Fillaroidessa suurin vastus koostuu ilmasta. Onneksi suurimmat aerodynamiikan parantamiset ei maksa mitään. Marginal gainssit sen sijaan vasta kalliita ovatkin. Yksin ajaessa nopeudella ja sitä kautta aerodynamiikalla ei ole juuri merkitystä, kun aikaa ja treeniä haetaan. Poikkeuksena stravan segmentit tai kovat keskinopeudet flexattavaks. Porukassa ajaessa peesissä aerodynamiikka ei myöskään ole kovin tärkeää, kun suurin osa ilmanvastuksesta on jo poissa. Mutta omilla vetovuoroilla se kyllä merkkaa, vaikka ei olisi pitkästä vedosta kyse. Etenkin kovavauhtisella lenkillä vaikutus korostuu. Yhteislenkeillä oonkin ihmetelly missä asennossa porukka ajaa keulalla vetovuorojaan. Tietenkin jos tehoja riittää, niin mikäs siinä. Saa paremman ja kovemman treenin kun ajaa selkä suorassa. Loppua kohti ekstrarasitus kuitenkin kumuloituu ja voi väsy tulla.
Matala asento syö helposti tehoja, mutta silti aero on lähes aina tärkeämpää. Riippuu etenkin vauhdista, asennon pitämisen kestosta ja tottumisen asteesta.
Tossa hyvä kuvaaja. Aerocoach
Kädet: https://www.instagram.com/reel/C_aUBhtuUXg/?igsh=NzkyZzRhcDEyY2Fp
Miten asentoa haetaan
Halvalla:
Kädet koukkuun kyynärpäistä. Kyynärpäät ei oo koskaan lukossa. Mielellään kädet kahvoilla, mutta vauhdikkaissa kohdissa mutkista tukevampi, eikä menetä montaa wattia.
Kyynärpäät ja polvet sisäänpäin tai siis fillarin suuntaisesti. En halua edes arvata kuinka paljon toimivat purjeina, jos harittavat ulospäin. Ulospäin suuntautuvat polvet on etenkin keski-ikäisten miesten vaiva. Osittain liian pitkien kampien, kapean Q-factorin ja toki mahan aiheuttamaa. Kovassa ajossa kyynärpäät taipuu helposti ulospäin, mut siitäkin kannattaa treenata eroon.
Alaselkään pientä köyryä avaamaan lantiota ja mahdollistamaan pakaroiden käyttöä. Tekee pahaa kun näkee joidenkin ajavan selkä aivan littanana tai jopa notkolla.
Pään piilotus hartioiden sisään mahdollisuuksien mukaan. Periskooppeja näkee usein jopa TT:ssä ja se on ihan älytön lisävastus. Aika-ajossa tätä voi vielä hio tarkemmin, mutta sellanen turvallisen ja nopean välimaasto. Hartioiden leveydelle ja mallille nyt ei mahda mitään, mutta kunhan pää ei ole esillä.
![]() |
| Polvien harotus unohtu. 1) Ekana kyynärpäät lukossa. 2) Sit jo kumara, mut pää periskooppina ja kyynärpäät ulkona. 3) Nyt alkaa olla nopee! |
![]() |
| 1) Selkä notkolla ja kädet lukossa -> Paine hartioille. 2) Näyttää jo hyvälle alaotteella. 3) Kahvoilta ajamalla pään saa piiloon vielä paremmin! |
Visalla:
Rahan puolesta suosittelen ehdottomasti kondomia eli race-suitea eli yksiosaista asua. Näillä säästää helposti 10w ja ovat vielä mukavia päällä. Henkselit ei paina ja kokonaisuutena ohuempia, kun ei kahta kerrosta kangasta. Miinuspuolena vain kaksi taskua takana ja paidan alle selkään ei saa tuuliliiviä tms sullottua. Yläkautta rinnan puolelle tai niskaan toki onnistuu. Esim Bioracer icon. Pihinä mäkin käytän iconin kisa-asua, vaikka irtotavarana ehdottomasti Epic on parempi. Ehkä panostan ens vuonna…
Mun suosituksena >40mm kiekot ihan jo ulkonäkösyistä ja samasta syystä piilotetut vaijerit. Tietty näilläkin on vaikutusta, etenkin kun vauhdit nousee.
