Kesähöpinää

Hieman erikoinen kausi ollut. Kesäkuussa ainoastaan sm-kisat ja nekin jo puolivälissä. Sen jälkeen seuraavana ISM kisat elokuun puolivälissä. Ja sit GG-sm seuraavana viikonloppuna. Siinäpä se sit olikin.

Hieman hankala motivoitua tekemään mitään erillistä treeniä, kun ei suuria kohteita. Tosi hyvin kuitenkin tunteja lasten kanssa maastossa ja vaimon kanssa maantiellä. Lasten maastopyöräilyt on kevyttä, mutta vaimon kanssa taas hieman kovempaa, kuin työmatka. Otettiin vaimolle Strava, niin se vähän innostunu segmenteistä, eikä tarvii tehdä treenejä. Näillä muutoksilla saa korvattua työmatkaa, mutta kokonaisuutena hieman kovempia tunteja ehkä. Tunteja satulassa kuitenkin. Vaikka oliskin suht kevyttä, niin kyl ne tuntuu.

Kävin Turun yhteislenkilläkin, mikä oli kesän tavoite. Sain silloin vielä kyydin paikalle, joka mahdollisti fillaroinnin kotiin. (Pienin poika oli tiputtanu mun tärkeän muovisen vesimitan, joita sai vain muovitukusta 😅 Turusta, niin menivät hakemaan sellaista ja mulle järjestyi kyyti.)

Sit kävin Fiskarsin muutaman vuoden takaisen NGS reitin ajamassa kaverin kanssa. Tyypilliseen tapaan kaatosadetta ja fillari aivan sonnassa tän jälkeen. Nyt pitäis gravelia hieman säätää, et olis hyvässä kunnossa. Jarrujen ilmaus ja putsaus. Renkaiden uusiminen. Keskiön vaihtokin ehkä ajankohtaista. Gravel-lenkkejä en taida juuri ehtiä ennen GG-sm kisoja ajamaan. Enemmän tähtään I(S)M kisoihin kuin graveliin.

Kesä tuntuu olevan loman myötä ohi, mut kyllähän tätä vielä riittää. Elokuun loppuun asti ainakin. Syyskuukin on paljon parempaa säätä kuin huhtikuu. Joten ei vielä harkita Zwiftin jatkamista. Jäin siinä 98 tasolle, joten paljoa ei enää puutu ja kesän aikana muutama uusi reitti tainnu tulla. 

Ruutuja oon keräilly edelleen, vaikka ei ollu tarkoitus. Mut minkäs sille mahtaa. Etenkin kun ollu sopivan mittaisia lenkkejä, niin oon hakenu roikkumaan jääneitä ruutuja. Vaikka ei oo suoranaista tavoitetta niiden suhteen, niin tuo kivaa lisäsisältöä lenkeille ja etenkin ennen lenkkiä suunnittelua.

Ongelmia

Kisatouhut on vähä kiven alla. Harrastajat haluais kisoja lähempänä (pk-seutua) ja varmasti "helpompia". Ei siis pelkkää mäkeä tai korttelia. Ja mielellään yli 100km kisa. Kuitenkin Tampereen eteläpuolella pitäisi olla, että ehtii päiväselti käymään. Kisasta olisi myös hyvä olla tietoa jo keväällä. Lisäksi hieman eri aikaan, kuin muut kisat eli heinäkuussa tai jopa syyskuussa. Elokuussa on monta kisaa viikonlopussa ja koko kuukauden ajan. Etenkin gravelkisoja paljon. Keväällä kans reilusti kisoja. Mut kesäkuussa jo vähemmän ja etenkin heinäkuu tyhjä.

Hieman pidempiä kisoja ei ole juuri lainkaan, siis ei etappikisoihin kuuluvia. Hyrylän ajo ja Lattomeri (peräkkäisinä päivinä) taisivat olla kesän ainoat. Velotourista ei vielä mitään tietoa netissä (alle kuukausi kisaan).
Ole Wackströmin muistoajosta ei taas pyöräilyn sivuilla tapahtumakalenterissa mitään tietoa. Porvoon ajojen omilta sivuilta kaivaen löytyy. Mutta se on just ja just 100km. Kuntoajoista Forssan suvi-ilta ois kiva, mut SM-kisojen kanssa päällekkäin. 

TTT-sm kisoja ei myöskään oo mainostettu juurikaan, eikä keväällä ollut tiedossa, mutta ainakin nyt lukee PoTa listoilla et ajetaan ISM kisojen yhteydessä perjantaina.

Nyt oli Stangan karting-kortteli, mutta sekään ei kovin etukäteen mainostettu tapahtuma. Autoradalla on helppo järjestää kisoja, mutta yleensä ne ei sovellu pyöräilyyn hyvin. Poikkeuksena sääntöön on Ahvenisto. Se on tosi isoa rataa ja suhteellisen pitkä kierros, tosi raskas valitettavasti. 

Tulossa etappikisat Jurvassa. Siellä ei oo hotelleja, eikä mitään tekemistä perheelle ja melkoisen kaukana pääkaupunkiseudulta. Harmittavan vähän kuskeja paikalla, mut ei kyllä yllätäkään. Rata-sm kisat on myös samaan aikaan.

Valitettavasti kuskeja Suomessa turhan vähän. Monilla perhettä, töitä yms. Esim mulla mahdollisuus osallistua vain kahteen kisaan kuussa. Enkä silti innostu lähtemään kovin kauas etenkään koko viikonlopuks tai tosi lyhyen kisan takia. Sit gravel imee oman osansa kisakuskeista. Eikä tuolla maastopuolellakaan taida tungosta olla.

Kisojen järjestäminen on iso vaiva, eikä kiitosta tule, eikä rahaakaan. Harrastetapahtumat ehkä fiksuimpia, kun niihin tulee paljon muitakin kuskeja, eikä niin paljon virallisia vaatimuksia. Harrastajista saa osallistujamäärää ja tuloja siis paljon. Monissa tapahtumissa tulee kyllä myös hinta vastaan. Jos osallistuminen alkaa olla yli 100€, niin lähtemistä harkitsee kyllä kahdesti. Hintojen nousua myös liiton maantiekisoissakin, joissa niissäkin hinnat nousseet yli 60€ lähes kaikissa. Riski kaatumisista ja yleinen muidenkin hintojen nousu varmasti myös vaikuttaa osallistujamääriin. Kun uusia tulokkaita on vähemmän kuin poistuvia, niin väki vähenee ja vanhenee

Kaikkialla pula tekijöistä, eikä kukaan yleensä vapaaehtoisesti mitään tee. Kaikki on kiireisiä. Mutta esim pallopeleissä junnujen vanhemmat velvoitetaan hoitamaan koko junnuseuraa. Pyöräilyssä kukaan ei tee mitään keskimäärin. Paitsi yksittäinen innokas, joiden varassa koko seura lepää. Ehkä vois ottaa jenkeistä mallia edes tässä asiassa ja miettiä miten voin olla hyödyksi yhteisölle/seuralla, eikä et miten seura hyödyttää minua.

Lenkit

Yhteislenkit hiljentyneet monessa paikassa. Turussa erittäin hyvä meininki ja isot porukat paikalla. Näissä on lumipalloefektiä, kun jostain tulee suosittu, niin siitä tulee entistä suositumpi, kun enemmän väkeä paikalla. Porukan takia niillä lenkeillä nykyään kuitenkin käydään. Etenkin maastossa aiemmin reittejä ei voinut oppia juuri muuten kuin menemällä yhteislenkeille. Nykyään stravasta löytyy ja lisäksi somessa/netissä/whatsapissa voi sopia eri ryhmissä lenkeistä. Joten maastopuolellakin vaaditaan sopivaa porukkaa, että sinne mentäisiin. Maantiepuolella hieman sama, mutta siellä hyötyy absoluuttisestikin muista, kun saa peesiä eli lisävauhtia. Nykyaikaan toki myös liittyy, et lenkkikutsuissa lukis selvästi minne mennään ja millainen vauhti on ajatuksena. Rauhallista ajoa yms ei sano kellekään mitään. Mulle rauhallinen on 33kmh ja toisella 20kmh...

Ekstraa

Sit lisäasia, mikä aina ärsyttää on ihmisten "tasa-arvo". Tää purkaus tuli siis mieleen Kuraläpässä olleesta Joni Savasteen haastattelusta. Nuori ja huippu kaveri, pääs olympialaisiin nyt. Ei häntä vastaan mitään, haastattelu oli hyvä. Mut huvitti, kun kertoi ettei oo juurikaan valmentajaa ja ajelee vajaa 1000h vuodessa. Ja hän on tullu näin hyväks ihan vaan runsaalla treenaamisella. (Oli huippu jo pienempänä junnuna heti kun aloitti...) Muutkin huippupyöräilijät kertoo, et paljon treenaamalla tulee yhtä kovaks. Valmentajat sanoo, et heidän ohjeilla samoilla ohjeilla kaikista tulee huippuja. Valitettavasti aika iso ominaisuuksista juontaa juurensa geeneistä ja lapsuuden tekemisistä. Jos pelkkä treeni riittäisi, niin meillä olisi paljon enemmän huippu-urheilijoita. Tietenkään kaikki eivät edes pysty pikkuhiljaakaan nostamaan treenimääriä isoiksi. Tulee sairasteluja ja olosuhteet muuttuu, eikä rahakaan riitä täysaikaiseen treenaamiseen. Paljon on silti "tuurista" kiinni, kenellä ominaisuudet riittää pidemmälle. Tietenkin treenimäärä vaikuttaa ja valmennuksellakin on merkitystä, mutta näistä tulee ehkä neljännes jos sitäkään kokonaistuloksesta. Meillä on iso joukko harrastajia, joilla on valtavat treenimäärät, eivätkä silti ole edes kisakuskin veroisia. Lisäksi iso joukko kat2 kuskeja, jotka ei pärjää elitessä, vaikka treenaavat enemmän. Samoin Elitessä on paljon treenaavia, jotka ei pärjää vasta aloittaneille. Ja tällä ettei pelkkä treeni riitä en viittaa dopingiin vaan enemmän geeneihin yms.

Rikkaat ja onnistuneet yrittäjät kertoo samaa, et töitä tekemällä rikastuu. Eikä lainkaan kyse tuurista ja sopivista olosuhteista.