Insuliini

Kaikki tarvii insuliinia. Muuten glukoosi ei mene kudoksiin. Se on insuliinin tärkein homma (ainakin urheilussa). Siis siirtää sokeri-energiaa verenkierrosta lihaksiin ja pitää sekä kammet pyörimässä, että verensokeri tasaisena. Haima tuottaa insuliinia tarpeen mukaan.

Jos syö liikaa eikä liiku (vuosikymmeniä), niin haima joutuu puskemaan insuliinia jatkuvasti, jolloin kudokset alkaa kyllästymään siihen, eivätkä enää tottele sitä (insuliiniresistenssi). Sitten verensokeri alkaa nousemaan ja tulee tyypin 2 diabetes. Liikaa syömisellä tarkoitan lihomista. Totta kai elintavoista huolta pitävät ja liikunnallisetkin voi saada tyypin 2 diabeteksen, mutta 90% selittyy tyypillisillä syillä.

Tyypin 1 diabeteksessa taas haiman insuliinia tuottava toiminto tuhoutuu, eikä insuliinia tule. Joten se pitää korvata jatkuvilla pistoksilla. 

Näillä kahdella diabeteksella ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin korkea verensokeri. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan pitkälti eri lääkkeillä ja keinoilla. Toki insuliinihoitoa voidaan siinäkin käyttää, jos mikään muu ei auta.

Insuliini on varsin vaarallinen ja hankala aine. Onneksi niissä on tapahtunut paljon kehitystä ja nykyään on paljon erilaisia vaihtoehtoja. Insuliinihoidolle on kaksi erilaista toteutustapaa. Toinen niistä on insuliinipumppu. Siinä on vain pikainsuliinia, mutta sitä pumpataan jatkuvasti pientä määrää ja aterioilla sitten kerta-annoksina (bolus) isompi annos. Toinen vaihtoehto on monipistoshoito. Siinä pistetään erikseen pitkävaikutteista perusinsuliinia ja lisäksi aina aterioille lyhytvaikutteista insuliinia. Pumppu on kätevämpi, eikä tarvitse pistellä, mutta siinä taas ylimääräinen mokkula kropassa kiinni ja omat haitat.

Tämä teksti koskee lähinnä monipistoshoidossa käytettäviä insuliineja. Insuliineja on erilaisilla vaikutusprofiileilla. Ne jaetaan karkeasti ateria(pika) insuliineihin ja pitkävaikutteisiin (nykyään ylipitkä) insuliineihin. Näitä erilaisia vaikutuksia kuuluukin hyödyntää eri tilanteissa.

Ehdottomasti parhaat ja helppokäyttöisimmät on ylipitkävaikutteiset insuliinit ja pikainsuliinit. Mutta näiden välimaastosta löytyy jonkin verran vanhempia vaihtoehtoja. Insuliinien vaikutusta saa hyvin havainnoitua aktiivisuuskäyrällä:

Tässä ekassa kuvassa eri insuliinien vaikutusaikoja. 

Keltaisella katkoviivalla Novorapid, Sinisellä katkoviivalla  "vanha" Actrapid. 

Harmaalla vanha puolipitkävaikutteinen Protaphane/Humulin. 

Oranssilla Levemir ja Vihreä Lantus. 

Linkki tutkimukseen, josta kuva lainattu

Näissä kahdessa kuvassa taas a) Lantus vastaan Toujeo jossa nähdään Toujeon olevan paljon tasaisempi ja pitkävaikutteisempi. Sitten b) kuvassa Tresiba vastaan Lantus. Tässä kuvassa kyllä yllättävän pieni ero, mutta käytännön tasolla pitäisi olla selvempi. Eli Toujeo ja Tresiba varsin lähellä toisiaan. Molemmat näistä uusista ylipitkävaikutteisista insuliineista (tresiba ja toujeo) ovat useamman vuorokauden vaikuttavia hyvin hitaita perusinsuliineja.

Linkki tutkimukseen, josta kuva lainattu

Tässä kuvassa taas eri insuliinien vaikutuksen eroa päivästä toiseen. Tämän vuoksi uudemmat insuliinit on parempia ja nykyaikaisemmat ylipitkävaikutteiset insuliinit on vielä parempia kuin Lantus tai Levemir. Eli vaikutuksen ennakoitavuus on parempaa.

Linkki tutkimukseen

Ja vielä pakkaa lisää sekoittamaan. Eli pienemmillä annoksilla insuliinien vaikutus on nopeampaa, tasaisempaa, ja lyhytkestoisempaa, kuin isoilla annoksilla.

Mitä sitten?

Verensokerien tasaisena pitäminen ei ole mahdollista diabeetikolle (eikä sinällään terveellekään). Mutta edes kohtuulliseenkin lopputulokseen vaaditaan paljon. Liikunta herkistää insuliinille ja tehostaa sen vaikutusta. Kisajännitys taas tekee päinvastaista. Kisoissa pitäisi myös pystyä syömään huomattavia määriä sokeria. Tämä vaatii hieman säätämistä.

Arjessa ylipitkät 2-3vrk vaikuttavat insuliinit on ylivoimaisia. Lyhytvaikutteisista taas mitä nopeampi, niin sitä parempi. Tosin erot ei valtavia novorapid-insulin lispro-Fiasp akselilla. Ongelma tulee poikkeuksellisissa päivissä. Eli kun on kisat, sairastelua tai mulla esim päivystys. Näissä perusinsuliinin tarve on yleensä suurempi, kuin normaalisti, mutta tresbin vaikutus on 3 päivää, niin annoksen säätö ei onnistu. Olen ratkaissut ongelmaa käyttämällä Tresiban rinnalla Levemiriä ekstrana. Levemir vaikutushuippu on 3-6h ja loppuu 12h jälkeen. NPH eli Protaphane voisi olla vielä sopivampi, mutta sen päivittäinen vaikutuksen vaihtelevuus on taas liian suurta kisakäyttöön. Ja sitä paitsi kisoissa syödään loppuun asti ja mennään ehkä ravintolaankin kisan jälkeen, niin laskevat sokerit ei oo ollu ongelma.