Pk1 ajelu on pyöräilyn kivijalka, perustreeni. Siis suurin osa lenkeistä pitäisi olla kohtuullisen kevyttä ajelua ilman sykkeen nousua ja mielellään ilman mitään vetoja välissä. En kiellä yksittäistä kiriä tms, mutta idea on kevyessä ajossa kuitenkin. Etenkin viikonloppuisin olisi hyvä saada hieman pidempi lenkki aikaiseksi, jotta kevyellä ajolla saataisiin hyvää harjoitusvastetta. Tunnin pk1 lenkki on toki parempi kuin ei mitään, mutta ei kovin "kehittävää" kuitenkaan. Työmatkana tai muuna täytteenä hyvää tuntien keräilyä ja jatkuvuuden ylläpitoa. Kestävyysharjoittelussa keskeistä on jatkuvuus. Eli mieluummin monta lyhyttä lenkkiä viikossa kuin yksi 5h ajelu.
Nyt kun syksy on tullut ja kelit huonontuneet, niin huomannut, miten välillä kevytkin ajelu tuntuu hieman raskaalle. Kylmä, pukeutuminen, harmaus, sisällä ajaminen ja tylsistyminen tekevät oman osansa surkeudessa. Samoin kauden lopussa hillitty kunnon tiputus myöskin hidastaa luonnostaan.
Aloin pohtimaan löytyisikö fysiologisia syitä tuntemuksille. Onneksi nimeän harjoituksiani edes jonkin verran, niin vanhoja lenkkejä löytää avainsanoilla. Nyt poimien mahdollisimman identtisiä pk1 lenkkejä.
Kesällä aika paljon tuli tiilien keräilyä eli hiekkatiepätkiä ja välillä pk2 vetoja yms, mutta löysin kuitenkin muutaman. Sisällä harvoin tulee ajettua pk1 tehoilla edes kahta tuntia, mutta ylimenokaudelta sellaisiakin löytyi. GG pyöräilyssä taas näitä lenkkejä löytyy yllin kyllin ja monet varsin identtisillä tehoilla ajettuja. Tähän etsiä lenkin, joka olisi mahdollisimman hiekkatiepitoinen. Nykyään usein lenkit alkavat hiekkateitä pitkin uusien tiilien luokse ja kotimatka sitten vauhdikkaammin asfalttia pitkin.
Lenkkien tehot skalaatautuu hieman tavoilla, riippuen maksimiwateista. Kirjoitin viereen lenkin keston, jossa eniten vaihtelua. Lisäksi AP/NP lukemat kuvaamaan samanlaisuutta. Teho:syke -suhde lähellä toisiaan ja Decoupling maltillinen kaikissa.
Sitten kun katsotaan tehojakaumaa, niin huomataan erot.
Yhteenveto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi