Erilaisia palautuslahkeita, venyttelyitä, hierontaa ja kylmäkylpyjä kaupataan. Mutta turhaan, aika parantaa. Positiivinen mieliala auttaa jaksamaan. Palautumisen opettelulla tarkoitan, että tottumus on se tärkein. Ihmisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita, töitä yms, mutta poikkeama totutusta on se avain. Kaikkeen tottuu ja vuodessa siitä tulee uusi normaali. Tietenkin harrastukset sovitetaan elämän ympärille, joten jos muu rasitus lisääntyy, eikä kroppa ehdi palautumaan treeneistä, niin sitten treenejä vähennetään.
Itsellä pohjalla yksittäinen viikonloppuajo, jossa sokerit korkeat ja syöminen jäi 4h lenkiltä lähes täysin. Ei sinällään paha, mutta selvästi hidastaa palautumista, kun tulee nälkä ajaessa. Siihen vielä normaalia kiireisempää arkea ja kakku on kohonnut. Lisäksi ulkomaanmatkaan liittyvää asioiden hoitoa ja stressiä. Ei mitään ihmeellisiä asioita, eikä mikään kovin merkittävä. Ja lisäksi sokerit olleet öisin paremmat, eikä tarvinnut syödä. Tästä syystä taas energian saanti on voinut hieman jopa tippua.
Mutta totesin vaan, että sen verran paljon kuormitusta jatkuvasti, että palautusreserviä ei juuri ole. Normaalistikaan kotona ei juuri istahdeta ennen lasten nukahtamista, paitsi ehkä kahvin ajaksi. Mutta siihen vielä tottunut. Harvat perheelliset onnistuu ajamaan yli 20tkm vuodessa, joten aika lailla kaikki oljenkorret treenien mahduttamiselle lienee jo käytössä.
Kuten ylirasitusteksteissä monesti mainittu, niin harvoin kyse on absoluuttisesti liiasta treenaamisesta, vaan enemmänkin alipalautumisesta. Eli unesta nipistetään, mieliala kärsii, ruokavalio unohtuu ja mitä näitä nyt on. Itsellä ei jäänyt kuin pari treeniä vähä alavireisiksi, mutta kun kyse on SST vedoista, niin aina kannattaa pohtia syytä.
Jos jää yksi treeni huonoksi, niin ei haittaa. Jos taas jää useampi ”helppo” treeni vajaaksi, niin kannattaa jo pohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi