomarkku 🥉

Jälleen kauden yksi kohokohta takana. Kaikki ei arvosta ism kisoja, mutta mulle niissä on aina ollu oma viehätyksensä. Kisoissa on monta huonoa puolta, kuten ennalta-arvaamattomuus joukkueiden puutteen vuoksi. Pieni sekavuus yhden lähdön eri sarjojen vuoksi. Lisääntynyttä vaaran elementtiä uusien kuskien takia. Lisäksi hieman enemmän paineita menestymisen vuoksi. Nämä kaikki on toisaalta myös positiiviseksi nähtäviä asioita. Samasta joukkueesta voi olla monen eri lähdön kuskeja ja kokoajan saa olla tarkkana ketä yrittää irti. Hieman voisi helpottaa laittamalla eri sarjoille selvemmin eri numerot tai eri värit. Luokkien yhdistäminen kuitenkin hyvästä, niin pääjoukko hieman isompi.

Pronssi maistuu hyvälle, etenkin kun loppukirit ei oo mun suosikki.

Tulokset

Strava

Reitti

Tuulen suunta oli nyt suoraan lännestä, jolloin tuuli ei purrut sivusta juuri yhtään. Vuosi sitten kaakosta eli kunnon sivari päädyssä. 

Alkuviikosta olin aivan maani myynyt, kun Foreca lupasi sadetta tähän kisaan (ja etenkin Kolille seuraavaan viikonloppuun). Onneksi sää oli mitä mainioin. Tuulta suht reippaasti, mutta ei vahingossakaan sivaria. Reitti on todella tasainen ja ainoastaan hiekalla pientä nyppylää. Hiekkatietä on reilu 5km per kierros ja se alkaa jyrkällä nousulla. Tänä vuonna ei saatu revittyä pääjoukkoa paloiksi. Ei ehkä tarpeeksi montaa innokasta yrittäjää. Muutama repäisy ei riitä, vaan pitäis olla paljon toistoja. Lopulta joku kyllästyy ja odottaa seuraavan lähtevän sulkemaan väliä. Siitä se ero sit kasvaa. Mutta nyt ei käynyt niin. Kisassa oli tarpeeksi monta vahvaa kuskia ajamassa välejä kiinni, mutta ei tarpeeksi monta riittävän vahvaa että eroa tulisi väkisin. Myöskin osa joukkueista oli pienentynyt ja hajaantunut eri luokkiin yms. Helppo rata on useimmille mieleen, mutta itse ainakin tykkään kyllä raskaammasta reitistä, jossa saisi helpommin eroja, eikä joutuisi loppukiriin...

Nyt varauduin ja kirjoitin ylös missä hiekka alkaa ja loppuu. Huolto oli hiekan alussa, joten sekin hoitui samalla.

Kisa

Muutama irtiotto oli kisan aikana, mutta ei erityisen pelottavaa. Tokan kierroksen hiekkatie ajettiin jo hieman kovempaa, mutta ei tarpeeks. Vikalla kierroksella oli muutaman yksittäisen kuskin yhdistyny hatka, mutta ne pysyi juuri ja juuri näköetäisyydellä. Vikan hiekkatien lopulla ajettiin kiinni. Muutaman iskun koitin tehdä kisan aikana ja joihinkin vastasin. Varsin heikolle kuitenkin mahikset vaikutti, eikä koko kisaa voi repiä. Lopussa muutama yksittäinen isku tuli ja niitä ajettiin kiinni. Rasmus iski hienosti lopussa ja pysyikin juuri ja juuri irti maaliin asti. Kovat tehot stravan perusteella sai puristettua. Itse sain pidettyä kivaan paikan loppukiriä ajatellen ja pääsin kolmanneksi omassa luokassa.

Lähes sama millainen rata ja mitä tehdään, niin aika lailla samat kuskit kärjessä. Jos irtiotto olisi muodostunut, niin lähes samat kuskit sielläkin olis ollu. Omista sijoituksista viime vuosilta sijat 4,1,4,4 ja nyt 3 kertoo myöskin tasaisuudesta. Radat olleet hyvin erilaisia. Nyt hiekkatie toi hieman haastetta ja luonnollisen iskun paikan. Ei kuitenkaan tänä vuonna mitään tapahtunut. Ehkä turhan kevyellä porukka pääs muulla osalla kierrosta. Vikan kierroksen aikana hiekkatie oli sotatantereen näköistä ja juomapulloja ja ties mitä fillarinosaa oli pitkin poikin. Sinällään hiekka oli hyvässä kunnossa, mutta kyllähän siellä kuoppia oli. Kovapohjainen savi oli hieman pehmentynyt, mutta hyvin ajettavissa.

Maali oli siirretty muutama sata metriä pidemmälle viime vuoteen verrattuna ja yksi risteys oikealle ennen maalia tuli lisää. Maalisuora oli kuitenkin hyvä ja riittävän pitkä.

Ajaminen porukassa suhteellisen rauhallista. Ekalla kierroksella hieman levottomuutta ennen hiekka ja seurakaveri viime vuonna kaatui siinä pahasti, niin hakeuduin ihan keulaan. Pieni määrä vetotyötä pitää kärjessä ja poissa pääjoukon huojunnasta. Hiekalla halusin olla myöskin keulassa vastaamassa iskuihin ja tekemässä omia. Samalla myöskin säilyy näköyhteys eteenpäin.

Pari kertaa W'bal kävi alle kympissä ja syke nous ihan kivasti. Mitään sankarisuorituksia ei kuitenkaan tullut.

Tehot eivät olleet mitenkään kovia (punaisella suluissa viime vuotiset), mut toisaalta paljon polarisoidumpia kuin viime vuonna.

Loppukiri vielä zoomattuna. Ei kovin huono kuitenkaan. 20s keskiteho nyt ei päätä huimaa, muta osa tosta ajasta on kevyillä tehoilla kun pujottelin muiden ohi.

Kuvat

Tytär antoi hienosti pullon tokalla kierroksella. Kisaan valmistaudutaan eväskasseilla ja puhelimen vara-akuilla.

Muutama räpsy hikkatien alusta huoltomäestä

Toinenkin pojan ottama kuva

Startissa kaikki hyvin 👍🏻

Tää oli jo ainakin kolmas kerta kun sain numeron 13. Vaimo tietää jo kääntää toisen numeroista ja laittaa numerot monella hakaneulalla siististi.

Sokerit

Yöllä sokerit nous ja nous, mut lopulta tippuivat. Aamulla laitoin Levemiriä 10u ekstraa ja Tresibaa tutun 21u. Lounasta en syönyt, mutta laitoin insuliinia ja otin puuropommin (70ghh) vajaa tunti ennen starttia. Startissa unohdin pistää insuliinin, mutta heti alkumatkasta pistin 5u mahaan. Sen jälkeen verensokerit oli kisassa ihan ok:t. Ois voinu ollu vähä matalammat ja oisin halunnu syödä enemmän, mut ihan hyvä näinkin. Energiat otin geelipulloista, joten tarkka määrä ei ihan selvillä, mutta urheilujuoman kanssa yhteensä hieman alle 200ghh tuli oletettavasti. 3h kisaan siitä tulisi noin 65ghh/h eli naftisti, mutta enemmän kuin ei mitään. Toisaalta tunti ennen starttia otin myös energiaa. Matalat sokerit juuri ennen starttia sekoitti myöskin päätä. Startissa 200mg kofeiinia. Kisan aikana oli tarkoitus ottaa vielä toinen mokama, mutta hieman unohtui.

Jatkossa

Vielä yksi vuosi m30 sarjaa jäljellä! Seuraavaksi kuitenkin Kolille hiekkateitä ajamaan.