Viidakon laki

Vetovuorojen tasaisuus on todellista politiikka. Kunnioitetaanko: mahdollisuuksien -, lopputuloksen -, absoluuttista - vai suhteellista tasa-arvoa tai peräti yhdenvertaisuutta.

• Ajetaanko sen verran ja niillä tehoilla kuin huvittaa
• Maksimaalinen vauhti, pienimmällä yhteisellä rasituksella.
• Vetääkö kaikki yhtä pitkään ja samoilla tehoilla, 
• W/kg mukaisella teholla ftp mukaan säädetyllä ajalle
• Vauhti on tasainen ja lopussa kaikki paikalla

Tätä pohdintaa (mieluiten etukäteen) tarvitaan yhteislenkeillä ja joukkueaika-ajossa. Jokaisella kuskilla on oma näkemys, mutta omaan näkökulmaan vaikuttaa jaksaminen. Vahvimman on helppo vaatia ja motkottaa, kun pääsee suhteessa helpommalla.

Vauhti on suurin määräävä tekijä. Porukan nopeuteen vaikuttaa sata muuttujaa tuulesta, maastonmuodoista ja tien karkeudesta alkaen. Joten nopeus on huono seurattava asia. Sen ja tehon yhdistelmä paljon parempi. Eli vetovuorossa teho nousee paljon, mutta kun vauhdin pitää hallituissa lukemissa alun tehosta välittämättä, niin tietää että perässä on mukava tulla ja vuoron edetessä ajaa tehon mukaan. Nopeutta on siis syytä seurata, ettei hyökkää omaan vuoroon liian ahnaasti. Nykiminen on myrkkyä porukan yhtenäisyydelle. Muuten tehon mukaan yleensä ajellaan. Nopeus on vasta haluttu lopputuote. Nopeuden vuoksi huomioi ajoasento. Nyt ei ajeta yksin vaan porukassa. Ilmaisia watteja tarjolla liukkaammalla asennolla.

Jakaminen

Kesto

Vetovuoron pituus riippuu etenkin kuskien määrästä, jopa enemmän kuin vaaditusta tehosta. Useamman hengen porukassa lepovaihe venyy turhaan, jos vetovuorot kestää kovin monta minuuttia. Tietenkin, kun ajetaan todella kovaa, niin vaadittua teho ei jaksa ylläpitää kuin hetken kerrallaan. Mutta hiljaisempaa hieman alle aerobisen kynnyksen olevaa vetovuorokaan ei hyödytä venyttää, kun takana olijoilla käy aika pitkäksi,

Peesi

Vetovuoron pituuden ja rasituksen lisäksi myös peesivuorot on merkittäviä muuttujia. Mitä kovempaa ajetaan, niin peesissä pysymiseksi vaadittu teho nousee. Heikoimmilla voi lepovaihekin nousta liian kovaksi. Kuskien järjestyksellä on myös merkitystä. Isommasta kaverista saa paremman peesin ja heikomman perässä ei tarvii olla ”ekalla paikalla” yhtä pitkään.

Maasto

Vetovuorojen jakautuminen maastonmuotojen mukaan vaikuttaa myös paljon. Alamäkeen keulalla ajetaan samalla teholla eli lepoa ei tule lainkaan, mutta perällä pääsee kampi suorana nauttimaan. Sitten taas ylämäessä kaikilla on lähes samat tehot, niin keulassa kuin peesissä. Vaikka tuntuukin nurinkuriselle, niin heikoimman kuskin on paras vetää ylämäet ja peesata alamäet. Näistä voi kertyä pitkän päälle iso ero.

Psykologia

Vahvin kuski pääsee myös vähemmällä, kun ei ole niin paljoa osoitettavaa. Monilla aloittelijoilla ihan ymmärrettävästi on halua ajaa täysiä ja pärjätä muille treeneissä. Tämä aiheuttaa ahneutta vetovuoroissa ja mahdollista hyytymistä lopussa. Toki ikävä tosiasia myös on, että jos kunto on heikompi, niin noutaja tulee aiemmin kuin muilla. Jos kyseessä kova lenkki, niin en näkisi porukasta tippumista edes pahaksi. Omien rajojen löytäminen ja kehityksen havaitseminen on kivaa sekin.

Esimerkki

Tässä pidempi pätkä kolmen kuskin yhteislenkiltä. Varsin tasaiset 3 min vetovuorot tasaisella ”250w” teholla.

30s tehossa näkyy selvemmin segmentin vetovuorot. Eka segu oli lyhyt ja mäkinen, joten kovin selvää vuorottelua ei näy 30s vedoista.
Toinen segmentti 60s vetovuoroilla. Siinä näkyy jo hieman alimmassa käyrässä olevan kuskin tehojen puuroutuminen.

Tässä viimeinen segmentti zoomattuna. Kaksi ensimmäistä kuskia vuorovedolla ja kolmas käyrä peesistä. Huomattava ero vetotehossa, kun alla 3500kJ rasitusta ja vain kaksi vetomiestä. Lepovuoro lyhenee älyttömästi kun minuutista kuluu yli 15s peesiin pääsemiseksi. Puolivälissä laskettiin hieman tehoja 330 -> 300 ja fiilis muuttui täysin. Lopulta mun ylimmässä käyrässä ei ole selvää muutosta kuin kahdessa vetovuorossa. Peesissä kuitenkin selvästi kevyempää, niin jaksoi paljon paremmin (veljen saama peesi taas sit heikompi 😝). Hauskana huomiona keskimmäisen käyrän paskan mittarin arpomalla toimiva barometri (harmaa käyrä)

Tämä on selkein esimerkki, joka löytyy tietenkin joukkueaika-ajosta. Ekana käyrien perusteella vahvin kuski, jolla selvät veto- ja lepovuorot, niin tehoissa kuin sykkeessäkin. Lopussa näkee ilmeisesti lisääntyneen työmäärän myötä heikentyneen sykevasteen. Kaksi seuraavaa kuskia ovat tasaväkisemmät, sekä teho- että sykekäyrissä näkyy saman tapainen vaihtelu. Alimpana hieman ennen loppua tippunut kuski. Tehossa ja sykkeessä ei selvää vaihtelua missään välissä eli ei kovin ylläpidettävä rasitus. Tehot kaikilla varsin samaa luokkaa. En ota tässä kuvassa kantaa kuskien todellisiin tasoeroihin, nämä vain käppyräntulkintoja

Eli 

Vahvin kuski pääsee kovin helpolla. Vetovuorossa suhteellisesti porukan kevyintä ja lisäksi lepotauko hyvin palauttavaa. Kuitenkaan kovin kuski ei saa ajaa juuri muita kovempaa, kun se estäisi muiden palautumista. Tämän vuoksi vetovuoroissa kovemmat vetää pidempään ja mieluiten alamäkiä yms, silloin muut saa enemmän lepoa ja vahvimmalle kertyy rasitusta.