Bikefit

Fillarin ajoasento on aina aikansa tuote. Vasta viime vuosina siirrytty kapeampiin tankoihin ja lyhyempiin kampiin. Satulatkin ovat lyhentyneet. Renkaat ovat pehmentyneet, mutta entä miehet? Joku alan mies sanoo olevansa bikefit ammattilainen ja kertoo lukemat, joita sit noudatetaan. Entä kun kuski muuttuu ja kiihtyvällä tahdilla ympäristö muuttuu. Pitäiskö asennon tarkistuksessa käydä kerran vuodessa. Ja pitäiskö asennon sopivuutta varmistaa eri tehoilla ja toisaalta 3h ajon jälkeen? 

Satulan paikan klassikkoja:

KOPS eli polvilumpionivel polkimen akselin päällä.

Satulan korkeus = Nivusmitta *0,883

Etunapa pitäisi nähdä puolittain tangon takaa

1,0* trochanterkorkeus kengät jalassa = satulasta - polkimen akseliin.

Polvikulma ~30-40˚

Polkemisen pitäis onnistua kohtuullisesti kantapäillä

Ideana tosiaan nivusmitasta johdettu osa on järkevä, mutta satulankorkeuteen vaikuttaa moni asia. Vaikka nilkkaa ojentaa ajaessa, niin satulankorkeuteen sitä ei voi kokonaan huomioida, sillä väsyneenä ja kovassa paineessa kantapää alkaa tippumaan. Samoin pieni muun kropan liike jää staattisesti mittaamalla ja kaavoista huomaamatta. 

Aiemmin ajettiin eri tavalla (eikä syöty kisoissa, eikä treenattu ylimenokaudella). Vanhoina hyvinä aikoina satula vietiin niin taakse kuin mahdollista. Nykyään taas jokainen haluaa istumaan mahdollisimman eteen lantion kulman avaamiseksi. (Ihan kuin ennen ei ois hakeuduttu satulan nokalle…) Samasta syystä kammetkin on lyhentyneet huomattavasti. Tästä samaisesta syystä johtuen myös itketään, kun fillareihin ei saa suorempia tai jopa eteenpäin työntyviä satulatolppia. Satula takana omalla tavallaan tehostaa kyllä pakaraa, mutta samalla ahdistaa edestä lantiokulmaa. Etenkin, jos haluaisi mennä matalaksi eli aerodynaamiseksi, niin pahenee entisestään.

Aero on tullut entistä vahvemmin esille. Sen vuoksi tangotkin ovat kaventuneet. Otteen kaventuminen vaikuttaa myös tangon etäisyyteen, mutta ei onneksi valtavasti. Tangoissa kapeuden lisäksi hieman ikääntyneempi muutos on kompakti muotoilu. Eli reach on lyhentynyt useita senttejä ja lisäksi droppi on madaltunut yhtä lailla. Periaatteessa fiksuja muutoksia, mutta reachin lyhenemä vaatii samassa suhteessa entistä pidempää stemmiä. Absoluuttinen tangon mataluus ei ole enää se haettu asia, vaan pään saaminen piiloon hartioiden väliin. Kuten TT pyörissä, niin maantielläkin hieman korkeampi tanko voi auttaa tässä. Alaotetta käytetään vähemmän ja aero haetaan kahvoilta kyynärpäistä taipumalla. Toki ”korkea” tanko myös helpottaa mutkien käyttöä ja sieltä saa haettua tukevuutta. 

Eniten kuitenkin vaikuttaa kuski. Eli miten kippuraan taipuu, eikä tangon malli tai rungon emäputken korkeus. Toki nekin vaikuttaa, mut useammin kuskista kiinni…

Polkimet on pysyneet varsin ennallaan, mutta klossien paikkaa on siirretty taakse päin. Puhutaan aina, että akselin pitäisi olla päkiän eli MTP nivelten päällä. Tämäkin linja on hieman taakse päin isovapaasta, kun muiden varpaiden tyvinivelet on vinossa ”taaempana”. Tähän linjaan vaikuttaa hieman myös kantapään asento. Useimmilla kantapää on hieman ylhäällä, jolloin pystysuora linja on hieman nivelen takana. Samalla se taaempi klossi vähentää pohkeen liikettä, rasitusta ja ”kramppiherkkyyttä”. Pohkeella ei kuitenkaan tehdä juuri työtä, joten turha sitä on rasittaa turhaan ja lisätä ongelmakohteita.

Tämä taas vähentää nilkan liikettä ja ”lyhentää jalkaa”. Hieman voi aiheuttaa myös renkaan ja varpaiden toe-overlappia. Mutta tosiaan vähentää pohkeen turhaa rasitusta. Voi syödä pikku tipan kirivoimasta, mutta muuten parantaa pidemmällä matkalla. Ja sit on olemassa ihan oikea keskijalan klossi, mä puhun lähinnä kengässä luonnostaan olevasta säätövarasta.

Fillaritkin on muuttuneet rungoltaan jäykemmiksi ja kevyemmiksi. Satulatolppa hieman pystymmäksi ja emäputki loivemmaksi. Ei sinällään isoja eroja. Ei juuri vaikuta bikefitiin. Ehkä näkyvän satulatolpan määrään ja esteettisiin ominaisuuksiin. Renkaat myös leventyneet, mutta eipä sekään kuskin paikkaan vaikuta.

Mutta se varsinainen asia

Sit kun on monta fillaria niin homma menee monimutkaisemmaksi. Mulla on onneks vain kaks samantyylistä fillaria. Tt-pyörä ja mtb vaatisi erilaista asentoa. Mun maantie- ja GG fillarit on hyvin saman tyylisiä. Kuitenkin näissä oli pitkään eri mittaiset kammet (ei enää). Edelleen on kolmet tai neljät erilaiset polkimet. Lisäksi kenkiä on jopa enemmän. Kaikissa kengissä on tietenkin eri paksuiset pohjat ja klossit hieman eri paikassa. Talvella on paksumpia vaatteita yms. Kaikki nää vaikuttaa. Asentoa on joskus myös hyvä tarkastaa, kun muutoksia voi tulla. Kun jotain osaa vaihtelee tai säätä esim di2 akkua satulaputkessa, niin asiat voi mennä solmuun.

Jälleen kerran kävi perinteinen ja zwiftissä ajaessa huomasin, et taas satula oli noussu. Eli satulatolppaa säädellessä satula noussu tai jääny laskematta polkimia vaihtaessa. Vaimo auttoi ja otti videon, mistä hidastettuna pystyi hieman fiilistelemään polvikulmaa.

Mihin Bikefit tarvitaan?

Siinä vasta kysymys. Etenkin, jos ongelmia kropan kanssa. Silmämääräisesti näkee paljon ja kaveri myös. Videointi auttaa myös. Vakiosäädöillä pääsee pitkälle. Eli satula 6cm keskiön taakse (lyhyt satula vähä enemmän). Polkimet niin, että kantapäillä voi juuri ja juuri ajaa. Tangon paikka taas taipuvuuden/ulottuvuuden ja vauhdin tarpeen mukaan. Tanko tietty kapeaksi, jos haluaa mennä kovaa. Kammet kannattaa vaihtaa lyhyemmiksi, jos polvien kanssa ongelmaa. 

Jos jaloissa on pituuseroa tai muuten joku paikka vipattaa, niin niitä on hankala itse muuttaa ja ehkä tarve ammattilaiselle. Jos ajaessa jotain vaivaa, niin jossain vika. Kaavoilla voi laskea satulan paikan melko tarkasti ja harvoin niistä juuri ylemmäs kannattaa mennä.

Mä oon koittanu suunnilleen kerran vuodessa kuvata nivelkulmat (eli en). Näissäkin mittauksissa paljon heittoa vaihtuvista kuvausolosuhteista ja nivelmerkintöjen epätarkkuudesta johtuen.

Linkki nivelpaikkoihin. Näissä vaatii aika paljon totuttelua, et oppii laittaa systemaattisesti samoihin paikkoihin.

Minä

Näissä tulee monta astetta eroa ihan nilkan asennosta ja tarkasta paikasta satulassa. Tietty pisteiden paikoissakin pientä eroa. Hetki sitten siirsin satulaa himpun alas. Kuvista vois ajatella, et tilkan eteenpäin vois tönästä. Pitää pähkäillä. Viime vuonna sattui olemaan kädet ylä-otteella, toisin kuin muissa.

Pieniä eroja ainoastaan. Näiden välissä ei varmaan mitään muutoksiakaan.

Tutkimuksissa satulan korkeudella ei oo juuri eroja nähty, vaikka tutkimuksissa suhteellisen isoja eroja korkeudessa. Ei millejä, vaan senttejä. Tietenkin aluksi kaikki tuntuu oudolta, mutta onko outo pahasta?

Tutkimus

Cycling Biomechanics Optimization—the (R) Evolution of Bicycle Fitting
2019 - Linkki

Ehkä kaikista tunnetuin keino toistaiseksi on Holmesin metodi. Tämä tarkoittaa polvikulman säätämistä 25-35° väliin liikarasituksen välttämiseksi. 

Polvikulma ala-asennossa dynaamisia mittauksia käyttäen tulisi olla 33-43° kevyellä rasituksella ja 30-40° isoilla tehoilla.

Huom Mun mittauksissa on eri tavalla mitattu polvikulma. 180(-30 - 40°) = 140-150°

Cycling position optimisation – a systematic review of the impact of positional changes on biomechanical and physiological factors in cycling
2024 - Linkki

Kokonaishyötysuhde (GE) mitattiin vain yhdessä tutkimuksessa ja se oli parempi, kun satula oli 2% omavalintaista matalammalla verrattuna omavalintaista 2% korkeampaan. Ei siis tilastollista eroa omavalintaiseen, mutta matalamman hyväksi näitä ääripäitä vertaillessa. 2% 75cm matkasta on 1,5cm.

Satulan nosto aiheuttaa aluksi nilkan ojennusta (koukistus oikeasti) ja lonkan yliojennusta ennen kuin näkyy polvikulmassa. Eli nilkka ja lonkka molemmat suojelevat polvea, eikä siitä löydy niin helposti absoluuttista totuutta ilman tarkkaa seurantaa muidenkin niveleien osalta.

Lopuksi

Siirsin satulaa oikeastaan aika paljon eteen ja nostin himpun. Nyt näyttää ja tuntuu hyvälle. Tässä on vielä onneksi aikaa ennen kesää. Samalla katsoin myös GG pyörän asentoa ja tiputin siitä hieman satulaa.