Kisaamisen ilo

Uutisissa pyörinyt kaikkien, etenkin Lancen, mielipiteet kisaajien keskinäisestä turhasta ystävyydestä. Mitä pahaa siinä on, jos viihtyy toisten pyöräilijöiden seurassa. Harvemmin ihmiset elää pienessä tiimikuplassa vuosikymmeniä, vaan kuskit vaihtuu ja piirit on pienet. Ja jos puolisotkin vielä sattuu olemaan kavereita, niin onhan se kamalaa. Jos voittaja ei sikaile voittoaan ja itse tehnyt parhaansa, niin en tiedä miksi ei saisi iloita toisen puolesta. Kirikuskeilla ymmärrän pientä vihanpitoa enemmän, kun se on aika hektistä lopussa ja kiilaamisia ja röyhkeyttä tarvitaan eri määrä. Kisan aikana kisahuumassa ei tarvii olla kavereita, vaan saa keskittyä omaan asiaan. Mutta kyllä kisoissakin huomataan, ettei parasta kaveria edes vieraasta joukkueesta väkisin ajeta kiinni lopussa. 

Todella harvat voittaa kisoissa. Paljon kuskeja, jotka tekee parhaansa ja pyrkii parhaaseensa, mut ei silti voita. Vaan ajavat ihan muista syistä ja tavoitteista. Ja kaikki nekin ynnä muilla sijoilla ajavat nauttii lähtökohtaisesti tekemisestä eikä vihaa voittajaa. Miksi palkintopallilla muiden pitäisi?

Mikä on kenellekin riittävä taso ja mihin pyrkiä? Onko piirikunnallinen, maan kattava, valtakunnallinen taso tai näiden ikäluokka sopiva vertailukohta. Yleensä aina löytyy joku parempi jostain tai viimeistään joskus. Ja vaikka ei olisi terävintä kärkeä, niin haittaks se? Tarviiko ihan kaikkeaan tehdä perheen ja töiden kustannuksella et kisoihin voi mennä? Kaikki menee kuitenkin vapaaehtoisesti kisoihin. Treenaavat yleensä treenaamisen ilosta. Harvat saavat siitä rahaa tai tavoittelevat absoluuttista voittoa. Kaikilla kuitenkin yhteistä nautinto treenaamisesta, itsensä haastamisesta ja kisoissa joukkueen eteen toimimisesta. 

Lapsille koitan aina opettaa, että tykkään kisaamisesta ja sen takia käyn kisoissa. Kyselevät kyllä kovin, että voitinko, mutta joudun tuottamaan siinä pettymyksen. Pyöräilykisoissa on selvä ero esimerkiksi sulkapalloon. Suliksessa on paljon häviäjiä, sillä joka kierroksella puolet häviää. Mutta samalla logiikalla siinä on myös paljon voittoja. Fillaroinnissa taas on yksi määrätyn mittainen kisa ja ekana maaliviivan ylittänyt voittaa. Mutta häviäjiä ei ole juurikaan. 

Tarviiko aina edes kehittyä tai tulla paremmaksi? Eikö ihan nautinto tekemisestä riittäisi. Treenaaminen on vain osa rasitusta ja töistä+perheestä tulee omat lisämausteet. Treeneistä kannattaa tietenkin ottaa kaikki irti, että pärjää sillä määrällä mihin mahdollisuus. Tykkään siis treenaamisesta ja pyrin tietenkin kehittymään. Mutta yleensä tuntuu, että työt yms rasittaa enemmän kuin varsinaiset treenit ja rajoittaa siten niiden tekemisiä. Sit kun pääsee ajamaan hyvässä kunnossa, niin onhan se treenaamisen arvoista. Ja kun kisoissa kulkee, niin sekin tuntuu kivalle. Tasainen rasitus myös auttaa diabeteksen hoidossa. 

Joukkue on myös hyvä kisaamisen lisäilo. Harvoilla mahiksia voittaa, mutta parhaatkin tarvii hyvää joukkuetta tukemaan lopputulosta. Ja kun itsellä ei kummoisia voitonmahiksia, niin mielellään tekee töitä kavereiden kesken yhteistä lopputulosta kohti. Kisoissa myös muutenkin mielekkäämpää, kun on joukkuekavereita seurana.

Tässäkin yhtenä lankana on sisäinen motivaatio. Ne jotka tykkää kisaamisesta ja treenaamisesta viihtyy lajin parissa pitkään. Silloin ei haittaa vaikka jotain takaiskuja sattuisi. Myös voittajat voi olla sisäisesti motivoituneita, mutta uskoisin siitä ryhmästä löytyvän enemmän juurikin voittamisesta ulkoisesti motivoituneita kuskeja.

Ilon tappajat

Kisoissa on ilon lisäksi aina jännitystä ja pelkoa kolareita kohtaan. Ammattilaisetkin kolaroi ja jopa useammin. Mutta kolarit ei oo kivoja. Kalusto maksaa enemmänkin kuin työläisillä varaa ja vammojakin aina tulee. Kolareista voi jäädä myös pelkoa (tai viisautta), että ei välttämättä halua ajaa porukassa kisaa. Se on tehokas kisaamisen ilon tappajan.

Kisat on harvoin kovin lähellä ja päiväselti käyminen voi tehdä tiukkaa. Hotelliyöpymiset kuuluu asiaan, mutta ei nekään ilmaisia ole. Joukkueena liikkuminen tasaa hieman bensakuluja ja kavereiden luona yökyläily voi vähentää hotellimajoituksia. Jos Pogi ja Bling menee kimppakyydeillä kisoihin, niin kai seurarajoja voi Suomessakin ylittää

PS.

Ja turha huijata ketään. Vaikka sais treenata työkseen, niin harvan kunto paljoa paranis. Pienelläkin määrällä pääsee aika hyvään kuntoon suhteessa omiin potentiaalisiin kykyihin…