Työmatkalla, kun tarakassa on massaa ja tiellä hiekkaa, niin mutkiakin tulee välillä pohdittua. Olen jo miettinyt monesti, miten linjavalintaa voisi tuoda esille. Risteys ja ajolinjan valinta on yhdistelmä kulman jyrkkyyttä, tien leveyttä, kaltevuutta eri suuntaiin, tien pinnan pitoa ja tärkeimpänä vauhtia. Ryhmässä ei voi linjoja valita, vaan porukan mukana mennään kylki kyljessä. Tiessä on myös usein reikiä, hiekkaa sisämutkassa ja kaivon kansia. Näitä kaikkia kannattaa välttää mutkan optimaalisten linjojen kustannuksella.
Harjoittelu on hieman hankalaa, kun samanlaisia jyrkkiä (vauhtiin nähden) mutkia ei tule helpolla jatkuvasti vastaan, etenkään lenkeillä. Äärimmäinen mutka-ajo on tietenkin myös tasapainoilua pidon kanssa, eikä kukaan halua tietenkään kaatua. Samoin polkemisen ajoitus on tasapainoilua polkimen maahan kolahtelun ja kaatumisen suhteen. Kuitenkin jotain olisi treenattava. Lukemalla ja videoita katsomalla tätä ei opi. Ehdottomasti paras on mennä kokeneempien perässä ja nähdä kuinka kovaa uskaltaa ajaa. Ja hiljaa ajamalla ei mutka-ajoa valitettavasti opi.
Miten
Itse olen puolipaska ajamaan mutkia, mutta kaukana huonoimmasta. Olen kokeillut mutkien pitkäksi vetämistä, kyljellään kyntämistä, polkimien hiomista sisämutkaan ja olkapääkontaktia kavereihin. Yritän oppia näistä epäonnistuneista taktiikoista.
Tein kaksi kuvaa, joissa koitan avata logiikkaani
1)
Mutkaan tullessa älä tähtää uloimpaan näkyvään pisteeseen, vaan huomioi että polttopiste (apex) on oikeastaan vasta tämän takana. Tämä koskee perus 90 asteen risteyksiä, neulansilmiä ja lähes kaikkia muitakin.
 |
| Punaisella nuolella kuski, viivana näkökenttä ja tähtenä kohde. Vihreä tähti osoittaa mihin pitäisi tähdätä, vaikka se ei olekaan näkyvissä. |
2)
Jos mutkassa tähtää uloimpaan näkyvään kohtaan (punainen viiva), niin risteys menee todella helposti pitkäksi ja vauhti hidastuu lopussa. Vihreällä linjalla taas näkymättömän pisteen tähtäys. Eli kun suosilla aloittaa mutkan hieman myöhemmin ja ajaa aavistuksen tiukempana, niin tila ei lopu kesken ja vauhdin voi pitää kovempana. Lisäksi kiihdytyksen voi aloittaa aiemmin. Pelivaraa jää enemmän
Mutkiin ajaessa tärkeintä ei ole vauhti, jolla sinne mennään, vaan vauhti, jolla sieltä tullaan pois. Tasainen linja ja -vauhti on parasta. Mutkassa jarruttelu ja linjan vaihtaminen on aina huomattavia riskejä pidon loppumiselle. Kiihdytysnopeus mutkan jälkeen on olennaista myös. Tämän vuoksi hieman tiukempi kaari on monesti tehokkaampi kuin pitkä hivutus. Jos vauhti säilyy kaarteessa hyvin ja pääsee kiihdyttämään aiemmin, niin aikaa säästyy.
Mutkassa ei kannata tuhlata yhtään enempää energiaa kuin pakko. Vaikka risteyksen jälkeisestä kiihdytyksestä selviäisi, niin energian säästäminen on sijoitus tulevaisuuteen. Porukassa ajaminen kuitenkin pakottaa tiettyyn tahtiin. Vaikka nopeinta olisi jättää pieni edellä ajavaan, niin takana olijat ei katso sitä kovin hyvällä. Eli varsin tiukassa nipussa on ajettava, vaikka se ei olisikaan aina helpointa. Pääjoukossa myös oma linja on pidettävä. Eli ei voi ajaa ulkomutkasta sisälle ja taas ulos. On pidetään sama "kaista" koko mutkan ajan.
Lopuksi
Mutkissa kokemus ja luotto paranee pikkuhiljaa, kunnes romahtaa kerrasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi