Tultiin mökille vuosittaiselle visiitille hyvissä ajoin. Edellisenä päivänä käytiin vaimon kanssa tutustumassa reittiin. Reitti oli itselle kiva, kun tuttuja kotimaisemia. Äidin synnyinkoti ja isoäidinkin kotitila aivan reitin varrella. Ja meidän mökki reilun kilometrin päässä reitiltä.
Reittihän oli mitä mainioin. Valtavasti isoja nousuja. Varsin isoa ja suorapiirteistä tietä. Ei juurikaan risteyksiä. Hienot maisemat ja suojaisaa hieman mutkittelevaa tietä. Jyrkkiä laskuja löytyi, mutta olivat enimmäkseen varsin suoria. Maksiminopeudet pirunkirkolla yli 80kmh hiekkatiellä 😵. Asfalttia ei juurikaan loppunousua lukuunottamatta.
Kisa alkoi suht kovaa ja vähä hermostuneesti. Heti alkuun oli tiedossa tiukka mäki ja jo neutraalissa tipuin hieman. Mäessä sit perällä piti tehdä jopa enemmän hommaa kuin hyvällä paikalla. No selvisin kunnialla vaikkakin aika perällä. Porukkaa kyl tuli takaa vielä paljon lisää kun päästiin mäet alas. Sit pienen asfalttipätkän jälkeen mentiin Jeron tien kautta pienemmälle Kotalammentielle, jossa etukäteen pelätty alamäkishikaani. Siellä oli porukkaa pitkässä letkassa ja kovaa ajettiin. Olin porukan keulapäässä, eikä ihmeempää röykkyä, mutta ketju otti ja tipahti eturattaalta. Vauhti kohdassa oli 56kmh ja alamäki vasta alkanut. Ei muuta kuin kevyttä hidastusta, kun porukka oli ohi niin jarrutin ja laitoin ketjun rattaalle. Sekin kesti hetken, kun ensin meni väärälle jaolle narrow-wide hampailla. Stravasta katsottuna meni vain 30s, mutta porukka oli mennyt jo tosi kaus, kun vauhtia oli valtavasti. Aloitin epätoivoisen takaa-ajon. Mutta alamäessä yksin nollavauhdista aloittamalla ero vain kasvoi. Kun itse joutuu koville peesissä roikkuen, niin kiinniajo vaatisi tuuria. Eli mahiksia ois ollu noin alussa kisaa, kun kaikki ajaa täysiä, vain jos iso irtiotto ois lähteny ja perällä löysätty hetkeks. Seuraavien mäkien päällä näin pääjoukon hännän, mutta porukka vain etääntyi. Jeron ylämäessä sain muutamia tippuneita kiinni ja pankavaaran nousussa yhden pienen porukan. Päätin jo heti yksin jäätyä ajaa kovaa vain mökkitien risteykseen ja heivata siinä. Pääjoukko oli siinä vaiheessa yli 2min päässä edellä ja itse olin aika poikki. Stravasta katsottuna ajoin takaa-ajo pätkän ylämäetkin kovemmilla tehoilla, mutta hitaammin kuin pääoukko. Alamäistä puhumattakaan, joten ei ihme, että jäin lisää ja lisää
Nyt oli toinen gravel-kisa kahdesta, joka loppuu vaihtajaongelmiin.
Ketju on aivan minimimitassa eli hyvä että yltää pienimmällä vaihteelle. B-tension on löysällä eli takavaihtaja lähellä pakkaa. Tietenkin ois voinu ajaa hieman pienemmällä vaihteella, jolloin vaihtajassa enemmän kireyttä. Vielä enemmän ois auttanu, et ketju olis tippunu muutaman sata metriä myöhemmin mäen pohjalla, jolloin porukan vauhti ei ois ollu niin valtava. Ehkä uudempi vaihtaja pitäis ketjua kireämmällä?
