Hiekkatiepyöräilyn sielu

Gravel on hankala terminä. Sinällään inhoan lainasanoja, mutta sana gravel pitää sisällään koko hiekkatiepyöräilyyn liittyvän hengellisen sisällön. Hiekkalenkki ei kuvaa välinettä, eikä lenkin sisältöä riittävän tarkkaan. Monen tasoista tietä ja polkua voi liittyä lenkkiin. Samoin hiekkatiepyöräily (perinteisessä mielessä) ei sisällä yleensä lenkkiin liittyvää kurjuutta, pimeyttä, märkyyttä ja koleutta. Graveliin henkeen sisältyy myös hieman suurempi tavaramäärä, kun kauppoja ei ole joka nurkan takana. Eli tankolaukkua ja juomareppua voi joutua kantamaan mukana. Tämän vuoksi käytän epäsuomalaista sanaa Gravel. Se kuvaa nykyaikaista hiekkatiepyöräilyä omine säännöstöineen.

Sitten tullaan vielä sanaan GG, joka taas lyhenne gravel grinding. Tässä tulee taas hiekkatiepyöräilyn lisäominaisuus eli jauhaminen mukaan. Kyseessä kuitenkin raskaampi alusta ja kovavauhtinen leikittely hankalampaa, joten helposti päädytään jauhamiseen.

Oikeat hiekkatiepyöräilijät ajaa toki kesäisinkin, jolloin lenkin sisältö on yllättävän erilainen: valoisaa, lämmintä ja vehreää (pl. GG-SM 2023). Mutta monella maantiepyöräilijällä hiekkateillä ajelua on syksyn hupia ja vaihtelua. Maastossa on aina hieman suojaisampaa ja tosiaan erilaisia reittejä ja paikkoja.

Aluksi mun GG lenkit oli lähempänä maastopyöräilyä. Ajelin hienoja (ja vähemmän hienoja) polkuja sun muita omituisia reittejä. Raskasta ja vaihtelevaa. Sitten aloin keräämään ruutuja ja lenkit ulottui kauemmas ja kauemmas. Lopulta hiekkateitä pitkin ei enää päässyt tarpeeksi kauas ja lenkkeihin liittyi maantiesiirtymät. Nyt suunnittelen takaisin lähiteille palaamista. Lähellä on kivoja hienoja teitä ja saa monipuolista reittiä. Saa ajaa koko lenkin yhtenäistä hiekkatietä ja voi ajaa nappulakumeilla. Vaikka maastopolut hidastaa keskinopeutta, niin ne on aika kivoja kuitenkin. Tulee nuoruuden mtb mieleen.  Koti on myöskin vakavien kalusto-ongelmien sattuessa lähempänä. Ja talvella pimeässä lyhyempi lenkki ulkona riittää, viimeistely sit sisällä.

Hiekkatiepyöräily voi sisältää monenlaista tietä ja kaikilla on oma tarkoituksena. Porukalla kiva ajaa helpompaa kovavauhtista pintaa, kun peesistä hyötyy enemmän. Välillä taas polkupätkät on kivoja, kun saa hieman jumpata yläkroppaakin. Tien pinta voi vaihdella hyvin hitaasta ja pomputtavasta irtokivestä asfalttimaiseen kovaan saveen. Valintahan vaikuttaa suoraan keskinopeuteen ja tehokäyrään. Kunnon maastossa teho on vaihteleva ja matala tärinän ja teknisyyden vuoksi. Maastoisemmissa olosuhteissa nopeus jää alle 20kmh, hyväkuntoinen hiekkatie taas samalla rasituksella 30km/h.

Henki

Gravelin sielusta puhutaan paljon. Näkisin siihen kuuluvan tietty yhteisöllisyys, eli kisoissa ajetaan aina porukassa irtiotossa ja kaikkien pitäis vetää. Kisat on pitkiä ja porukka pienempi, joten toiset on hyvä ottaa huomioon. Samoin omavaraisuus kuuluu lajiin, eli rengasrikot ja juomat pitäisi itse hoitaa. Aerotangoista on sentään luovuttu, eikä kukaan kisoissa aja löysissä vaatteissa. Laukut eväille ja tarvikkeille kuuluu asiaan. Nössöpussi eli tankolaukku on tosi hyvä ja toimiva ratkaisu tavaran kantamiseen. huonona puolena reilu 10w ilmanvastusta. Triathlonpiirien yläputken pieni runkolaukku on myös toimiva ja aerodynaamisempi. Hieman väärä fiilis vain. 

Toiset käy paistamassa makkaraa ja keittämässä kahvia laavulla, mutta se on jo retkipyöräilyä... Gravelin henkeen kuuluisi hipstereiltä lainatut parrat ja viikset, mutta ne ei kyllä mulla oikein kasva, joten joudun pärjäämään ilman. Flanellipaidat on enemmän retkeilyyn. Nykyään tarjolla on ihan omat kypärätkin. En sit tiedä mitä eroa niissä on.

Polkimet määrittää gravelkuskin. Eli aikooko jalkautua vai ei. Molemmat käy, mutta maantiepyöräilijät käyttää usein tottumissyistä maantiepolkimia ja maastotaustaiset kuskit poikkeuksetta SPD systeemiä. Maastokengissä on hyvänä puolena kävelyn onnistuminen, mutta jos menee kävelyksi, niin kisa on kyllä ohi. Muuten lenkillä riippuu reittivalinnasta. Molemmat polkimet löytyy ja nykyään assioma-hack-SPD versio myöskin, joten tehot saan talteen. Maastokengät on valitettavasti yli 20v vanhat SIDI:t mutta kyllä niillä vielä pärjää.

