Korkeuden vaikutus jaksamiseen

Mäkeä ajaessa väsyy ja vauhti hidastuu. Suomessa lähes kaikki mäet on kirittävissä ylös eli väsyy, mutta vauhti ei juuri hidastu. Muutamia useamman minuutin mäkiä löytyy, mutta ei todellisia vuoria eli yli puolen tunnin nousuja. Teksti ei siis koske Suomea, eikä Mallorcaa, ei edes Watopiaa. Vaan yli 1500m korkeuteen yltäviä teitä. Moni kuitenkin käy Teneriffalla ja joku ehkä Sierra Nevadan suunnalla, miks ei myös esim Kypros. Alpeilta löytyy korkeita paikkoja paljon, mutta siellä on kylmä talvella ja keväällä. 

Mitä

Ilma ohenee korkealla, mikä tietenkin auttaa aerodynamiikkaa. Ratapyöräilyssä on kova vauhti ja sitä kautta aerodynamiikan vaikutus merkittävä, mutta mäen kiipeämisessä vauhti enintään 15kmh jolloin ilmanvastus olematon. Ilman ohentuminen tarkoittaa myös happimolekyylien harventumista. Kun happi vähenee, niin hengitystiheys kasvaa ja syke nousee, jotta vähäisempi happimäärä liikkuisi sutjakkaammin kudoksiin. Lihakset toimii hiilareilla ja rasvalla, mutta ilman happea vain hetken.

Lähde. Tässä muutamasta eri tutkimuksesta korkeaan sopeutuneiden ja vasta tulleiden kynnystehon suhdetta korkeuteen. Tärkeimpänä että 1500m korkeudessa FTP:stä on reilu 90% jäljellä.

Matala happipitoisuus vähentää aerobista glukoosin käyttöä ja laktaattia muodostuu herkemmin. Hapellinen rasvan käyttö on hieman tehokkaampaa kuin glukoosin, joten matalilla tehoilla rasvojen käyttö jopa korostuu. Mutta laktaattikynnykset tosiaan tippuu, sillä happea ei ole tarjolla ja ajaudutaan anaerobiseen glykolyysiin paljon aiemmin. Eli kynnystehot kärsii, mutta toimintakyky ei lamaannu täysin. Kevyttä ajoa jaksaa, kun ei olla millään kynnyksellä ja toisaalta yksittäinen lyhyt kiri hoituu. Lyhyessä kirissä ei kaivata happea, niin ihan sama onko sitä tarjolla, mutta siitä palautuminen onkin toinen juttu. Korkeaan ilmanalaan voi totutella, mutta vaatii useita päiviä (viikkoja) jatkuvaluonteista oleskelua. Satunnaisessa vuorelle kiipeämisessä ei oikein ole helpotusta eikä totuttelumahdollisuutta. Kaikki kärsii matalasta hapesta, joillekin toki isompi vastus. Jos kynnystehoa lasketaan 10%, niin kovat ajaa silti kovempaa.

Miten

Vuoristoon nouseminen on jo itsessään raskasta ja yli 1500m pääsemiseen tarvitaan reilu 2h @ 3wkg tehoa. Ja Teneriffalla yli 2000m korkeuteen menee kolmisen tuntia. Ei oo kisakuskille mikään ongelma, mut harrastajalle ilman sähköavustusta voi tehdä tiukkaa. Tämä 1500m korkeutta edeltävä matalalla tehty rasitus väsyttää ja nostaa sykettä itsessään. Mutta selvä lisäys korkeasta ilmanalasta tulee silti. Syke nousee ja väsy iskee entistä enemmän. 

Veli oli Teneriffalla ja valmennettava Kyproksella. Näistä molemmista kohteista löytyy yli 2000m vuori. Molemmat raportoi ja näkyi myöskin sykekäyrästä, että 1500m jälkeen sykkeen ja tehon suhde ei enää ollut tuttu. Tietenkin rasitusta ollut jo pohjalla hyvä siivu, mut silti. Samoin fiilis muuttui tahmeammaksi. Ja puoliksi huonona puolena näitä pitkiä nousuja seuraa pitkä lasku, jolloin ei paljon poljeta.

Isoissa ympäriajoissa ratkaisuja tehdään korkeilla vuorilla. Mutta onko siinä korkean siedosta kyse, vai siitä että on jo koko päivä ajettu kovaa ja edeltävä tunti täysiä? Eikä niissä vauhdeissa monen prosentin peesiä saa, vaan enemmänkin henkistä tukea.

Pelastus

Korkean paikan leireillä koitetaan saada punasolumassaa ylös ja samalla suorituskykyä paremmaksi. Ei niinkään totutella vuoristoon. Nykyään samaa saa kuumaharjoittelulla. Kuumassa tottuu ohessa kuumaan ja korkeanpaikan leirillä toki tottuu korkeaan. Siitä on montaa tietoa, kuinka ajoissa kisapaikalle pitäis saapua, jos kisa on todella korkealla. Joissain lähteissä joku juuri ennen kisaa tai vähintään 10 vrk. Mitä pidempi, sitä parempi. Mutta muutama päivä pahin vuoristotaudin kannalta. Kroppa alkaa juuri tottumaan ja ”sekoaa”. Toisaalta tästäkin näyttöä, että muutama päiväkin parempi kuin ei yhtään. Mutta, jos multa kysyttäis tärkeään kisaan edeltävästi, niin joko viikko tai ei yhtään…

Vuoristotauti on oikea sairaus, mutta asfalttiteitä pitkin piipahtamalla tämän riski ei ole kummoinen. Riski kasvaa yli 3000m korkeudessa tottumattomalla. 

Ehkä suurin pelastus on ymmärtää et tehojen kuuluukin tippua, eikä väkisin puske suunniteltua kovempaa. Tietenkin hyvä jos jaksaa väkisin puskea, mutta jos olis tunti ajoa vielä 1500m korkeuden jälkeen jäljellä, niin ei kannata väkisin kynnyksellä ajaa, ellei tarkoitus sipata totaalisesti. Toinen pelastus on välitykset. Jos on vuoria tarjolla, niin 39*30 ei tuu riittämään, edes ammattilaisilla. Pienemmät eturattaat on tosi halpoja ja monet takavaihtajat syö virallisia ohjeita isompia takapakkoja.

Lopuksi

Rankkaa on kaikilla. Kovemmat ja sitkeämmät vaan valitettavasti menee korkeemmallakin kovempaa.