Rajoittamaton / rajoitettu / kriittinen aikataulu

Kuinka paljon ajankäyttö vaikuttaa kuntoon, jaksamiseen ja sitä kautta menestykseen? Iso osa kunnosta on geneettistä ja lapsuuden/nuoruuden valinnoista riippuvaista. Mutta melkoisen iso osa siitä on kyllä treeniriippuvaista. Treenien suhteen sekä määrä, että laatu merkkaa, unohtamatta jatkuvuutta. Näitä taas rajoittaa itse treeniin ja siitä palautumiseen käytettävä aika. Suomen sääolosuhteissa myös psyyke vaikuttaa treenimotivaatioon, sillä talvi on rankka eikä kavereita oo montaa joka kylässä.

Määrä

Lähes poikkeuksetta tärkeintä treenissä on absoluuttinen määrä. Tärkeää tässä on huomioida, että 3 tunnin lenkki on enemmän kuin sama pilkottuna 1+2h lenkkeihin. Määrää ei voi nostaa kerralla ylös vaan sekin on vuosien työ. Eli isot määrät pitää "ansaita", vaikka hetkellisesti aikaa olisi loputtomasti.

Jos käy töissä 40h/vk tai enemmänkin, niin kyllähän se rajoittaa fillarointiin käytettävää aikaa. Työpäivän jälkeen periaatteessa ehtii ajamaan 4h ja silti nukkumaan 8h. Ja viikonloppuna tietty enemmän. Pikkuhiljaa palautuminen kuitenkin jää vajaammaksi ja uupumus kutsuu. Töistä tulee rasitusta, jos ei fyysistä, niin edes henkistä. Ja kaikki rasitus on rasitusta. Eli vaikka absoluuttisesti ehtisi, niin palautumaan ei oikein ehdi. Eli palautuminenkin vaatii ihan oikeasti aikaa.

Tähän kun lisätään vielä perhettä ja omakotitaloa (mökki+koira, jos niistä tykkää), niin ajankäytön optimointia tarvitaan taatusti. Lasten sairastelut ja harrastukset vaativat myös aikansa. Eli nyt tulee palautumisen rajoittimien lisäksi myös aikarajoitusta ja lisäksi "viruskuormaa". Työmatka on monille pelastus. Siitä saa helppoja jokapäiväisiä tunteja ”ilmaiseksi”. Omituiseen aikaan yksin ajetut lenkit ja zwiftin hyväksikäyttö ovat apuna tuomassa määrää. Sisällön suhteen setämies-pk ja viikkojen välisen rasitusmäärän tasaaminen on monille tuttua. Kun määrää ei voi nostaa, niin jatkuvuus muodostuu tärkeämmäksi ja kaiken mahdollisen ajan hyväksikäyttö. Vaikka tekisi mieli ajaa aina kovaa, niin kevyitäkin lenkkejä silti tarvitaan. Vaikka treenaamattoman päivän laskisi kevyeksi päiväksi, niin kovia lenkkejä ei silti viikkoon kannata änkeä sen enempää. Kahvittelut lenkin yhteydessä voi unohtaa, kun siinähän menisi treeniaikaa hukkaan. Pihatöitä ja leikkimisiä ei stravaan merkata, mutta ei nurmikonleikkaus, lumityöt ja pihan laatoitukset täysin hukkaan mee. Näistä kertyy pikkuhiljaa kuormaa verrattuna sohvalla istuskeluun.

