Työmatkapyöräilyn aktiivitunnit

Se on kuin laittais rahaa pankkiin, kun perheellinen pyöräilee työmatkaa. Ajankäytöllisesti lähes ilmaisia ajotunteja. Siis eivät pois muusta ajasta. Rahallisesti ei sentään ilmaista, ehkä halvempaa kuin autoilu kuitenkin. Joku voi ihmetellä aamutreenille innokkuutta, mutta ei se tarvitse paljon ekstrapinnistelyä. Ja kun hommaan tottuu, niin huomaa kuinka paljon se virkistää. En ole moneen (~8) vuoteen käyttänyt työmatkalla autoa millään säällä. Kesät talvet ajelen. Kovalla pakkasellakaan en ole lyhentänyt lenkkiä. Tunti menee hyvällä varustuksella ilman suurempia ongelmia.

Miten

Työmatkassa parasta on rauhallinen ajo. Ei tarvitse mennä käymään suihkussa, eikä toisaalta rasita liikaa. Tunteja kertyy paljon, kilometrejä tulee, mutta rasitusta ei niinkään. Aerobinen treeni on tärkeää ja suhteellisen pienissäkin paloissa sitä kertyy, kunhan on säännöllistä. Kuitenkin ajattelen, että reilusti alle 30min lenkki on hieman nafti. Suosittelen ehdottomasti kevyttä ajoa. Itsellä toki helpottamassa on ”korkea” FTP. 

Ajan omat työmatkat menee noin 50-60% FTP:stä eli noin 180 watin tehoilla. Tämä mahdollistaa hyvän vauhdin ja matalan sykkeen. Lisäksi korkea FTP mahdollistaa ylämäkien ylöspääsemisen ilman kummempaa puuskutusta (hikoilua). Mun sykkeetkin on aika matalat ja noilla tehoilla keskisyke pyörii 100-105 välissä. Ongelma matkasta tulee heikompikuntoisilla. Eli jos FTP on 170w, niin siitä puolikkaalla teholla ei kovin kovaa pääse. Noin 100w on jo selvästi hitaampi vauhti (~20kmh) ja kaikkia ylämäkiä ei pääse alle 250w, joka menee jo yli vo2max alueen, eli hikeä puskee.

Joskus ennen muinoin pidin hulluna ihmisiä, jotka fillaroi ekstraa työmatkalla. Aluksi asuin sen verran kaukana työpaikasta, että mummiksella pelkkä edes-takas oli sopiva. Sit muutettiin vähä lähemmäs ja ostin oikean työmatkafillarin. Oon sen jälkeen ajanu vuosikausia työmatkalla ekstraa aamuisin. Asun sen verran lähellä työpaikkaa, että pelkkä suora työmatka ei riittäis. Kotiin tuun nopeasti laittamaan ruokaa yms.

Lenkit piteni alunperin kun vaimo vei lapset hoitoon autolla ja joutui sen takia lähtemään aiemmin. Aloin lähtemään sit samaan aikaan, kun halunnut jäädä kotiin tyhjänpantiksi. Lapset kasvaneet ja aamut nopeutuneet, mut mun työmatka ei oo kyllä lyhentyny... Nyt enää yksi hoidossa ja sekin kulkee aamulla fillarilla aikuisten saattamana. Hoitokoukkauksesta on tullu vielä hieman lisää aamulenkille ajallista pituutta, vaikka matkaa ei ihan niin merkittävästi. 

Nyt kun autolla ei oo pakka rahdata lapsia edes takas hoidosta, niin vaimokin innostunu työmatkapyöräilystä. Viime kesänä kalustona oli maantiepyörä 28mm Continentalin Gatorskineillä, mut silti tuli rengasrikkoja pari kertaa (liikaa). Ja oli kömpelöä vaihtaa tarakkaa ja kiekkoja sit lenkeille.

Millä

Nyt keväällä ostettiin vaimolle uus GG-fillari työmatkaa ja lasten kanssa maastossa ajamista varten. Työpaiakalla ei oo prioriteetit työtekijöiden hyvinvoinnissa ja työsuhdepyöräetua ei ollu tarjolla. Lopulta sit päädyttiin ostamaan ihan käteisrahalla fillari. Larunpyörässä oli hyvä valikoima fillareita ja mahdollisuudet myös työsuhdediileihin. Päädyttiin hieman halvinta vaihtoehtoa parempaan Active wanted C2 evo -malliin. Suomalaista suunnittelua ja kivijalasta ostettu vaihtoehto. Lisäksi fillareita oli varsin hyvin tarjolla. Muutama tärkeä kriteeri oli 1x11 vaihteet, hiilikuiturunko ja sopiva geometria. Fillarissa on moderni pitkä geometria ja lyhyt stemmi. Runkoon mahtuu pyörimään leveät renkaat hienosti. Joten tähän päädyttiin.

Vaimohan on tykänny fillarista kovin. Hieman optimoitiin asentoa laittamalla kapeampi tanko ja lyhyemmät kammet. Pientä ekstrahommaa, kun lyhensin jarruletkujen ja vaihdevaijerin ylimääräiset kiehkurat ihan ulkonäkösyistä pois. Työmatkaa varten sliksit renkaat ja kiekkoja kotopuolesta löytyy kokoelma. Asento tuntuu hyvälle ja sopivalle. Hieman samalla säädettiin maantiepyöränkin asentoa vastaavammaks. Lenkkitunteja tulee hienosti, kaloreita palaa ja kunto nousee. Samalla paino tippuu ja treenitunteja kertyy kuin vahingossa. 

Työmatkalla on hyvä olla olemassa vähintään kahdet kiekot, jolloin voi käyttää sliksejä ja nappularenkaita pienemmällä vaivalla. Ja talvella taas nastarenkaat saa vaihdettua helpolla vaihtelevissa olosuhteissa. 

Fillari ei ole mikään erityisen kevyt, mutta kaikkea ei voi saada. Ainut negatviinen asia, on "rumat tulpat" eli etuvaihtajan vaijerin ylimääräisiksi jääneet reikien peittämiset. Sama vika oli myös tyttären Active mtb fillarissa. Toinen negatiivinen asia on yleisempi fillareihin liittyvä. Ulkonäkösyistä tässäkin satulatolppa on kiilalla kiristetty. Satulatolppaan kiinnitettävän tarakan kanssa se ei estä tolpan kiertymistä kunnolla. Positiivisena huomiona takavaihtajan vaijeri on kuoren sisällä koko matkan. Tämä on ihan ehdoton GG-pyörässä, vaikka onkin hyvin suojattu vaijerin veto muuten.

Kuvan jälkeen ohjaamo siistiytynyt ja kaventunut, kammet vaihtunu ja polkimet siirtyneet mtb versioiks.

Työmatkan takia on sit tarvittu kaikenlaista lisuketta. Sliksiä rengasta. SPD kenkiä kesäksi ja talveksi. Paksumpaa ajovaatetta ja hanskaa. Elämä on. Onneksi ajokamat kestää tosi pitkään ja uusimaan ei tarvii alkaa heti.

Mun kalusto ennallaan. On-One Space Chicken 5v takaa. 1x11 Rival. Parit lisäkiekot oon ostanu, mut en mitään muuta. Kulutusosat vaihtuu ja ketjut nykyään aina vahatut. Muutamat kierrossa, niin helppo vaihtaa tuoreet tilalle ja vahata parit kerrallaan. Jotain vaatteita harvakseltaan. Seuraavaksi uudet syyskengät toiveena sysipaskojen NW-kenkien tilalle, jotka imee vettä ja pitää sen sit sisällään jne.

Lopputulos

Iloinen vaimo ja hyviä treenitunteja molemmille. Ei maailman tehokkainta treeniä, mut yllättävän mukavaa ja virkistävää. Ja pienin lapsistakin saa aamureippailun hoitoon.