Oon tähän asti ihmetelly Magenen tehoja, et pitävätkö paikkansa, kun Pr tehoja on tullu. Mut toisaalta fillarikin on kulkenu tosi hyvin. Nyt ekassa mäessä oli tosi paljon eroja ihmisten sykkeissä ja tehoissa. Mulla oli kovat (maksimi) sykkeet ja kovat tehot. Joillakin selvästi kevyemmät. Sinällään tehot, fiilikset ja sykkeet jonkinlaisessa linjassa mulla. En tiedä onko vika fillarissa vai oliko jotenkin väärä paikka ja huonot ajolinjat ja ohittelua ylämäessä selittämässä mun ajoa. Mut joillain monilla oli kovemmat tehot kuin toisilla ja stravan segmenttiaika sama. Ja jos mä tein ylisuorituksen ekaan mäkeen, niin en usko et siinä olis pysyny kaikki mukana, jos muillakin olis ollu sama rasitus. Viime vuonnakin polkimet näytti aika kovia tehoja hiekalla verrattuna muihin, mut linjassa maantiellä muihin nähden. En tiedä voiko fillari imeä vauhtia eli onko siinäkin jotain selittävää.
Mut kyllähän noi kovimmat ajaa kovaa. Hiekalla erot vielä korostuu, kun enemmän mäkeä ja vähemmän peesiä. En terävimmässä kärjessä olis pysyny millään, mut ikäluokkamitaleista ois ollu kiva taistella.
 |
| Mun koko suoritus. Kohdassa 1) W`bal kyykkäsi uskomattoman, suorastaan järjettömän, syvälle. Syke nous korkealle 180 lukemiin, joka kertoo et jotain tehty ja kroppa tuore. Toisaalta ajoin viikolla Hiit40 treenissä lähes nollaan (eri mittarilla), eikä edes tuntunu ”kovin pahalle”. Palauduin tostakin kivasti. Kohta 2) Ketjun tippuminen. Tarkennettuna alla. Kohta 3) Omaa kovaa kiinniajoa. Vartti kynnystä, siitäkin alku vielä kovempaa. Ton jälkeen alamäessä vähän tehot laski ja jatkoin vielä ajamista |
 |
| Tässä huoltotauko. Eli ensin puolisen minuuttia pohtimista. Kadenssi tossa vielä näkyy, joten voi olla et lähempänä 10 sekuntia. Sit ku porukka ohi, niin 30s tauko. Vauhtia oli tosiaan yli 56kmh. Ja tapahtui heti alamäen alussa. ☠️ |
 |
| Vaimo otti autosta säälikuvan ihan mökin lähellä. |
 |
| Reittiin tutustumisessa vaimon Active edessä ja mun On-One taustalla. |
Energiana oli 2 täyttä geelipulloa eli noin 400ghh. Hieman ehdin siemaista. Juomapulloissa oli urheilujuomaa 70ghh ja juomarepussa vielä hätävara. Aamulla laitoin 12u Levemiriä ekstraa ja startissa 5u mahaan. Sokerit oli hyvät / matalat eli uskon, että olisin voinut syödä hyvin.
Onneks sää oli aivan erinomainen, eikä mökkireissu menny hukkaan. Ei enää itikoita eikä järvellä lokitkaan häiriöksi. Ei satanu vettä ja lämmintä riitti. Lapset ui älyttömästi ja nuorin oppi uimaan ilman kellukkeita. Suppailua ja virvelöintiä. Kaloja ei kyl saatu, mut lapset nauttii. Ihan pari erää unoa ja risti-seiskaa pelattiin. Ukko-Kolilla käytiin. Pirunkirkko ehkä ens kertaan. Automatkakin sujui hyvin. Eli ei siis hukkareissu, eikä pelkästään kisaa varten lähdetty.
Jatkossa
Katotaan laitetaanko Visa vinkumaan ja uutta osasarjaa tulemaan. Koko fillari ei kiinnosta, kun rungolla ei niin suurta väliä. Kiekot on kohtuulliset ja kammet yms joutuis kuitenkin vaihtaa. Ja kun tää on myös työmatkapyörä eikä gravel oo päälaji.
PS. En ihan ymmärrä 19-34v luokkaa. Onko ne ikäluokkasuomenmestareita vai miksikä voi nimittää sen luokan voittajaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi