SM 2020 Iso-Syöte #27

Kisat oli tänä vuonna "pohjoisessa". Kartalta katsottuna toki paljon pohjoisemmaksikin olisi päässyt, mutta nyt jo matkustamisen kipurajalla. Etenkin kun kaikki eri SM kilpailut elokuussa huomioiden ( ISM RR, SM RR, kortteli ja TTT ja toki vielä ITT SM ja ISM kisoissa...) Eli priorisoin ehdottomasti SM kilpailut ykköseksi ja jätin muut menemättä.

Vanhemmat lapset saatiin isovanhemmille ja pienin tuli mukaan. Lähdettiin lauantaina aamulla klo 5 ajamaan ja matka sujui varsin hyvin Tampere-Jyväskylä-Oulu-Syöte reittiä pitkin. Pienet jalottelutauot ja kuskin vaihdot parin tunnin välin. Pikkukaveri nukkui aamulla pitkään ja päiväunet vielä, niin saatiin rauhassa kuunnella äänikirjaa ajellessa. Perillä oltiin klo 16 aikoihin. Kävin kokeilemassa pikkusateessa kisareitin ja hämmästyin kun maalimäkeä sai päästellä 3,5min polkematta alas 😨. Onneksi pakkasin kaikkea mahdollista mukaan. Lämmitellessä nimittäin mittari simahti ja buuttasi itsensä. Oli vaimon Wahoo Elemnt Bolt myös matkassa. Ajoin lopulta kisan omalla mittarilla, kun oli asennellut sen uudestaan ja vaikutti toimivan. 

Strava

Tulokset

Itse kisa oli kyllä kova. Vauhti ei varsinaisesti ollut päätä huimaava eikä suurempaa revittelyä tehty, ennen kuin hatka oli ajettu kiinni 100km kohdalla. Tämän jälkeen sitten ylämäkeen runtattiin jo kovempaa ja nopeimmat nousuajat tulivat näillä kierroksilla. Minulla suurin ongelma tuntui olevan nousun välikohta juomahuoltopaikalla. Jotenkin hankala henkisesti saada tehoa nostettua kun nousu tasaantuu. Mutta vaikka alussa vauhti ei ollut valtava, niin pikkuhiljaa se rasitus kyllä kertyy.

Kierrosnousun väliajat, tehot ja sykkeet. Keskellä oleva hitaampi aika johtuu "teknisestä tauosta". Tosta näkee kuitenkin että kaikki nopeimmat nousuajat sijoittuu loppukisaan

Nousujen keskitehot eivät näytä kummoisilta, eivätkä sinällään olekaan. Nousu oli monessa osassa ja välissä tehot laski hieman. Kierroksella 14? jäin vahingossa porukan takaosiin ja tipuin rakojen vuoksi mäessä. Se väli tuli onneksi ajettua kiinni. Kolmanneksi viimeisen kierroksen hitaampi aika johtui kun olin porukan mukana kivasti, kunnes CCH kuski kaatui lähelläni ja hänen kroppa osui takakiekkooni vääntäen sitä hieman. Jouduin pysähtymään ja suoristamaan sen. Luulin kisan olevan jo ohi, mutta onneksi takaa tuli vielä pikkuporukka, jossa päästiin takaisin pääjoukkoon juuri ennen nousua. Näistä kertyi lisärasitusta, joka sitten kertaantui vielä lopussa.

Vaikka vartin kierroksesta 7 minuuttia kiivettiin, niin lasku oli sen verran vauhdikas, ettei kampi suorana oloa kuitenkaan kertynyt niin valtavasti. Huomasin muuten, että laskuasentoa voisi hieman treenata joskus. Ei toki Suomessa juuri tarvita. Yleensä lasken tukevassa asennossa satulan päällä matalana maaten. Huomasin kuitenkin, ettei siinä asennossa edes pysy peesissä, jos edellä maataan vaakaputken päällä...

Ajattelin ensin, että 0w aikaa kertyisi paljon enemmän kuin viime vuonna Jurvassa, mutta toisin kävi. Alle keräsin 25w tehokertymäkuvaajat ja niistä näkee, että etenkin 300-399w väli painottui tämän vuoden kisassa huomattavasti. Yli 499w tehoja tuli merkittävästi vähemmän, mutta tänä vuonna ei ollutkaan niin paljon risteyksistä kiihdyttelyä vaan tasaisempaa jyystämistä.

Kevyehköt tehot aliedustettuina ja kaikista kovimmat tehot myös

Paljon tasapaksumpi tehojakauma, kuin Iso-Syöttellä.

Tänä vuonna NP oli 10w korkeampi ja keskinopeus oli 5kmh matalampi. Keskisyke sama. Tänä vuonna keskilämpötila oli 12,9 C ja vettä satoi lähes taukoamatta. Vaatetuksena oli bibsit, verkkopaita, irtohihat, ajopaita, tuuliliivi, sormikkaat ja lippis. Vilpoinen oli, mutta varsinaisesti en palellut. Linimenttiä toki jaloissa, eihän se juuri lämmitä ja tutkimuksissa jopa haitallista. Koko kisan oli samanlainen sää, eikä se tehnyt sen suurempaa ongelmaa pukeutumiselle, mitä nyt ukkosraekuurot virkisti. Fillarin suhteen poikkeuksellisesti valitsin vaimon kiekot, joissa hieman matalampi profiili ja tubeless renkaat. Tämä vain siksi, että ne ei kerää vettä, kuten omat Mavicit, joissa vain hiilikuitukoriste.  Ne imee hiilikuitusiiven alle vettä sateella. Omien kiekkojen etu olisi ollut todennäköisesti hieman parempi aerodnamiikka ja etenkin uritetun alumiinijarrupinnan vuoksi parempi jarrupito. Painoeroa oli vaimon kiekkojen eduksi vain 70g.

Quadranttianalyysi on kuten kisassa kuuluukin. Eli paljon kaikkea, etenkin aluetta I

Kisaan lähdin hieman hämmentyneellä mielellä. Lepoviikon jälkeen oli ollut vain "epäonnistumisia" pitkä lenkki meni pipariksi, jalat tohjona, Velotour meni mönkään, AM-tempo hieman penkin alle. Nyt pystyin vain toivomaan, että jalat toimii ja hommat pelittää. Ei kuitenkaan ollut sellaista varmuutta mitä toivoisi. Kisa sujui kuitenkin aika lailla tämän hetkisen tason mukaisesti. Yksittäinen vahingosta johtunut lipsahdus mäessä ja sitten huonoa tuuria lienee suurin syy, että lopulta tipahdin. Pohdin, että kuinkakohan paljon siinä on henkistä puolta mukana, kun juuri vikassa mäessä jää hieman porukasta ja ajelee sitten perässä omaa tahtia. Vaikka vika nousu ei ollut sen kovempi. Mutta jalat ei krampannu. Sokerit oli varsin hyvät. Kroppa ei jäätyny.

Huolto toimi hyvin. Vaimo antoi tasan 2h kohdalla sovitusti musetten, jossa oli pari pulloa ja snickers hätävaraksi. Alun perin oli tarkoitus ottaa yksittäisiä pulloja. Mutta kun sää oli kamala, niin vaimo ei pystynyt olemaan taaperon kanssa 5h sateessa seisomassa. Tämä myös aiheutti, etten saanut taaskaan kuvia. reitin varrellakaan ei ollut kuvaajia pitkälti sateesta johtuen. Mutta pussukka toimi erinomaisesti.

Taktisesti pyrin olemaan puolivälin paremmalla puolella mäkiin mentäessä ja varsin usein olinkin, paitsi sitten kun oli merkitystä 🙃. Tämä ihan vain sen vuoksi, etten jää väärään päähän, jos porukka katkeaa. En edes ajatellut irtiottoon hakeutumista tämän hetkisessä kunnossa. Akilles kyllä ajoi hienon aktiivisesti kisan ja onnittelut heille onnistumisesta. IBD:llä oli todella vahva joukkue, mutta hieman ihmettelin passiivisen oloista ajamista porukan hallinnointia ja takaa-ajamista. Hyvinhän se sujui ja porukka pysyi hallussa hienosti. Mutta se auttaa samalla tavalla myös muita, eikä pelkästään omia kavereita. Paljon väkeä jäi kyllä matkan varrella. Kylmä sää, rankka rata ja pitkä kisa ilman aiempaa kisaamista varmasti verotti kuskeja. Nousumetrejä kisassa kertyi 2800m.

Reitti oli kyllä mahdottoman hieno. Paljon nousua ja lyhyehkö kierros, joka mahdollistaa katsojen viihdytyksen. Porotkaan eivät olleet pahasti tukkeena. Ja loppunousu oli kyllä jotain. Aivan kuolleena teki hyvin tiukkaa päästä maaliin asti kävelemättä. Lopussa kadenssi putkelta 54...

Kisan toistaiseksi ainut kuvat löyty Jari Birlingin kansiosta. IBD:n huoltoauto ikuisti anovat ilmeet kisan lopusta

📷Jaribirling.kuvat.fi

Tässä vielä mehustelua samasta tilanteesta

(kuva leikattu) 📷Jaribirling.kuvat.fi

Diabetes

Verensokerit ja syöminen sujui poikkeuksellisen hyvin. Niitä ei ole nyt syyttäminen. Kuvassa näkyy syömämäärätkin. Otin nyt tavaksi painaa kierroksen mittarista aina syömisen merkiksi, niin jälkikäteen näkee mitä on tullut tehtyä. Ruokailuvälit olivat: 25min (½maxim), 25min(geeli), 42min (½maxim), 60min(geeli), 30(½maxim), 50min (½maxim), 25min (geeli). Tästä listauksesta nyt puuttuu yksi geeli, joka voi olla ollut 60min jakson aikana, tai sitten lopussa snickersin kanssa. En enää muista. Insuliinit laitoin nyt karvan enemmän pitkävaikutteista Tresibaa. Yöllä klo 3 laitoin Levemir nyt 6 yksikköä. Aamupalan söin klo 7:30 ja sille hieman ylimääräistä insuliinia. Lähdössä taas 3 yksikköä. Lähdössä laitettavaa insuliinia voisi ehkä hieman lisätä ja ehkä laittaa reiteen, niin imeytyisi hieman hitaammin. Mutta nyt huomasi, että kun sokerit kohillaan, niin ne myös pysyy hyvänä. Juomaa kului riittävästi. Vettä tuosta määrästä oli hieman yli puoli pulloa.