torstai 18. kesäkuuta 2020

Bikefit osa1

Aloittelijoille olen yleensä sanonut että satulan korkeus on silloin hyvä kun kantapäillä ei saa oikein kunnolla poljettua lantio paikoillaan. Pituussuunnassa satulan nokan kun laittaa 6cm keskiön taakse ja kulman suhteen vaateriin tai karvan alaviistoon, niin avot. Näillä pääsee mielestäni jo hyvin pitkälle mitään sen kummemmin tutkimatta. Stemmi ja tanko taas omien mieltymysten mukaan.

Liikkuvuus ja lihasvoima minulla on suhteellisen hyvässä kunnossa ja mitoitukseltani olen melko vakio, pitkähköillä käsillä ilmeisesti. Näiden vuoksi mulle on sopinut melkein pyörä kuin pyörä, kunhan tangon saa riittävän alas. Suurin ongelma on yleensä ollut riittävä matalan fillarin löytäminen. Olen aina koittanut katsoa, että satula on vähintään sen pakollisen 5cm keskiön takana ja luotilangalla välillä polven paikkaa varmistellut. Lisäksi klossin siirrän niin taakse kuin mahdollista. Mun jalka on sen mallinen (pitkät varpaat), että klossi saa olla aivan takana, että poljinakselin saisi päkiän seutuun. Varsinaista mid-sole cleatia en kaipaa. Satulan korkeutta on hiottu kerta toisensa jälkeen hieman ylemmäs ja hieman alemmas. Monet tutkimuksetkin näyttää, että mieluummin matala kuin korkea. Mutta toisaalta mahdollisimman korkea mahdollistaa lihastyöskentelyn paremmin, avaa lonkkakulmaa ja uskoisin olevan pitkässä juoksussa parempi.

Hieman kotikutoinen iPad kiinnitys, mutta ajoi asiansa.

En oikein välitä interaktiivisista kokolaskureista, jotka sanoo millilleen fillarin mitat. Melkein kaikkia mittoja kuitenkin tarvitsee ajoittain arvioida ja niitä voi muuttaa monella tavalla. Satulan korkeus keskiöstä ei rajoita missään fillarissa kokovalintaa, mutta riittävä droppi ja vaakaputken pituus voi rajoittaa. Dropin vähennys on helppoa, mutta lisäys voi vaatia jo pähkäilyä enemmän. Jos 90-130mm stemmi ei riitä pituuden hakemiseen, niin silloin fillari voi olla kyllä jo väärän kokoinen. Harrastelijalla  asento elää paljon ja kehittymistä (madaltumista + pidentymistä) siinä voi tulla huomattavasti. Varsinainen bikefit on kyllä tärkeä ja hyvästä, jos ei itse ole lainkaan kartalla fillarin suhteen tai on vaivoja. Mielestäni bikefittiin mennessä olisi olla jo joku kysymys tai onglma jota ratkaista. Yleensä kyllä riittää hyvin lyhyt koeajo lähes millä tahansa fillarilla, niin voi arvioida fillarin vaadittavan pituuden ja syvyyden silmämääräisestikin.

Nykyään fillareiden mitoista lasketaan eniten stack ja reach mittoja, jotka ovat hyvin fiksuja sinällään. Itse kuitenkin aina katson efektiivisen vaakaputken ja emäputken mitat. Nämä ovat suhteellisen saman tyyppiset mitat, sillä vaikka satulaputken kulma vaikuttaa vaakaputken mittaan, niin samasta asiasta kuitenkin puhutaan. Samoin stack on lähestulkoon aina eturenkaan korkeus + emäputki. Harvoin maantiepyörissä on valtavaa tilaa renkaan ja haarukan välissä. Olen vain tottunut näihin lukuihin enemmän, eivät ole sinällään lainkaan paremmat. Satulaputken mitta ei niin kiinnosta, kun se ei tosiaan ole rajoite kuitenkaan.

Yleisestä mielenkiinnosta latasin vaimon iPhoneen FastBikeFit appin. Tämä ohjelmisto ottaa videokuvaa ja laskee sitten kulmat ja mitat. Antaa myös neuvoja kulmien säätöön ja antaa säätää niitä näytöllä käsin, niin näkee kuinka moneen asiaan ne vaikuttaa.

Ensimmäinen kokeilu kalsareissa ja mikä pahinta, ilman sukkia 🙈 

Virhelähteitä on paljon. Tarrojen laittaminen on tarkkaa hommaa, mutta onneksi työn puolesta kaikki kyseiset nivelraot on tuttuja. Kannattaa huomioida, että tarrat kannattaa laittaa vasta satulassa istuessa, sillä nivelet elää sen verran, että osumatarkkuus on näin parempi. Ohjeet kaipaisin jopa anatomisesti tarkempina. Lisäksi mittaustarkkuus edes iPhonen kameralla ei ole aivan huippulaitteiden luokkaa. Softa tunnistaa teipit erinomaisen hyvin ja antaa kyllä hienoa käppyrää ja kuvaa. Riittää kotikäyttöön hyvin.

Kameran asettelu on myöskin tarkkaa. Tietenkin fillari pitää olla vaaterissa. Kamera riittävän kaukana ja kameran pitää olla jämptisti suorassa ja fillarin kanssa keskilinjassa kaikin puolin. Taustan pitäisi myöskin olla rauhallinen. En löytänyt Prismasta sopivia tarroja, niin leikkasin keltaisesta maalarinteipistä paloja. Ne ei meinannut pysyä kunnolla, niin tein pohjan vielä vaaleasta urheiluteipistä. Tein kuvaukset pihalla autokatoksessa. Puhelimen/pädin kiinnitin kameran jalustaan nippusiteillä ja teipillä. Käytin ajastinta, jotta video ei heilu kosketuksesta.

Totesin oman asentoni olevan aluksi varsin hyvä, hieman lantion kulma pieni, joten otin satulaa 1cm eteen (sääntöjen puitteissa) ja samalla 0,5cm ylös. Nosto lähinnä kompensoimaan eteenpäin tuomista. Tämän avulla kulmista tuli hieman paremmat. Katsotaan miltä ajo tuntuu.

Tein kaverillekin mittaukset ja vaikutti osuvan hyvin kohdilleen ja asento siistiytyi reilusti. Seurataan miltä ajo tuntuu.

Tosiaan kulmat eivät ole kuin puolitotuus. Lopputulos selviää sitten tienpäällä. Eli tottuuko asentoon ja tuleeko siitä joku uusi ongelma, jota vanha asento on kompensoinut. Kannattaa muuten kirjata ylös säädöt, ihan vaan jos tarvii palata vanhoihin.


Kuskin kulmat fillarin päällä ennen ja jälkeen

Fillarin mitat ennen ja jälkeen säätöjen


Seuraavana vuorossa sitten tarkastusta muutosten osuvuudesta ja eri kulmista tehty tarkistus lantion liikkeistä, polven liikeradasta ja toiselta sivulta kulmien symmetria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi