Joukkueurheilu

Maantiekilpapyöräilyä ei ensimmäisenä mielletä joukkuelajiksi, mutta sitä se on yllättävän paljon. Riippuen hieman tietenkin kilpailun ja kuskin tasosta. Yksilönäkin voi pärjätä, mutta vaatii jo hieman tuuria tai reilusti enemmän kuntoa. Pyöräilyssä myös huoltojoukot ovat ensiarvoisen tärkeässä roolissa. 

Aloitetaan huollosta

Maantiekisat on pitkiä, etenkin pitkät kisat. Porvoon ajoja tai SM kisoja ei vaan ajeta ilman juomahuoltoa - Piste. SM kisoissa mulla tais mennä 12 pulloa juomaa. Vaimo sai juosta täyttämässä pulloja, kun tytär haki mun pois heittämiä uudelle kierrokselle... Mutta kovinkaan kuski ei aja kuivana pitkää kisaa. Toki huoltoa voi optimoida tietylle kierrokselle esim musetten kanssa. Näin huollon ei tarvii seistä koko kisaa huoltopaikalla. Toki tarpeet vaihtelee, pulloja tippuu ja intensiteetti muuttuu jne. Huoltoauto vasta onkin mahtava. Tylsää jos kisa päättyy rengasrikkoon ja joutuu nilkuttaa 10km lähtöpaikalle. Huoltoautosta uutta kiekkoa tilalle ja matka jatkuu. Samoin juoman hakeminen huoltoautosta on varsin vaivatonta ja saa monta pulloa kerralla. Kiinteässä huollossa on melkoista sähläystä monesti. Huoltoon myös liittyy valokuvaus. Heti kisan jälkeen someen laitettavat kuvat on kivoja ja tärkeitä viestinnässä, jos vain sellaisia joku sattunut ottamaan. Huolto vaatii kuitenkin henkilökuntaa. Yksi henkilö ehtii huoltaa useampaakin kuskia. 

Joukkueen voima

Kisassa yksittäinen kuski on heikoilla monessa tilanteessa. Kun kisan alussa yritetään irtiottoa, niin joukkueen useasta kuskista todennäköisesti joku pääsee irtiottoon. Yrityksiä on yleensä monta ja lopulta joku, joskus jo eka pääsee irti. Yksittäinen kuski voi yrittää irti kerran tai pari, kovin monesti ei kuitenkaan. Pienessä irtiotossa yksittäinen kuski on myöskin alakynnessä, jos toisella joukkueella on useampi kuski. Lopussa on helppo alkaa taktikoimaan ja vuorotellen yrittää irtiottoa, jolloin yksittäinen kuski joutuu ajamaan näitä kiinni. Joukkuetaktiikkaan voi liittyä myös, ettei osallistukaan vetotöihin, kun takana on kapteeni tms. Tällöin yksin kisaava joutuu pohtimaan tarkasti mihin tyytyy. Kisan lopussa taas joukkue voi ajaa kiriherkintä kuskiaan loppukiriin hyvälle paikalle. Kisan aikana myöskin kavereista saa ihan henkistäkin tukea. Joukkueesta on myös hyötyä, vaikka kuskien pääasiallinen tavoite on vain selvitä maaliin. Eli vaikka ei voi vaikuttaa kisan kulkuun, niin joukkueesta on vähintään henkistä ja treenejä motivoivaa vaikutusta.

 

Treenimotivaatio

Kavereista saa aina treenimotivaatiota. Lenkille tulee lähdettyä herkemmin porukassa. Toki pieni kilpailuvietti ja toive pystyä auttamaan joukkuetta mahdollisimman hyvin motivoivat ajamaan myös entistä enemmän. Pienikin lisämotivaatio on hyvästä. Vertaistuki on yllättävän tärkeää monessa asiassa, myös pyöräilyssä. Eli kuoppien yli pääsee helpommin, kun joku muukin on ehkä kokenut samaa tai ees myötäilee. Tulevaisuuteen myös panostetaan, eli joukkueissa ei ole pelkästään kokeneita ajokoiria, vaan myös uusille kehityskelpoisille kuskeille on tilaa.

Orjuus

Monet ajattelee, että apukuskit on vain orjia. Ei se nyt ihan niinkään mene. Kaikki ei voi olla voittajia, etenkään joka kisassa. Itsellä ainakin huomannut, että suorituskyky ei riitä huippusijoihin, mutta kisoissa pääsee helpolla. Siinä jää tehoreserviä ihan vaan käytettäväksi, vaikka yhteisen hyvän eteen. Ja silti voi ajaa kisan vielä hyvin maaliin. Eri näköiset askareet antaa myös ajankulua kisaan ja motivaatiota ajaa. Pelkkä kisan suorittaminen pääjoukon keskellä sijalla 20 ei motivoi ajamaan pitkäksi aikaa. Hyvät apukuskit on ammattilaisillakin tärkeitä ja arvostettuja joukkueelle. Ja jostain sitä on aina aloitettava.

Tulos

Vaikka ei olisi kisan vahvin, niin joukkueen ansiosta sopivassa irtiotossa voi menestystä tulla. Ja toisaalta voi nauttia joukkueen menestyksestä, kun auttaa kaveria voittoon. Vaikka fillaroinnissa voi osallistua kisoihin ilman joukkuetta, toisin kuin ehkä lätkässä tai futiksessa, niin pidemmän päälle se on tylsää. Fillaroinnissa on kiva kun voitto-tappio jaottelu ei ole niin selvää kuin monessa muussa lajissa. Eli oman hommansa voi hoitaa hyvin ja olla ”voittaja”, vaikka tuloslistalla ei näytä siltä. Joukkueena ajaminen mahdollistaa myös kisassa uutta ulottuvuutta eli taktikoinnin. 

Kilpailu

Elitessä viime kaudella joukkueiden vahvuus suhteet oli hieman sekavammat. Akilleksen kovimmat kuskit oli ulkomailla jonkun kisan. IBD hieman harvempi ja monikärkisempi, mutta tehokas. TLC oli entiseen malliin hyvä. Kokonaisia joukkueita verrattaessa kuitenkin kisaaminen tuntuu olevan IBD vastaan Akilles. Toivotaan että kisoihin vaikuttamaan kykeneviä joukkueita olisi hieman enemmän kausi kaudelta.

Nyt siirtorintamalla tuntunut kuhisevan kat2 luokassa. Turussa järjestetyistä kovavauhtisista lenkeistä on innostunut useampi ajamaan kilpaa ja TuUL on järjestänyt hyvää valmennusta yms. Heidän uudesta kat2 joukkueesta tulee varsin vahva. Samoin Porin Tarmoon vaikuttaa tulevan HDT kat2 keski-ikäisten miesten sivujaosto merkittäväksi tekijäksi kisoihin. IBD ja Stanga jo ennestään kovia tekijöitä. 

Joku kysyy tietenkin, että jos 2 kategoriassa on voimia hyvin ajaa joukkueena ja taistelee voitoista, niin ajaako väärässä luokassa? Mielestäni ei. Monilla on treenimäärässä, geeneissä, ajankäytössä rajoitteita ja elitessä sitten taso on varsin erilainen. Parempi vaan mitä isompi ja kovempi kat2 on. Se ehkä saa kat3 luokan kasvamaan myöskin. Joukkueena toiminta on hyvä harjoitella. 

Lopuksi

Jos mietit kisaamista tai olet jo käynyt kisoissa ja ajanut ilman joukkuetta, niin kannattaa rohkaistua harkita seuraan liittymistä ja päästä sitä kautta nauttimaan pyöräilystä kokonaisvaltaisemmin.  Porukassa on voimaa.