SM-kisat 2024

Suomessa mestaruuskisat ajetaan viikkoa aiemmin, kuin muualla juhannuksen takia. Tänä vuonna oli itkua FNLD gravelin samanaikaisuudesta, mutta SM-kisat on kyl ollu tällä slotilla jo ties kuinka pitkään. Tylsä kun samaan aikaan, mutta elämä on. Reitti on aiemmilta vuosilta Velotourista tuttu. Lenkillä tärkeimpänä ominaisuutena Rinnekodin mäki, joka on pahempi kuin miltä kuullostaa. Reitillä sijoittuu tasaisesti muitakin mäkiä, joista useimmat varsin jyrkkiä.

Nyt etukäteisteksti, joka päivittyy sitten su/ma aikana lopullisella kisadatalla ja kuulumisilla

Reitti

Kierroksia ajetaan 14 kappaletta ja loppuun 1 minikierros, jossa oikaistaan 12km kohdalta suoraan 2km kohdalle ja ajetaan maaliin lähtöpaikalle vastapäivään. 

Hyvin kompakti ja kiva alue kannustajille. Kierros on mukavan lyhyt, jolloin katsojilla jotain tekemistä. Kierroksella myös sen verran paljon mäkeä, että karsintaa saa varmasti aikaiseksi, jos tarpeeksi yrittää. Alue on myös hieman sivussa pääkaupunkiseudun hulinasta.

1) 

Rinnekodin mäki (Lankela 50 up) on lyhyt mutta varsin jyrkkä. Alkaa hieman pikkuhiljaa ja jyrkkenee, kunnes tasaantuu ylhäällä. Sen verran tiukka ja lyhyt että joutuu tosissaan kirimään, että pysyy kärjen mukana. Sitä seuraa välittömästi tiukka alamäki, jossa pienet erot voi ajaa kiinni. Mäki ei itsessään ole niin paha, mutta maksimaalinen kiri 14 kertaa on kovempi homma, kuin voisi kuvitella. Reidet alkaa hitsaamaan lopussa aika huolella. Esimerkiksi Rosendahl on penkistä ajettavissa tosi kivasti, mutta Rinnekodin mäki vaatii kunnon kiihdytystä vauhdin ylläpitämiseksi. Eli mäkeä ei voi ajaa nätisti, vaan on runnottava.

Vaikka mäki on 700m ja noin 1min 30s, niin itse jyrkänne on 40s@700w

50 nousumetriä @ 700m

3) 

Seuraavana vuorossa lähes heti alamäen ja pienen tasanteen jälkeen Lakiston mäki (Lakiston pitkä mäki). Tuntuu pahalle, kun edellisestä vielä palautuminen kesken. Tällä Lakiston/Takkulan tiellä muitakin ikäviä kinkamia, mutta tämä heti alkuun ja isoin. Tien lopussa myös lähes vastaava.

34 nousumetriä @ 500m

2) 

Lepsämäntien nousu (Lepsämäntie_Jyrkänpellon nousu) ei oo kovin jyrkkä, mutta pituutta riittää ja pienen tasaantumisen ja risteyksen jälkeen nousu jatkaa hivuttamistaan, eli ei tule selvää laskua perään. Tässä viimeistään joku helposti joku jättää välejä, kun jalka painaa eikä huvittais.

39 nousumetriä @ 750m

Muuta

Nyt uutena sekoittavana tekijänä on UCI-master luokat. Kovin kummallinen systeemi, mutta ehkä tärkeimpänä tietona, et ajetaan ihan samaa kisaa samoista palkoinnoista. Lopuks saadaan sit ylimääräiset mitskut. Tärkeimpänä erona, et ei saada UCI pisteitä ja voidaan osallistua ISM kisoihin sit elokuussa. Tietenkin taas pelataan useampaa shakkipeliä yhdellä laudalla, mutta master kategoria ei ehkä niin kilpailtu ja tuskin vaikuttaa taktiikoihin. Suurimmaksi ongelmaksi koen ISM kisojen arvon laskun. Eli sit jatkossa meillä on UCI-master mestari ja ikäluokka Suomen mestari. Kumpi näistä sit on kovempi ja virallisempi?

Etenkin aika-ajosta tuli todella pieni lähtö miehissä. toki hieman kuolemassa oleva laji muutenkin. Kisoja ei ole enää juurikaan. Suurimpana harmituksena, ettei maantie-kuppiin kuulu yhtään yhteislähtökisaa. Hyvä sinällään, ettei etappikisoissa ole aika-ajoja, mutta TT-kuskeille tietnekin tylsä. Suurin ongelma aika-ajossa on törkeän kalliit välineet, tylsähkö henkisesti raskas kisa ja vaatii paljon ajoa TT pyörällä. Lisäksi pienessä porukassa kuskeilla varsin selvät erot jo etukäteen.

Suunnitelma

Kisaan ei ollut ihmeempää valmistautumisruljanssia. Renkaat vaihdoin ja ketjut vahasin. Melko uus fillari, eikä juuri vaihdeltavaa vielä kertynyt. Kevennyspakan otin jo muutamaa viikkoa aiemmin käyttöön. 

Kisataktiikka oli etukäteen varsin ohut. Meidän pienehköstä tiimistä loputkin oli telakalla tai hieman puolikuntoisina liikkeellä. Huoltoauto ja kiinteä huolto kuitenkin järjestyivät. Omana pohdintana, et alkuhatka olis paras mahis selvitä kovimpien kyydistä. Ennestään tuttu kaava ollut, että alkuhatka päästetään hyvissä ajoin ja kovimmat siltaa siihen, sit kun aika on kypsä. Siltausvauhdissa pysyminen on melkoisen vaikeaa, joten mieluummin etukäteen kärkiporukkaan, vaikka hommia joutuukin tekemään. Irtiotoissa mäet ajetaan paljon tasaisemmin ja sen puoleen on tasaisempi rasitus.

Kesto lienee 4,5h tai hieman alle. Eli siis 450gHh taskuun. TSI-geelissä 200g, 6*27gHh irto-geelejä eli 162gHh ja lisäksi 2*50gHh urheilujuomaa (joista toinen telineeseen, toinen huoltoon)

200+162+100 = 462ghh.

Juomaa 20c lämpötilassa voinee varautua 750ml/60min, eli 5 puolloa. Jolloin 3 pulloa tarvitaan huollosta. Annan kiinteään huoltoon ja autoon 3 pulloa. Numerot 1,2,3 joissa järjestyksessä suolajuoma, sokerijuoma ja vesi. Lisäksi pari irtogeeliä molempiin.

 

Lopputulos

Oma tulos aina 20 joukkoon ja 10 joukkoon on "unelma". 

Voittajaehdokkaiksi varsin tuttuja nimiä. Vaikka rata onkin mäkinen, niin päättyy tasaiseen loppukiriin. Aina samat ehdokkaat: Sillankorva, Bäckman, Juntunen. Hännistä en aivan ennakkosuosikiksi laske, kuten en Aksel Rantastakaan, jos vaan loppukiriksi menee. Oskari Kolehmaisen kunnosta ei vielä niin näyttöä. A-J:la toki gravel pohjilla. Bäckman lienee kova ehdokas. Jos maali olisi ylämäessä, niin hieman eri ehdokkaita saattaisi olla tarjolla.

Lopussa muuten varsin paha risteys takavasemmalle alamäkeen vajaa 1000m ennen maalia.