Moderni geometria

Nyt kun aeroasioihin on päästy kiinni, niin mietitään sitä kuskin sijoittelua pyörän päälle. Eikä edes rungon aerodynamiikkaa, vaan kuskin sjoittelua fillarin päälle.

Lyhyet kammet on ollu nykyaikaa jo pidempään. Nyt kun vaimolle ostettiin fillaria, niin muutama valmistajista laittaa jo valmiiksi sellaiset fillareihin. Toinen on satulatolppa. Vieläkään tolpat ei oo suoria, vaan lähes poikkeuksetta setback malleja. Kolmas on tietenkin tangon leveys. Nyt vaimolle tuli valmiiksi 38cm tangolla, joka on jo kelvollinen. Kapeampi ois ollu parempi, mut toki kisaajille ei sit enää olis UCI laillinen… 

Nämä ovat tällaisia helppoja ostettavia muutoksia, mut rahaa siihen aina uppoaa, jos uutta pyörää alkaa koristelemaan näillä. Se mihin ei voi vaikuttaa on satulatolpan kulma. Vaakaputken pituus ja emäputken pituus (reach ja stack siis) on säädettävissä stemmin pituudella, -kulmalla ja speisereillä.

Geometry Geeks sivustolta kuva siitä mistä puhutaan.

Alla hieman vertailua eri geometrioista. On yksi historiallinen, pari nykyaikaista ja sit pari modernia näkemystä. Ei sentään teräsrunkoisia… Toi Focus on nykyään tyttären fillari ja Giant on mun pyörä. Spessu taas aika yleinen vertailukohta hyvästä kisapyörästä. Ja Factor + Eddy Mercx moderneina mainostettuja. Näissä on valittuna ”mulle sopiva koko” eli M tai 56cm suunnilleen.

Eli jos halutaan eteen ja ylös, niin näillä moderneilla pääsee ainakin eteen. Tärkeimpänä kuitenkin jyrkempi satulatolppa ja sen vaatima pidempi vaakaputki.

Jos eteenpäin pääsy riittää, niin miks ei sit vaan oteta isompaa kokoa. Tässä spessu edelleen 56cm koossa ja modernit fillarit sen perässä. Sit Spessu ja Giant kokoa isompina…

Eli vanhan fillarin kokoa suurentamalla tanko nousee enemmän kuin moderneissa pyörissä. Mut toisaalta korotus nykyään toivottuakin. Vaakaputki pitenee, mut vain hieman. Satulan paikkaa tää ei tietenkään paranna absoluuttisesti. Vaikka tolppaa on vähemmän näkyvillä, niin korkeus keskiöstä on silti sama ja siirtyy saman verran taakse päin.

Laskennallisesti 77cm satulankorkeudella ero 73˚ ja 75˚ välillä on 26mm eli näissä moderneissa rungossa sitäkään ei ole kokonaan huomioitu vaakaputkella.

Lyhyemmät kammet auttaa kaikkeen. Niiden tarkoitus on avata lantion kulmaa ja monille etuna polven pienempi liikelaajuus. Samalla satulaa voi nostaa ylös. Jos satulaa ei nosta ylös, niin lonkan tiukin kulma paranee vain puolet, mutta tehoa tuottava vaihe klo 2-5 voi jopa huonontua kun silloin koipi ei ole yhtä suorana. 

Lyhyemmät kammet mahdollistais myös suuremman bb-dropin ja sitä onkin lisätty. Samoin isommat renkaat nostaa polkimia ylemmäs. Ei jääny mun geometriataulukoihin mut mun Giantissa 65mm, 2026 Propelissa 69.5mm, Spessussa 72mm ja Factorissa 75mm. Vaikuttaako fillarin pituus ja keskiön mataluus miten paljon ohjattavuuteen, mut eiköhän kaikki haluais painopistettä mahdollisimman alas. Toisaalta mutkissa enemmän tilaa, jos keskiö korkealla. Eli valintoja, valintoja.

Satulaa saa kiskoilla vain tietyn määrän eteenpäin. Tolppaa vaihtamalla ehkä tippa lisää. (Adam Hansenilla oli aikanaan pyöreä tolppa väärin päin ja van Schip taas sai sanktioo, kun oli itse rakentanut satulaputken uusiks. ) Eteenpäin satulaa vieviä tolppia ei ole oikein tarjolla, kun asento kävisi helposti ahtaaksi lopulta. Ja joka fillarissa eri mallinen tolppa… Stemmejä löytyy joka sorttia kulman ja pituuden suhteen. Yli 140mm stemmit alkaa kyl näyttää hurjille. Muita keinoja tuoda asentoa pidemmäksi on vanhanaikaiset tangot, joissa pitkä reach. Samalla syvä droppi voi olla ok, jos asento on ylhäältä modernin korkea.

Ennen polvilumpion piti olla klo 3 kohdassa poljinakselin takana. Koitapa vaikka kammeta lapioo maahan jalalla painamalla. Teetkö sen mieluummin puol metriä lapion takana vai suoraan lapion päältä. Sama idea myös juostessa. Yleensä yritetään pitää jalat lantion alla, eikä juosta syväkyykyssä.

Klossin paikka on myös myytti. Laitan niin taakse kuin mahdollista olemassa olevilla reillä ja valitsen Shimanon kengät, joissa hieman pituussäädössä varaa. Kengissä on jäykkä pohja ja paine jakautuu laajalle alueelle. Vaikka juostessa käytetään pohjetta, niin reiteen verrattuna se on heikko lihas ja enemmän vain riskissä olla rajoitin.

Aiemmin oli sääntö (ihan UCI-virallinen), että satulan kärjen on oltava vähintään 5cm keskiön takana. Ja aiemmin satulat olivat 2-3cm nykyistä pidempiä. Nykyään satulan kärjen on toki oltava keskiön takana, mutta ei enempää. Eli tämä on mahdollistanut satulan istumakohdan tuomisen 7cm eteenpäin. Jos vain siis fillari sen mahdollistaa…

Tangoissa uutena villityksenä on lokinsiipimäinen korotettu muotoilu. Eli tanko nousee stemmin kiinnityskohdasta parisen senttiä. Tällä saadaan kahvoja huomaamattomasti ylemmäs ilman rumia speisereitä. Tosi hyvä keksintö helpottamaan korkeamman asennon mahdollistamiseen. Ja ulkonäöllisesti siistimpi kuin korkea pino speisereitä ja toki voi yhdistää vaikka niihin.

Lopuksi

Suosittelen jyrkempää satulaputkea ja suorempaa satulatolppaa. Näitä ei oo pakko hyödyntää, mutta mahdollisuus jää. Stemmin pituudella voi sitten säätää ohjaamon mittaa itselle sopivaks. Fillareista käy 2-3 kokoa säätämällä. Yleensä suosittelen aina kahdesta vaihtoehdosta sitä pienempää runkoa. Mä kyl pystyisin ajaa yhtä pienemmällä ja periaatteessa isommallakin. Fillarista vaan tulee ruman näköinen, jos ”väärän” kokoinen. Eli nykyään satulatolppaa pitäisi olla riittävästi näkyvissä. Toisaalta alle 100mm stemmit näyttää nysältä. Sama juttu jos speisereitä on paljon. Kaikki nää viittaa siihen, et väärä runko valittuna. Eikä väärän kokoisella ajamisessa oo järkeä eikä yhtä kivaa kuin ”sopivalla” vaikka lopulta isoista eroista ei olekaan kyse. Kauneusihanteet on aikansa tuotteita.