Tänä vuonna ikäluokkien SM kisat ajettiin jälleen pohjoisessa. Nyt oli tosin vaihdettu kisapaikka Ouluun. Tiimillä kuviot meni aika nappiin ja saatiin kultaa m30 sarjasta. Muita mitskuja ei herunut, mutta tavoite täytetty helposti. Kisat oli taas pienehköt ja nyt oli M30-39, M40-44 ja M45-49 samassa lähdössä. Ja mikä kummallista, niin luokkia ei eroteltu mitenkään eri värisillä numeroilla tai eri alkuisilla numerosarjoilla tai millään.
Eiks tää toripolliisi oo aika välttämätön Oulussa? |
Kesällä muuta kuin pyöräilyrasitusta. Mutta ennen kisoja sain käyrän näyttämään jo paremmalta |
Oma kunto tuntui ennen kisoja olevan nousussa. Muutaman viikon kevennys treeneissä tuntui auttavan. Pari treeniä sain hyvin vietyä läpi ja jalat tuntuivat hyville. Kisassa nyt ikinä jalat ei tunnu hyvälle, mutta ei ollut mitään ongelmia.
Matka
Päästiin hotellille ja heti seiskan jälkeen päästiin iltalenkille vaimon kanssa. Käväistiin Hailuodon kärjessä.
Paluumatka tutusti E75 Jyväskylä-Tampere reittiä. Startattiin auto heti klo 16:30 kisan jälkeen. En käynyt edes suihkussa. Oltiin kotona 00:30. Eli mahdottoman myöhäiseksi ei nukkumaanmeno venynyt.
Kaksi ihmistä vuorokauden reissussa? Pakkasin mukaan koko huoltoarsenaalin ja kolmet ajokamat vesisateiden pelossa. Ei vara venettä kaada.
|
Kisan kulku
Aika-ajo ja yhteislähtö ajettiin Montan leirikeskukselta 11km lenkkiä kiertäen. Maantiekisassa alussa oli 15km isoa tietä edes ja sama takas. Sitten 8 kierrosta lenkkiä. Reitti oli kivempi kuin kuvittelin. Vaikka nousua ei ollut juurikaan, niin kuitenkin vaihtelevaa tietä, suojaisaa ja nopeaa baanaa. Ja se mäkikin on niin pitkä ja polveileva, että iskut siinä pehmittää porukkaa pikkuhiljaa. Kova vauhti tekee tosin peesaamisesta varsin helppoa.
Lopultakin saatiin tiimistä iso porukka viivalle. Ja kyseessä oli "helppo" rata, eli joukkueen voimaa pystyisi hyödyntämään. Alussa päätettiin, että Rikua ei tietenkään saa päästää yksin menemään ja kaikkiin irtiottoihin pitää saa yksi oma kuski mukaan. Minun oli tarkoitus odotella alkukisan kohellusta ja säästää energiaa kisan loppupuolelle. Hieman yllättäen jo ensimmäisellä pikkulenkillä lähtikin lopullinen hatka. Siinä ei ollut ketään ennakkosuosikkeja, niin katselin vain sen menoa ja meiltä Jukka oli mukana. Irtiotto sai pidettyä hyvän vauhdin ja pääjoukosta kaikki isot joukkueet oli edustettuina, joten vauhti tippui parin kierroksen ajaksi paljon. Kun eroa oli 3 minuuttia, niin alkoi taas kisan ajaminen. Iskuja joka suuntaan, mutta mikään ei irronnut. Pari kertaa olin muutaman metrin irti pääjoukosta eri ryhmittymissä, mutta takana riitti vauhtia. Edelleen koitettiin pitää Riku kurissa, ettei pääsisi yksin ajamaan. Tosiaan vaikka oli minkälaista yritystä, niin pääjoukko tuli yhtenäisenä maaliin 53s hatkan perässä. Loppukiri oli todella hullussa paikasa alamäen pohjalla. Veli oli vikalla kilsalla hienosti irti, mutta Riku ajoi kiinni 250m ennen maaliviivaa pikku nyppylän päällä. Samalla takaa kirittiin alamäkeen ja hieman myöhästyin siitä junasta. Kirissä alkoi hirvittää ja rauhoitin polkemista. Takaa rytisikin pahasti puskaan väkeä. Jäin neljänneksi omassa luokassa. Tärkeintä kuitenkin että oma kuski voitti.
Jälleen kerran totesin, että olisi pitänyt olla hanakampi lopussa, eli iskeä heti mäen yläosan tuntumassa ja mennä alamäkeen keulalla. Niissä vauhdeissa moni ei olisi enää ehtinyt ohi. Kolmossija olisi ollut hyvin mahdollinen, mutta tällä kertaa näin.
Ennätyksiä ei rikottu, hyvin perinteinen "kevyehkö" kisakäyrä
Eka keltaisella viivalla osoitettu iskun paikka tehtiin heti uukkarin jälkeen sivutuuleen. Seuraavat W'bal tiputukset liittyivät lähinnä iskuihin tai niiden kiinniajoihin. |
Ennätyksiä ei rikottu, hyvin perinteinen "kevyehkö" kisakäyrä
Energiasuunnitelma
118km / 40km/h = 3h
3h * 80gHh/h = 240gHh
2*UJ-jauhetta (39gHh) + 1*Maxim patukka (55gHh) + 6kpl Geelejä (26gHh) = 250gHh
Aamulla 8u Levemiriä ekstraa. Lopulta verensokerit olikin koholla aamulla. Hotellissa syötiin hyvä aamiainen, sen jälkeen 45min kävely. Siitä hieman sokerit jopa laski ja jouduin syömään ekstraa. Kun autoiltiin Montaan, niin ostin lounasta (puolikas nuudelipaketti kuivana ja jugurtti). Insuliinista huolimatta sokerit lähti nousuun ja tunnin reippaasta lämmittelystä huolimatta verensokeri ei oikein laskenut. 20min ennen starttia tutusti 5u mahaan. Sillä pysyi kyllä 10mmol/mol lukemissa, mutta 45min jälkeen päätin pistää 2u mahaan ajaessa, että voisin syödä edes jotain. Lopulta söin vain 3 geeliä ja yhden patukan. Urheilujuoma jäi juomatta ja otin huollosta toisen vesipullon.
Eli 3*26gHh+55gHh / 2,75h = 48gHh/h eli aivan liian vähän jälleen...
3h * 80gHh/h = 240gHh
2*UJ-jauhetta (39gHh) + 1*Maxim patukka (55gHh) + 6kpl Geelejä (26gHh) = 250gHh
Aamulla 8u Levemiriä ekstraa. Lopulta verensokerit olikin koholla aamulla. Hotellissa syötiin hyvä aamiainen, sen jälkeen 45min kävely. Siitä hieman sokerit jopa laski ja jouduin syömään ekstraa. Kun autoiltiin Montaan, niin ostin lounasta (puolikas nuudelipaketti kuivana ja jugurtti). Insuliinista huolimatta sokerit lähti nousuun ja tunnin reippaasta lämmittelystä huolimatta verensokeri ei oikein laskenut. 20min ennen starttia tutusti 5u mahaan. Sillä pysyi kyllä 10mmol/mol lukemissa, mutta 45min jälkeen päätin pistää 2u mahaan ajaessa, että voisin syödä edes jotain. Lopulta söin vain 3 geeliä ja yhden patukan. Urheilujuoma jäi juomatta ja otin huollosta toisen vesipullon.
Eli 3*26gHh+55gHh / 2,75h = 48gHh/h eli aivan liian vähän jälleen...
Lopuksi
Kisa oli onnistunut, vaikka oma sijoitus ei ihan priimaa ollutkaan. Jokainen kuski hoiti suunnitellut asiat. Joukkueen hieno puoli on juuri taktiikan suunnittelussa ja toteutuksen onnistuessa. Yksin ei voi vaikuttaa kisan kulkuun, eikä olla jokaisessa irtiotossa mukana. Mutta porukassa jokainen vuorollaan irtiottoihin, niin joku niistä voi kantaa hedelmää ja pääjoukossa taas joukkuekaverit pääsee helpommalla, kun ei tarvii pitää vauhtia yllä. Toki iskujen ja siltausten mukaan pitää mennä.
Ensi kerralla kun on kisat pohjoisessa niin ehkä kokeillaan ihan rannikko pitkin kulkevaa reittiä. 10-20min hitaampi kuin nelostie, mut vois olla vaihtelua.
Kuvat
Kerrankin sai laittaa numerot jo valmiiksi ajoasuun. Perinteitä kunnioittaen käänsin numeron 13 väärinpäin. |
Huomatkaa mun totinen puristus loppukirissä 📸 Vaimo |
📸 Järjestäjän kuvista muokattu |
📸 Järjestäjän kuvista muokattu |
📸 Järjestäjän kuvista muokattu |
📸 Järjestäjän kuvista muokattu |
📸 Järjestäjän kuvista muokattu |
📸 Vaimo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi