Lasten pyöräilyt jatkuu

Isompien lasten kanssa muinoin käytiin BMX radoilla fillaroimassa. Olivat silloin vielä tosi pieniä, alle kouluikäisiä. Silloin mulla oli cruiseri-BMX. Kun pienin oppi liikkumaan, niin radoilla fillaroinnit muutui hankalaks ja jäivät. Varsin pian tämän jälkeen sit käytiin tyttären kanssa muutamia lenkkejä ajamassa maastossa jäykällä 26” islabikes fillarilla. 

Maastopyöräily eteni siihen, että ostettiin toissa vuonna tyttärelle ikivanha joustokeula (jota en saanu pelittää) ja pojalle sen jälkeen tietenkin myös joustokeula. Tosi hankala muuten löytää pieniä pikalinkullisia ja vannejarruille tarkoitettuja keuloja. Nyt sit tajusin, et Kiinastahan niitäkin ois saanu… 

Ekaluokkalaisena poika ajoi jäykkäperäisellä 24” kuBikes fillarilla, jossa oli tosiaan joku random ensiasennuskeula. Se jäi sitten pienimmälle.

Vuosi sitten tyttärelle (4lk 150cm) ostettiin 27,5” maastopyörä (Active Larunpyörästä) ja lopulta pojalle 26” maastopyörä (KuBikes). Molemmat jäykkäperäisiä, mutta joustokeulalla toki. Nämä on kelpo pelejä levyjarruilla jne. Nää on puhtaasti harrastepyörät ja koulumatkoille erilliset. Kaikilla oli viime kesänä ehkä karvan isot fillarit, mut nyt ovat jo vähintään sopivat. Lapset aina haluaa uuden ison fillarin ja kompromissejä joutuu tekemään, ettei joudu ostaa ja ylläpitää montaa samanlaista. Satulan korkeutta kannattaa muuten arvioida yllättävän usein.  

Viime kesänä käytiin ihan oikeassa maastossa eri näköisillä komboilla. Pihalta pääsee onneks hyville ajopaikoille ja useampia vaihtoehtoja löytyy. Isojen kanssa käytiin myös HHCMB harraste-yhteislenkeillä. Mulla ja vaimolla on lenkeillä GG fillarit, vähä kankeat ja hankalat maastossa, mut pieni tasoitus on hyvästä. Yleensä lenkeillä pienin ajoi äitin kanssa. Kertaalleen isot halus viedä äidin Hiekkahelmessä ”heidän” reitille, eikä vaimo enää suostu toista kertaa niiden vauhtiin… Välillä ollaan ajettu porukalla, niin että pienin oikaisee hieman ja isommat kiertää pidemmän maastolenkin. Välillä taas ajan siirtymät kotoa ajopaikalla isojen kanssa. Vaihtoehtoja riittää.

Lapset tykkää toistoista ja tutuista reiteistä. Paimiossa Hiekkahelmessä on kivat vaihtoehdot ja toistoja tulee. Märyllä merkatut pikkureitit ja nekin toimii, mut ei lainkaan Paimion tasoa.

Keskimmäisellä (8v silloin) oli viime kesänä 75km lenkki isovanhemmille viime kesänä. Ajoi sitkeästi ja hyvällä tahdilla äitin kanssa, pari suunniteltua taukoa matkalla. Ei pieni vesisadekaan haitannu.

Oma reitti

Suunnittelin jo aiemmin kaupungin niitylle ja pieneen metsäalueeseen helppoa lähi-mtb-rataa. Lapset vois passittaa ajamaan muutaman kierroksen samalla kun itse juo kahvia. 

Tolla olis pituutta reilu kilsa

Hieman vain katsoisi reittilinjauksia ja siimaleikkurilla saisi kaistan ajettua. Tarkitus ettei tulisi oikeastaan mitään rakennettavaa ja pysyvää. Ainoastaan hyvin hienoista "näkymätöntä muokkausta" ja toki sitä ajoväyälän leikkausta. Pohja enimmäkseen tärisyttävää niittyä. Muutama pieni ylä- ja alamäki. Pari pientä tekniikkaestettä. Yhteen paikkaan saa metsään polkulinjauksenkin tehtyä. Se on hieman juurakkoista tosin, mut onko se haitta?

Joku tosi pieni droppi olis hyvä. Sit sattumanvarainen puunrunko ylitettäväks. Kartalla näkyy pari talojen välistä menevää pätkää, mutta nämä ovat tonttien välissä olevaa kaupungin maata. En tiedä ovatko jätettyjä pyörätielinjauksia, vai ihan vaan ihmisiä varten yleisesti. Toinen niistä on tasaisempi, mutta hieman nyrkin kokoisista kivistä kerättyä epätasaisuutta. Toinen taas selvemmin alamäkipätkä. 

Tästä radasta on pieni osa jo tehty viime kesänä. Lopun tekeminen ei varsinaiseti ole iso homma, kun pitkälti valmista pohjaa, kunhan vaan tekee. Mutta täytyy varmistaa, että tulis ajoa ja toisaalta pienikin homma vaatii oman aikansa.

Varusteet

Kaikille on satulalaukut ja sisäkumit yms. Maastossa kannetaan omat huoltovälineet itse. Osasyynä on et kaikilla lapsista on eri kokoiset renkaat, eli hankala ois kantaa puolesta. Renkaita ollaan päivitetty kevyemmiksi ja nopeammiksi. Vaikka nykyään yleisesti käytetään leveitä renkaita, niin kapeampi semi-slick kyllä riittää lapsilla, kun paino alle 40kg. Tubeless muotoon en vielä montaa saanut, kun vanteet ei oikein sovellu siihen. Satuloita yms hieman säädetty. Jatkossa tiettyjä vaihteisto- ja kampiasioita ehkä säädetään. Samoin voi olla et parannetaan kiekkoja, jos ajoa tulee enemmän.

Kalustosta yllättävän vähän kuvia. Mut tossa taitaa olla kaikkien maastovehkeet. Ekassa kuvassa lenkin jälkeistä pesua. Nyt satulat jo huomattavasti korkeammalla, kuin näissä vuoden takaisissa kevätkuvissa.

Muutama sattumanvarainen lenkkikuva. Aina lähteminen ei oo kivaa, mut yleensä ajaessa on kyl hauskaa.

Motivaatio

Jäätelöannos on aika vakiopalkinto. Kesällä maistuu kaikille...

Tarviiko avata enempää? Lasten liikunta ja urheilu on meillä pakollista. Tytär ei tykkää käärmeistä, ötököistä ja saa vieläpä ihottumaa metsästä (älkää kysykö miks…). Ollaan sovittu, et ei oo pakko tulla maastopyöräilemään, mutta urheilla täytyy. Se on sit alkanu juoksemaan enemmän. Paimioon perhelenkeille kyl pakko tulla.

Lopuksi

Lapset tekee ihan hulluja asioita, jos innostuvat, eikä heitä rajoita. Treenikaverit ois tärkeitä, kun yhteisöllisyys ja esimerkit ois hyvästä. Pyöräily vaan on aika harvinaista ja toisaalta melko yksinäistä treenaamisen suhteen. Suurin osa junnukuskeista tuntuu myös olevan pyöräilijöiden lapsia, eli satumala eivät eksy lajin pariin.

Jossain vaiheessa tulee seikkailunhalua ja itsenäisyyttä enemmän. Maastopyöräilyssä etenkin ois kivempi, jos ois joku kaveri seurana. Yksin hieman riskialtista perämetsissä.