Normipäivä

Niki teki hienon videon pyöräilijän viikosta. Mä tein tylsän tekstiversion omasta päivästä. Koko viikkoa ei juuri tarvita, kun aikataulut lähes poikkeuksetta sama päivästä toiseen. Puuhastelut ja touhut vähä vaihtelee, mutta aikataulu pitää.

Aikataulu

6:15

Herätys arkisin. (Viikonloppuisin lapset herää heti kuudelta vaikka arkena uni kyl maistuis 😵‍💫)

Aamupala, lasten ruokkimista ja pukemista

7:00 

Työmatka säässä kuin säässä, noin tunnin verran kevyesti ilman hikoilua.

8:00-15:45 

Töitä. Ja sit vajaa 10min kotiin.

16-17:15

Ruoanlaittoa, syömistä, tiskit ja keittiön siivous. Ehkä loppuun kahvia ”rauhassa”

17:15-18:15

Ulkoilua, touhuilua, pelailua

18:15-18:45

Lasten iltatouhut. Suihku, iltapala, yökkärit. Seuraavan aamun vaatteet

19-21

Zwift treenit broidin kanssa tiistaisin ja torstaisin.

Jos ei oo treenipäivä, niin lasten iltasadut ja juttelut (nukahtavat 19:30). Vaimon kanssa pelailua, siivousta, muuta projekteja. Usein kauppareissu. Joskus fillareiden säätöä, jotain muuta fiksattavaa yms.

21-22:30

Suihku, iltapala, hetki röhnötystä

Rutiinit

Lasten myötä rutiineista on tullu älyttömän tarkat. Helpottaa kaikkien ennakointia. Ennen tuli tehtyä sit ku fiilis tai seuraa. Nyt ei tarvii miettiä onko hyvä sää tai fiilis. Treenitkin päätetty reilusti etukäteen, niin ei muuta kuin kamat niskaan, mittari päälle ja liikkeelle. 

Jos ajan ihmisten aikaan, niin lenkkien jälkeen jälkeen ei ole rötväystä tarjolla vaan hommat jatkuu heti. Välillä jopa harmittaa, etten edes saa itseäni lenkeillä niin poikki kuin jotkut kertoo olevansa. Kisojen jälkeenkin oon tottunu ottaa ajovuoron heti ja syödään mäkkärin ruokaa matkalla. Pirtelö ja kahvi piristää.

Lasten kanssa pyritään kyl käymään iltaisin pihalla jos on säätä tai intoa. Onneks koulussa ja päiväkodissa tulee ulkoilua. Ulkoilu sijoittuu yleensä ruokailun jälkeen. Silloin tehdään ruoka nopsaan tai syödään eväitä. Ruokaa tehdään melkein joka päivä, kun töihin tarvii eväät yms. Vaikka päivällinen ja lasten iltapala onkin melko putkeen, niin molempia tarvitaan 🐮🐷🐴. Toki vaimonkin pitää ehtiä lenkille ja ollaan nekin saatu mahtumaan. Sillä lenkit on lyhyempiä, niin onnistuvat päiväaikaan ja muutenkin aiemmin. 

Viikonloppu

Viikonloppuisin on usein jotain menoja. Toinen viikonlopun päivistä menee usein töissä. Kesällä rajoitan kisaamisen kahteen viikonloppuun kuussa, kun loppuina kahtena viikonloppuna on päivystys 💵 >🚴🏻‍♂️. Viikonloppulenkit on sen verran pitkiä ja olen usein myös töissä, niin en halua aina olla poissa. Nykyään lähden viikonloppulenkille klo 17 aikoihin. Syödään päivällinen hyvissä ajoin ja lapset jo hoputtaa lenkille, kun niillä on karkki+leffa tiedossa heti kun isi on lähteny.

Mun huomioita

Työmatkasta saan ihan sikana tunteja, eivätkä oo perhearjesta juurikaan pois. Lapset menee hyvissä ajoin nukkumaan ja mä meen lenkille illalla/pimeessä. Silloinkaan tunnit ei oo poissa juuri perheeltä. Viikonloppuisinkin lenkit niin myöhään, että rusketusrajoja ei tuu ajokamoista eikä kuumaan tottumista helteestä. Mutta tunteja ja kilsoja tulee, pidän niitä tärkeämpinä. Näistä hieman rajatuista reunaehdoista ja omasta kropasta johtuen pidän treenimäärät tasaisina. Pyöräily on porttihuume. Kerralla määrää ei voi nostaa suureksi, vaan vaatii perheeltä ja omalta kropalta siedättymistä. Muutaman toiston jälkeen satkun lenkki ei oo enää mitään. Sitten tarvitaan enemmän, enemmän ja enemmän