Diabetes, insuliini ja urheilu

Varsin laaja aihepiiri, mutta pitkään ollut täysin huomioimatta. Jotain toki aiheesta aiemminkin kirjoittanut.

Tyypin I diabeteksessa eli insuliinipuutoksessa mikään ei laske verensokeria paitsi pistetty insuliini. Verensokeria nostaa kaikki syöty energia (ei pelkkä sokeri). Siis kaikki mitä laittaa suuhunsa nostaa verensokeria ja se pitää kumota ulkoisella insuliinilla. Yksinkertainen kaava on 10gHh = 2mmol = 1u insuliinia. Eli 10g hiilihydraattia nostaa verensokeria noin 2mmol/l ja sen kumoaa noin 1 yksikkö insuliinia. Tämä ei pidä tarkasti paikkaansa, mutta parempi ohje kuin ei mikään.

Jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, niin insuliinin vaikutus verensokeriin vaihtelee jatkuvasti. Sekä vaikutuksen alun nopeus, että vaikutuksen suuruus. Jos verensokeri on hiemankin koholla, niin insuliinin vaikutuksen alku viivästyy ja vaikutus heikkenee. Eli pitää ennakoida enemmän. Samoin pistopaikka vaikuttaa imeytymisen nopeuteen. Mahasta hieman nopeammin kuin reidestä jne. Sairaalassa voidaan laittaa suoraan suoneen tai lihakseen, mutta en suosittele kokeilemaan kotona. Insuliinin vaikutuksen suuruus taas on hyvin monen tekijän summa liikunnasta, hormoneista, aiemmin pistetyistä insuliineista, sulamattomasta ruuasta ja syödyn ruuan GI profiilista riippuen. Insuliinin teoreettinen vaikutusprofiili on tiedossa, mutta kaikilla ruuilla on erilainen glykeeminen indeksi eli vaikutusnopeus verensokeriin. Tämäkin luo omat haasteensa insuliinihoidolle.

Urheillessa energiankulutus ei vaikuta suoraan verensokeriin 

Urheillessa verensokeria tiputtaa pari kolme asiaa. 

1) Insuliiniherkkyyden paraneminen. 

2) Kropassa oleva perusinsuliini ja päivän mittaan pistetyt pikainsuliinit. Puhutaan IOB eli insulin on board. Ja insuliiniherkkyyden parantuminen siis saa nämä jylläämään.

3) Insuliiniton verensokerin imeytyminen lihaksiin. (varsin vähäinen vaikutukseltaan)

4) Rasituksen tyyli. Kova rasitus voi jopa nostaa verensokeria adrenaliinin yms takia. Zwiftissä ajaminen jostain syystä tuntuu tiputtavan verensokeria enemmän kuin ulkona, ehkä mikrotaukojen puuttuminen tjms vaikuttaa.

Treenin jälkeen verensokeri tiputtaa

Insuliiniherkkyys pysyy koholla hyvän aikaa. Ei kuitenkaan montaa päivää. Joten jatkuva, toistuva rasitus on tarpeen.

Iso suoritus vaikuttaa pidempään ja enemmän kuin pieni suoritus.

Kovat anaerobiset suoritukset tyhjentää lihasten glykogeenivarantoja, jotka sitten myöhemmin täyttyy herkästi.

Mutta insuliinia tarvitaan. Liikunta vain herkistää sille.

Mikä sit nostaa verensokeria syömisen lisäks tietty

Pienikin sairastelu, Stressi, Huonot yösokerit, valmiiks korkeat sokerit, jännitys, liian vähäinen perusinsuliini

Ongelma

Monipistoshoidossa käytetään perus- eli pitkävaikutteista insuliinia. Se hoitaa perustarpeen kun ei syö, siis yöllä ja toisaalta antaa pohjavaikutusta päivälläkin. Jos insuliinia on liikaa, niin joutuu syömään välipaloja ja lenkillä verensokeri tippuu liikaa. Jos taas liian vähän, niin verensokeri on jatkuvassa pienessä nousussa ja vähäinenkin syöminen vaikuttaa voimakkaasti. Lenkillä hieman nafti perusinsuliini voi olla jopa hyvästä.


Näistä syistä työmatkapyöräily on mulla olennaista. Saan jatkuvan liikunnan vaikutuksen insuliiniherkkyyteen ja sitä kautta pitkävaikutteisen insuliinin määrä pysyy varsin vakiona ja sokerit edes välillä sinne päin. (Ei sillä nautin kyllä työmatkapyöräilystä ja saan siitä hyviä treenitunteja) Varsinaiset treenit koitan hajauttaa viikon sisällä ihan samasta syystä. Niiden häntävaikutus tasaantuu paremmin pitkin viikkoa. Toisaalta tasatunteihin vaikuttaa myös kiireinen perhe-elämä. Omalla tavallaan kivampi olis varmasti ajaa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mut hyvä näinkin.  Ja uusimmat tutkimukset ei näytä tasaisuudesta olevan haittaakaan. 


Lenkillä  mun syöminen on enemmän verensokereiden kuin suunnitelmien mukaista. Yleensä joudun syömään jopa enemmän kuin toive ja yleensä vielä väärään aikaan. Eli ruokailun jälkeen heti lenkin alkuun tarviikin pumpata sokeria kiduksiin. Mut näillä mennään. Onneks verensokerin näkee jatkuvana ja siihen on helppo reagoida. Oman pihiyden, TSI-henkisyyden ja "luonnonmukaisuuden" vuoksi teen aika paljon itse energiajuttuja eli geeliä ja puuropommia. Toki MARS patukat ja ZWIFT-karkit kuuluu repertuaariin.

Nyt oon pärjännyt pidemmän aikaa vähemmällä yösyömisellä ja toisaalta päiväsokeritkin olleet tasaiset. Tällä on iso vaikutus painonhallinnassa. Sopiva annos perusinsuliinia on tärkeimpiä asioita hoidon hallinnassa, mutta se sopiva määrä valitettavasti vaihtelee. Etenkin, jos koittaa syödä vähemmän, niin herkästi sokerit tippuu ja joutuu syömään enemmän. Samoin jos insuliinin on jo ehtinyt pistää, kun se täytyy etukäteen pistää, niin sit on syötävä. Toisaalta välillä joutuu jättämään ruuan jäähtymään ja odottamaan suosiolla insuliinin vaikutusta verensokeriin, ennen kuin aloittaa syömisen.

Kisoihin pelottaa pistää startissa hyvillä sokereilla 5-6u insuliinia, mutta pikkuhiljaa ehkä oppinu luottamaan prosessiin, et pakko vaan laittaa. Se vastaa kuitenkin mulla lähes kahden aterian insuliinitarvetta. Ja sen lisäks vielä 8-10u Levemiriä aamulla, joka sekin lähes tuplaa myös pitkävaikutteisen insuliinin määrän. Kertoo paljon kisastressin vaikutuksesta kroppaan.


Kaksi huonoa esimerkkiä verensokerin hoidosta. Nää on tosi pienestä ja välillä tuuristakin kiinni.

Tässä viikonloppulenkiltä. Laitoin ruualle alennetun annoksen insuliinia, mutta verensokeri olikin nousussa ennen insuliinin laittoa ja verensokeri ei meinannut lähteä laskuun. Päätin kuitenkin syödä ja pinkaista lenkille. No 1,5h kesti, ennen kuin sokerit lähti laskuun ja sit kyllä tippuivat komeasti. Nuolen kohdilla otin syötävää. Eka Mars ja sit puuropommi +karkkia.

Tässä taas kävi perinteinen. Luulin laittaneeni insuliinin, mut ihmettelin, kun nousee ja nousee vaan. Lopulta pyysin vaimoa tuomaan kynän autotalliin ja siinähän se oli valmiiks ladattuna, mutta ei pistettynä. No insuliinin jälkeen ei mennyt montaa minuuttia, niin vaikutus alkoi.

Katsaus: 30 makeaa vuotta GLUT4 kanssa
2019


GLUT4 on etenkin lihaksissa oleva glukoosin siirtoportti. Sen avulla glukoosi siirtyy lihassoluihin. Muissa soluissa on erinumeroisia GLUT transporttereita. Solun pinnan reseptoreita lisää sekä insuliini että lihassupistus vieläpä toisiaan tehostaen. Eli kun insuliinia on paikalla, niin se aikaansaa GLUT4 reseptorien nousemisen solukalvolle ja nämä sitten imevät glukoosia verenkierrosta. Solun pinnalle liikunnassa siirtyvät GLUT4 transporttereiden solun sisäiset säilöt eroavat insuliinin GLUT4 säiliöistä. Yksittäinen liikuntasuoritus lisää solukalvolla olevien GLUT4 transporttereiden määrän lisäksi myös insuliiniherkkyyttä noin 48h ajan.
Tutkimukset puoltavat kahden eri GLUT4 reseptorisäilön ja signaloinnin mahdollistavan ohittaa insuliiniresistenssiä lisäämällä liikuntaa ja sen aikaansaamaa GLUT4 toimintaa


Tosin kaikki liikunta ei paranna insuliiniherkkyyttä. Eksentrinen, eli venytyksessä tapahtuva, lihassupistus voi aiheuttaa kudostuhoa, ärsytystä ja heikentynyttä insuliiniherkkyyttä. Yksittäinen harjoitus lisää hetkeksi insuliiniherkkyyttä, mutta toistuva urheilu aiheuttaa pitkäkestoisemman vaikutuksen. Eikä tämä lisää insuliinin eritystä vaan tehostaa lihasten glukoosin ottoa ja varastointia glykogeeniksi.