Simon muistoajo #9

Kukaan ei osaa kirjoittaa saati lausua kisan muistohenkilön sukunimeä, joten puhun aina Simon muistoajoista tai SK-muistoajoista. Mutta Turun Hirvensalossa taas ajettiin tuttua 4km rinkiä ja kiivettiin Toijaisten mäkeä. Matkana oli 60km eli 16 kierrosta. Muutama kuski oli tullu viivalle lisää korttelin jälkeen. Kisan ominaispiirteenä on mäki. Eihän se oo kovin kummoinen, kun 700m matkalla tulee 30m nousua. Mut just riittävä et tuntuu pahalle ja toisaalta pituutta sen verran, että aikaa kuluu. Lisämausteena alkuun on risteys eli vauhti matala ja päällä hyvä pätkä tasaista ennen alamäkeä. Mäki koostuu kahdesta jyrkänteestä, joiden välissä vain tippa tasaista. Sitä kun hinkataan tarpeeks monesti, niin alkaa painaa useimmilla.

Aamulla Salossa oli hieno sää ja pihahommia ehti aloittelemaan. Motarilla ajaessa satoi niin kaatamalla, että liikennekin hidastui. Kisapaikalla oli kylmä, puin kaikki vaatteet päälle ja ajelin lämmittelyä rauhakseen. Naisten kisa venyi ja starttia saatiin hieman odotella. Päästiin kuitenkin liikkeelle. Kisan aikana sää oli oikein kelvollinen. Navakka pohjoistuuli, mutta mitään ei tullut alas. Kisan jälkeen autolla ajaessa tuli reipas raekuuro…

Tuttu reitti Hirvensalossa

Tulokset

Strava

Kisan kulku

Kisa oli reipasvauhtinen nyt alusta lähtien. UN piti varsin kivasti vauhtia, mutta nyt hieman yrittivät irtiottoja ja olivat niissä mukana. Yhtään ylämäkeä ei ajettu hitaasti, vaan joka kerta pidettiin hyvää vauhtia. Yleensä Borremans ja UN miehet. Itse onnistuin pysymään hyvin kärjessä ja sallin pienen valuttelun, mutta rakoja en jättänyt. Useammalla kierroksella tuli rakoja mun taakse (kerrankin olin rakojen etupuolella), mutta ne tuli kiinni. Kunnes sit lopulta ei tullukaan ja meitä oli noin 7. Tais olla 8 nousu, kun ajettiin vielä kovempaa ja rakoa alkoi ekan kerran muodostumaan eteen. Anders veti sen kiltisti kiinni, mut sit maaliviivan jälkeen, kun oltiin kärjessä kiinni, niin tuli mun kannalta turhaa taktikointia. Olin itse pussissa enkä voinut ampaista ohi. Luulin et kisa oli siinä, mut kärkeen jäi vain 3 miestä, joista UN kuski ei vetänyt. Takaa tuli useamman hengen porukka. Ehkä 4 kierrosta ennen maalia sit noin 12 hengen kärkiporukka, jossa monta Jurvan ja UN kuskia. Hienosti UN sai kontrolloitua hatkoja ja kerättyä rivinsä uudestaan ja uudestaan. Aina oli joku niiden kuski mukana ja lopulta käytännössä kaikki niiden kuskit keulassa. Eli ei saatu eristettyä niitä, jolloin kontrollointi olis huomattavasti hankalampaa.

Vikan kierroksen alasuoralla oli melkoista pajatsoa, kun miehiä puolelta ja toiselta yritti vuorollaan irti, eikä kukaan halunnut ajaa kiinni. Loppumäkeen olin tosi hyvässä paikassa ja taas hieman möhlin. Parempia oli kaikki edellä, mut muutama sija ois ollu napattavissa. Taas jäin odottaa hetkeks, kun edellä hidastettiin. Sit takaa tultiin kovalla vauhdilla ohi ja lopputaistelu menetetty. Luulis et olisin jo oppinu, et loppukiriä ei ajeta tehoilla vaan nopeudella. Jos nopeuden menettää, niin sitä ei saa takas, etenkään ylämäkeen. Vaikka takana kovempia kuskeja, niin ainoa mahis hyvälle sijoitukselle on olla edellä ja sit valua hieman. Jos muut menee kovaa ohi, niin en varmasti saa kiihdytettyä ja ajettua kiinni…

Data

Nyt ajettiin reipasta ja hyvää tahtia. 8 kertaa W'bal kävi alle 10kj. Ja muissakin mäissä varsin lähellä sitä kymppiä. Syke ei nousu kovin ylös, ehkä hieman rasitusta alla tjms...

Tehojakauma yllättävän samanlainen kuin korttelissa, vaikka eri tyylinen kisana onkin.

Ei näytä isolta erolta, mutta SK-muistoajoissa hallitumpi rykelmä ja kovat tehot tulee hieman hitaammalla kadenssilla kuin TS-kortteleissa

Aiemmin

Aika samanlaisia sijoituksia ja tehoja joka vuosi ajettu. Nopeus riippuu pitkälti tuulesta ja tietenkin ajotavasta. Sykkeet myös aika vakioita. TS kortteleista v2023 unohtui sykepanta ja sijoitus oli hieman huonompi, kun vika mutkan ajoin pitkäksi. Ja toi v2022 tekninen oli kisan loppupuolella ja top10 sijoitus ois ollu aika saletti.

Sokerit

Kisan alussa pistin vain 4u (5 sijasta) ja sokerit olikin lähteny jo nosuun, niin humpsahtivat melkoisen ylös, mutta tulivat onneksi alas. Otin jonkin verran geeliä, kun huomasin, et sokerit laskussa. Ehkä enemmänkin ois voinu ottaa. Mut onneksi näissä tunnin kisoissa energialla ei juuri väliä. Ja startissa olin syönyt kokonaiset puuropommin taas. Aamulla en pistänyt yhtään ylimääräistä pitkävaikutteista insuliinia, kun tosiaan kisan aikana syöminen ei oo niin justiinsa.

Kerrankin reidet ei krampannu kummassakaan kisassa. En usko et ruokasoodasta ainakaan mitään haittaa on tässäkään asiassa. 

Vaatetuksen puolesta pelasin varman päälle. 10c lämmössä ei ylikuumene helpolla, niin jätin irtolahkeet ja tuulipintaisen aluspaidan ja pitkät hanskat käteen. Vesisateen yms riski ei toteutunut, eikä ollut kylmä, mut ei tullut kuuma lainkaan.

Jatkossa

Oon kuitenkin tyytyväinen et olin kärkiporukassa. En tuhlannu voimia ja mäet ajoin lähellä kärkeä. Sijoitus oikein kelvollinen. 

Perhe taas sairastellu. Pienin ensin, keskimmäinen nyt viikonloppuna. Vaimo ja minä nyt sit arkena. toivotaan, ettei pikku räkäisyyttä kummempaa ja pääsen Rosendahliin täydessä kunnossa. Tästä on taas intoa jatkaa.