Opiskelijoilla on hieman enemmän aikaa, mutta monesti kaikenlaista muuta sälää ohjelmassa. Tietty luennoilla pitää käydä, mutta ei niitä yleensä ihan 8 tuntia päivässä ole ja osan voi hoitaa etänä. Stressiä tietenkin tenteistä ja rahasta. Aina pitäisi myös olla lukemassa ja tekemässä tehtäviä. Riiuullakin pitäisi käydä. Paljon oheisohjelmaa kavereiden kanssa. Opiskelijoilla on myöskin rahankäytöllisesti haasteita pitää kamat kunnossa. Etenkin, jos puhutaan vielä talvifillarista (GG+nastarenkaat), syys- ja talvi ajovaatteista sekä muusta ajokamppeesta. Kaikki ei oo niin hyviä et sponsoreita tulis ovista ja ikkunoista. Opiskelijakämpässä trainerilla ajaminen ei välttämättä myöskään ole herkkua. 

Ammattilaisilla taas on vara valita mihin aikaa lähtee lenkille ja kuinka paljon ajaa. Loppupäivän voi käyttää kehonhuoltoon ja palautumiseen. Voi siis huoletta ajaa kovia määräviikkoja ja sitten pitää kevyempiä viikkoja. Ajotunteja voi ajaa tasan niin paljon kuin kroppa kestää ja ehtii palautumaan niistä parempana kisoihin. Siinä onkin tasapainottelua, että kuinka paljon on riittävän paljon, ilman että rasittaa liikaa…

Aika

Kaikki aika maailmassa kuluu. Perheen ja työn tuomat rutiinit ja vaatimukset saada enemmän aikaiseksi tuo monille järjestelmällisyyttä ja pakottaa karsimaan ylimääräistä. Kuitenkin opiskelijoilla ja muillakin aika kuluu kokonaan. Harvat toivoo viikkoon vähemmän tunteja, vaan yleensä kaikilla on kiire jonnekin. 

Stressi

Henkinen stressi on melkoisen kuluttava tekijä. 

Aikuisilla on huolta milloin mistäkin töistä, rahasta ja perheestä. Uudet työt (ja muut kuviot) vaativat aika pitkän siedättymisen, että niihin rutinoituu ja energiaa riittäisi urheiluun. 

Nuorilla vasta elämänmuutosta onkin. Joka päivä on kaikkea uutta opittavaa. Ammattilaisuuteen pyrkivillä kisamenestys on turhankin tärkeää. Kisoissa pitäisi menestyä, että saisi jalkaa oven väliin. Samalla toki kaikki muukin muuttuu ja pitäisi keksiä mitä tehdä elämällä (muuta kuin pyöräillä).

Ammattilaisilla vasta onkin stressiä kun elanto on kiinni kisamenestyksestä ja terveenä pysymisestä. 

Henkinen kuormitus on iso tekijä jaksamisen, kokonaiskuormituksen ja hyvän fiiliksen ylläpidossa. Etenkin treeneissä tarvitaan hyvää fiilistä, että sitä jaksaisi tehdä vuodesta toiseen. Sama koskee kisojakin, että sinne on kiva mennä vuodesta toiseen.

Terveys

Jatkuvuus on olennaista. Jatkuva sairastelu on varmaan suurimpia esteitä kehittymiselle. Toiset vaan sairastaa useammin ja yksi tauti altistaa seuraavalle. Hieman sama kaatumisten ja kolhujen suhteen. Murtumat ja kalustotappiot vähentää kummasti pyöräilymäärää. Valitettavasti sairastellessa vietetty lepo ei ole ylirasituksen palautumisaikaa vaan ihan sairastamista.

Lopuksi

Vaikka aikaa olis enemmän, niin tuskin sen kovempaa ajaisin. Näkee uusista nousevista junnuistakin. Lapselta näyttävä 16v kloppi ei oo kovin montaa vuotta millään ehtiny ajaa, niin tiputtavat sujuvasti suurimman osan kuskeista pieneenkin mäkeen. Eikä kisan pituudellakaan niin väliä parhaiden kanssa. Kestävyyslaji on kyseessä niin 1,5h kisassa kuin 4h kisassakin. Tietenkin pitkissä kisoissa sitkeys/hiipumisen välttäminen tulee enemmän esille, mutta treenimäärä ei selitä puoliakaan kuskin laadusta.