Fysiikka

Asfaltin ulkopuolella mäet on jyrkempiä ja alamäessä ei voi yleensä polkea. Tämän vuoksi tehot ovat kovin heitteleväiset ja keskitehot jää matalammaksi. Huomattava ero maantiepyöräilyyn. Maantiellä voi aika tarkasti pohtia millä tehoilla ajaa ylämäkiä, mutta hiekkateillä pienimälläkin vaihteella melkoista murjomista välillä. Hiekkatiellä peesi on selvästi vähäisempää hitaamman keskinopeuden ja alustan vastuksen vuoksi. Eli enemmän yksilösuoritus. Lisäksi, kun mekaaninen vastus on suhteessa isompi, niin se suosii hieman enemmän isoa tehoa tuottavaa kuskia. Massa tietenkin tuntuu ylämäessä, mutta Suomessa ei varsinaisia w/kg mäkiä löydy. Aerodynamiikka on aina tärkeää, etenkin vauhdikkaissa kisoissa. Suurimmat erot ja väittelyt saadaan renkaiden leveydestä, kuvioista ja paineista.

Pieni tehokäyrävertailu alustojen eroista.

Reittiluokitus

En tiedä onko jaottelusta mitään hyötyä, kun ei niitä kukaan jaksa käydä läpi. Mutta ehkä kisainfossa vois olla jotenkin merkattuna erilaisten pintojen määrät. Tämä auttaisi rengasvalinnan suunnittelussa, jos olisi rengasvaihtoehtoja. Tietenkin sää vaikuttaa paljon. Esim Jyväskylän GG-SM kisoissa oli paljon hyvin nopeaa savipintaista kovaa hiekkatietä. Mutta kun saveen yhdistää parin päivän kaatosateen, niin kyseessä olikin savinen suo, joka oikein imi renkaita sisäänsä. 

Luokituksessa ottaisin huomioon vain tien pinnan, en mäkien tai mutkien määrään. Toki rajatilanteissa nekin voinee vaikuttaa. Mutta siis rullausominaisuuksien ja renkaan vaatimusten mukaan jaottelisin

Luokka 1 

Nopeaa kuin maantie: Kovapohjainen 1-2 kaistainen hiekkatie

Havaintoesimerkki luokasta 1. Hyväkuntoista varsin tasapintaista hiekkatietä.

Luokka 2 

Vauhdikasta mutta täristävää: Keskiuralliset mökkitiet, irtohiekkaiset hieman huonokuntoiset tiet

Havaintoesimerkki keskiurallisesta, kuitenkin reippaasti edettävästä tiestä.

Luokka 3 

Hidasta ja hakkaavaa etenemistä: Pehmeät irtohiekkaiset tiet, hyvin karkeapintaiset tiet, tasaiset neulaspolut, metsäautotiet.

Nyt jo varsin hidasta ja hieman ajosilmää vaativaa etenemistä

Luokka 4 

Maastopyöräilyyn verrattavaa: Hyvin karkeat metsäautotiet ja yksikaistainen polku.

Huonot esimerkit. Maastossa ei ehdi kuvailemaan ja todella harvoin pysähdyn sitä varten. Toisessa kuvassa renkaantappajamursketta. Kiuaskivimäinen (tässä tiilimurskaa) pohja vaatii eriliasta varovaisuutta ja kylkirikkoja tai läpilyöntejä voi tulla silti.

Talvi tuo oman mausteensa. Eteneminen hidastuu ja pinnasta muodostuu väkisin epätasaisempi. Luokittelisin kaikki luokkaan 3 tai 4.

Ruutujen metsästyksessä tulee joskus vielä yllätysluokkaa, eli umpeen kasvaneita polkuja, ojia ja muita talutettavia esteitä. Onneksi karttoja tutkimalla näitä oppinut välttämään, mutta joskus täytyy kokeilla silti onnea.

Segmentit!

Graveliinkin sopii Strava segmentit hyvin, mutta hieman suurempilinjaisina kuin maantiellä. Eli pidempiä pätkiä tai vain isoimpi mäkiä. Pienemmillä teillä on paremmin tuulen suojaa ja vähemmän porukan hyötyä. Segmentit mieluusti selvästi pidempiä ja vaihtelevampia kuin maantiellä. Alle 10min segmentti on auttamatta lyhyt. Vaikka tekniikka ei ole kovin suuressa roolissa, niin täysiä riehuminen on hieman riskaabelia hiekkateillä. Yksittäinen ylämäki toimii hyvin. Niissä mielellään vain pisimmät mäet, mutta sama kyllä koske myös maantietäkin. Mieluiten hieman huonompipintaista tietä, ettei tarvitse maantiepyörällä lähteä kisaamaan.

Espoon suunnalla suosittu ja hyvä esimerkki olisi: Solvalla 30 km GRVL

Täällä Salossa ei mitään kovin kilpailtuja seguja taida olla. Muutamia hyviä mäkiä. Tosiaan yleensä omat gravelit on pk2 tai kevyempiä tasatehoisia lenkkejä, joten segut ei paljon innosta. Ehkä kesälenkeillä saattais harkita.

PS. Muovikuvullinen juomapullon korkki pitää suukappaleen puhtaana ja mukavoittaa elämää kuralenkeillä, vaikka juominen aavistuksen hankaloituukin. 

PSS. Nyt Salon kunnan ruudut alkaa olla kerätty ja pian pääsen ajamaan hyvän fiiliksen nappulakumilenkkejä pitkästä aikaa. Suorastaan odotan suorilinjaista hiekkatiepyöräilyä.