Fillarin rungolla on toki merkitystä, mutta varsin pieniä eroja, jos verrataan kuskin asentoon tai vaatteisiin. Samoin kypärä on tippa meressä. Kuten myös aerosukat yms. Tietty näistäkin kertyy yhteensä pieniä parannuksia, mutta pienempiä kuin asentoon liittyvät.
Lyhyet kammet vähentää jalkojen ylös-alas liikettä ja mahdollistaa syvemmässä asennossa ajamisen. Ja toisaalta vähentää muutenkin polvien rasitusta.
Muut:
Kyynärpäät koukussa ajaminen säästää ihan sikana, mut on yllättävän raskasta ja ojentajia täytyy treenata ja totutella ajamaan siinä asennossa.
Vetovuoron alku rauhassa matkavauhtiin kiihdyttäen. Tasainen veto on aina nopeinta, vähentää porukan haitariliikettä ja takaisin peesiin pääseminen on helpompaa, kun nopeus ei sahaa. Samoin vaihdon yhteydessä ei lopeteta polkemista, vaan kevennetään reilu 20w ja jono liikkuu rauhassa. Hieman viiveellä tosin.
Vahvin pääsee helpoimmalla, kun on energiaa pitää paketti kasassa ja peesistäkin helpompi pitää huolta. Kovat hetket kaikki joutuu ajaa kovaa, mutta lepovaiheissa etenkin palautuminen on nopeampaa. Vahvimman kuitenkin kannattaa vetää hieman pidempiä vuoroja, ei kovempia.
Muidenkaan ei kannata vetää kovempaa tai pidempää kuin oikeasti jaksaa. Toki porukassa pitää pysyä, mut keulalla vetovuorot omissa rajoissa jotenkin pysyen.
Lopuks
Aika-ajotangot on triathlonisteille ❌. Samoin TT kypärät ❌. Säännötkin hieman tiukentui kypärän mallista.
Kuka koneistais mulle eteen levyjarrusylinterin, jossa letku menee haarukan puoleiselle reunalla, eikä harittais sisäänpäin? Oon ihmetelly jo vuosikausia, miks näitä ei oo muutettu.
Etuvaihtajan poistaminen ehkä säästää jonkun watin, mut sit pitää laittaa ketjunohjuri, isompi takapakka ja pitkähäkkisempi takavaihtaja, niin loppuhyötyä hieman epäilen. Samoin takavaihtajan rissojen suurentaminen kasvattaa niiden pinta-alaa, ehkä nopeempi, ehkä ei, hintavaa ainakin.
Yksiosainen tanko/stemmi on tosi hieno, mutta hyötyä hieman epäilen, kun stemmin eteen laitetaan kuitenkin mittari, joten sillä kohdalla ei oo niin väliä lopulta. Mittariteline sen sijaan kannattaa kyl laittaa tarkasti vaakatasoon ja tangon tasalle…
Slam that stem ei enää ookkaan niin absoluuttisen hyvästä. Kuten TT:ssä niin maantielläkin hieman pystymmässä asennossa hartiat ja pää saadaan paremmin linjaan ja asento jopa nopeammaks. Hieman tasapainottelua normiasennon aerodynamikan ja mukavuuden suhteen verrattuna aeroasennon vastaaviin.
Aerorengas ehkä auttaa himpun, mutta tärkeämpää mahdollisimman leveä vanne, jossa mahdollisimman leveä rengas ei pullota. Silloin ei mee tehoja hukkaan tärinään ja säästää tosi paljon vierintävastuksesta. Eli aeron kannalta +/-0, mut rullaus paranee reilusti.
Satulalaukku ei oo pahasta. Ja taskut saa olla täydet. Näistä saadaan vaan hyvää ilmanohjausta. Mut pidetään paita kiinni ja lasit silmillä.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi