Lenkkiseura

Yksi syy maantiepyöräilyyn palaamisista oli, että sulkapalloa ei voinut pelata yksin. Maantiepyöräily onnistuu kyllä. Hieman tylsäähän se on vääntää lenkkejä yksin, mutta omat edut siinäkin on. Viime kesänä kisojen lisäksi ajoin 2-3 yhteislenkkiä. Näistä vain 1 oli koko lenkin ajan varsinaista vuorovetoa. Se tapahtui kauniisti kauden päätteeksi Turun harrestepyöräilijöiden tiistailenkillä. Näillä lenkeillä ajetaan kovaa (toki eri nopeusryhmiä on) ja paikalla oli kisakuskeja. Pari muuta kertaa lenkillä oli hetkellisesti jonkun toisen kanssa vuorotellen jotain vedontynkää. Lisäksi kerran tai kaksi joku oli roikkumassa perässä.

Lenkkiseuran avulla lenkkeihin saa mukavuutta, kovuutta, kisamaisuutta, seuraa ja motivaatiota lähtöön. Minulla auttaa aivan älyttömän paljon maksimin hakemiseen pelkkä tieto siitä, että joku pitää saada tiputettua peesistä 😮 tai muuten samaa kärsimystä jakavat kaverit. Vuorovetoa on hieman hankala treenata yksin. Kevyillä lenkeillä taas saa sitten sitä sosiaalista puolta hoidettua. En suosittele yksin ajelua kenellekään, jos vain järkeviä vaihtoehtoja on tarjolla.

Yksin ajaessa olen ratkaissut osan ongelmista sillä, että teen lähes aina treenejä. Viime kesänä ajoin paljon SST treenejä alkuviikosta ja kiritreenejä/vo2max tms sitten muina aikoina. Välillä kaikki mäet putkelta kirien jne. Näiden harjoitusten tekeminen ei onnistu juurikaan porukassa. Mutta toisaalta yksin ajaessa kisamaisuus jää puuttumaan. Vuorovetoa ei voi yksin tehdä, mutta onneksi on Strava. Sieltä pystyy hieman vilkuilemaan, millaisilla tehoilla yms hatkoissa on ajettu ja niitäkin voi hieman simuloida yksin. Lisäksi Stravan segmentit voi motivoida ajamaan täysiä. Skootterin/Mopoauton peesi on vielä kokeilematta, mutta se voisi olla kiva lisähöyste.

Yksin ajamiselle minulla on monta syytä. Tietenkään Salon kokoisesta kaupungista ei löydy montaa lenkkikaveria. Peruslenkkivauhtini on monille hieman liikaa. Lisäksi kun teen usein vetoja, niin silloin rasitus lisääntyy entisestään. Toisaalta yritän viettää perheen kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja lenkkini ovat hieman tavallisuudesta poikkeaviin aikoihin. Enkä tiedä, mitä hyötyä peesissä istuvasta lenkkikaverista olisi, toki hieman vaihtelua ja seuraa. Kahvitaukoja en yksin viitsi pitää, vaan haen nopeasti kaupasta evästä ja jatkan lenkkiä satulassa syöden. En myöskään aja kevyitä pk lenkkejä juuri lainkaan, sillä se on varsin tylsää yksin. (Työmatkat hoitaa nää kevyet lenkit)

Ajotekniikkaa ja ryhmäajoa ei yksin kerry, mutta onneksi sitä on vielä tallessa junnuvuosilta. Lisäksi kisoissa porukan käyttäytyminen on aika eri asia kuin yhteislenkin (pari)jono muutenkin. Tarkoituksena on kyllä käydä ensi kesänä edes muutaman kerran tiistaiyhteislenkeillä Turussa. Viikonloppuyhteislenkitkin kiinnostavat ja lisäksi paikalliskisat. Tässä tuleekin sitten priorisoinnin paikka. Tiistailenkki on pidempi ja raskaampi kuin 20min kortteli 😵 tai 15min aika-ajo tai 1min ratakisa. Viikonloppulenkit taas todennäköisesti utopiaa. Eli uskoisin, että yksittäinen tiistailenkki onnistuu, muut ei välttämättä niinkään. Viikkokisoista täytyy katsoa miten onnistuvat. Lapset menee nukkumaan niin ajoissa, etteivät välttämättä voi tulla edes katsomaan, vaikka tykkäisivätkin siitä. (Enkä siten saa vaimoa kuvaamaan 😢)

Sovitut yhteislenkit on monelle älyttömän hyvä motivaattori herättämään ja pukemaan ajokamat surkeassakin säässä. Onneksi mulla on vielä ollut innostusta lähteä huonommassakin säässä pihalle ja sitä paitsi ainahan on Zwift. En ole toistaiseksi kesäisin sitä kyllä tarvinnut. Aina on pystynyt menemään pihalle.

Porukkalenkeillä reitit tuppaa olemaan melko vakioita. Turussa aikanaan ajettiin lähes aina sitä samaa Merimaskun lenkkiä. Yksin ajaessa voi katsoa mihin suuntaan haluisi milloinkin mennä. Lisäksi tykkään tarkastella tuulikarttaa ja valita lenkin suunnat myötätuulta optimoiden, vastatuulipätkät suojassa ja myötätuuli avoimessa. Samoin jos tuulen suunta muuttaa tai voimakkuus vaihtuu vielä aamusta, niin sekin on helppo ottaa huomioon. Pyrin aina ajamaan alkulenkin myötätuuleen, ihan senkin takia, ettei joudu molempia suuntia vastatuuleen. Suunnittelen lenkit lähinnä Strava routeplannerilla. RWGPS on myös käytössä ja sen iso etu on, että saa risteysopasteet mittariin. Niillä nyt yleensä tutuissa maastoissa ei tee mitään. Salossa lenkkisuuntia on riittävästi. Stravan Heatmap on todella hieno työkalu. Sillä näkee kätevästi, onko kaikki ilmansuunnat ja tiet tullu ajettua. Toki se ei näytä onko ajettu molempiin suuntiin 😁. Usein tulee vakiosuunnat tietyille lenkeille.

Vuoden 2019 Heatmap. Olen yrittänyt ajaa joka ilmansuuntaan. En kerää Veloviewer tiiliä kuitenkaan

Viime kesänä ei ollut senkään vertaa lomaa kuin edellisenä, joten reilusti yli 100km lenkit jäi hieman vähemmälle, mutta juuri 95-120km lenkkejä tuli selvästi enemmän. Lisäksi sain ajettua pari pidempää lenkkiä Hämeenlinnaan 160 ja 200km. Tämä teki viime kesäisen heatmapin hieman tylsemmäksi kuin edelliskesäisen. Lenkkien suunnittelussa pyrin ajamaan kaikki pidemmät lenkit reilusti poispäin lähimaastoista. Näkee uusia paikkoja ja samalla on mahdollisuus mennä yrittämään jotain kauempana sijaitsevia KOM pätkiä. Välillä ihmettelen, kun muut ajelee pitkiäkin lenkkejä melko lähiteillä. Kai tällekin joku selitys aina on?


Yksin ajaessa ei tarvii odotella, kun toisten fillarit prakaa tai kumit puhkeilee. (Toisaalta ei ole tukea, turvaa ja varaosia toiselta kuskilta). Mutta tosiaan mulla yksin ajaminen on täysin pakkorako monesta syystä.