Rannekello

En käytä aktiivisuusmittaria. Vapaa-ajalla ranteessa on mekaaninen ”oikea” rannekello. Urheillessa useimmiten Sony smart watch (sw) 3 älykello. SSW3 on vuodelta 2015 eli melkoisen vanha kapistus. Niitä saa ostettu käytettynä hyvin halvalla ebaystä yms. Kelloon saa bluetooth yhteydellä puhelimen ilmoitukset ja muut jutut, jos sitä haluaa, mutta niitä en kaipaa ja kuluttavat akkuakin. Ilman bt yhteyttä akku kestää monta päivää.


Kellon käyttöaihe minulla on verensokerin mittaus Abbotin freestyle libre sensorista.
Kyseessä on jatkuvan tapainen pyyhkäisyverensokerimittari. Eli sensori olkavarresta ei lähetä tietoa, mutta NFC yhteydellä saa skannattua jatkuvasti ajantasaisen verensokerin. Samalla se siirtää myös 8h aikaisen verensokerikäyrän sensorin muistista. Laitteen mukana tulee oma pyyhkäisylaite ja siihen voi käyttää myöskin mitä tahansa puhelinta. Mutta näissä on ongelmana lukulaitteen kaivaminen taskusta kohmeisilla sormilla, ehkäpä puhelimen näpyttely ja sitten vielä skannaaminen tiputtamatta laitetta. Kellon ehdoton etu on turvallisuus porukassa ajaessa ja sitä kautta myös voi mitata tiheämpään sokeria. Skannaamiseen riittää pelkkä kevyt kosketus kaikkien vaatteiden läpi.

Mittaan sokeria vähän väliä ajaessa ja sen perusteella ajoitan syömisiäni. Melko säännönmukaisesti kyllä saan syödä, mutta välillä joutuu jättämään patukkaa väliin ja välillä taas tankkaamaan huolella. Jatkuva mittaus poistaa huolen verensokerin muuttumisesta. Tai no muuttuuhaan se, mutta siitä on jatkuva tieto. Harvoin laitan insuliinia lenkeillä, mutta toisinaan sekin voi olla tarpeen. Ennen en mitannut lenkeillä lainkaan verensokeria ja menin fiiliksen mukaan. En suostuisi enää sellaiseen. Jatkuvan mittauksen ehdoton etu on myöskin, että huonoilla sokereilla voi mennä lenkille, kun tietää mitä niille tapahtuu ajaessa, eikä tarvitse pelätä ajaessa.

Mun kellossa tuli kaupan päällisenä kunnon tupakan haju, jonka tuulettaminen kesti poppakonstien yms kanssa puolisen vuotta. Mutta erittäin hyvin toiminut

Sony sw3 on markkinoiden ainoa älykello, joka tukee tähän tarkoitukseen NFC skannaamista. Siihen on paljon ohjeita ja ohjelmistoja, että sen saa mittauskäyttöön. Ihan helppoa se ei ole, mutta pienellä innostumisella saa tehtyä muutamassa illassa. Kello täytyy siis alustaa täysin. Tehdä ajurit koneelle, asettaa kello kehitystilaan. Asentaa oikea käyttöjärjestelmä kelloon ja saada toimimaan. Ohjeita löytyy netistä hyvin:

1 https://youtu.be/I8jeoDKGZKw

2 https://medium.com/trit1dtech/how-to-set-up-a-smartwatch-to-scan-a-libre-without-a-phone-or-reader-8ceecea9432f

3 https://github.com/pimpimmi/LibreAlarm/wiki/How-to-install-NFC-on-Sony-Smartwatch-3

Helpompi, mutta toki muutaman satasen kalliimpi,  ratkaisu olisi ostaa MiaoMiao ja mikä tahansa bt kello. Garminin mittareihin saa jo sokerin näkyviin ja mikä hienoa, niin saa verensokerikäyrän treenidatan sekaan. Wahoon mittareihin myös onnistuu kohtuudella, mutta niissä ei saa käyrää oikein talteen. Näissä tosin tiedon pitää mennä NightScoutin kautta, mutta ei sekään mahdoton proseduuri ole. NightScout on verensokeridatan keräämistä nettiin palvelimelle, josta valitut henkilöt pääsee sitä seuraamaan ja kuulemaan hälytykset yms. Kokeilin sen tekemistä kertaalleen ja aikaa siinäkin tuhraantui, mutta sain onnistumaan. NightScoutin hyöty olisi etenkin jatkuvamuotoisena miaomiaon kanssa. Sillon datan saisi näkymään muillekin esim perheenjäsenille. Etenkin lasten kanssa tämä olisi ehdotonta.


NightScout

http://www.nightscout.info/

https://blogi.sokeriseuranta.fi/2016/06/nightscout-tuo-turvaa-diabeetikkolasten-vanhemmille/


Jos aika joskus nykyisestä kellosta jättää, niin harkitsen vahvasti MiaoMiaon ostamista. Nyt olen lykännyt lähinnä sen vuoksi, kun Libreen on tulossa automaattihälytykset yms. Mutta Suomessa ne Libre2 sensorit on vasta pikkuhiljaa tulossa käyttöön. Lisäksi Libre2 kanssa MiaoMiaon toimivuus on hieman auki vielä. Se tuo kuitenkin ylimääräisien möhkäleen olkavarteen enkä normaalikäytössä näkisi siitä hyötyä. Arkena kuitenkin puhelin on jatkuvasti matkassa, joten mittaaminen on hyvin vaivatonta.

Historiaa

Ennen jatkuvaa mittaria sokerit oli tosiaan mitä sattuu. No onhan ne edelleenkin, mutta siihen pystyy reagoimaan. Verensokerin sai mitattua ennen lenkille lähtöä, mutta yksittäisen datapisteen ongelma on, ettei tiedä onko "käyrä" nousussa vai laskussa. Tämän jälkeen sitten ajeltiin pitkä lenkki fiiliksen varassa välillä patukkaa ottaen. Mittaria tai insuliinia ei ollut edes mukana 🙈. Energian imeytyminen ja kulutus vaihtelee paljon rasituksen mukaan. Kisat vasta olikin hakuammuntaa, kun niissä pienikin jännitys nostaa verensokeria valtavasti. Sulkapalloa pelatessa pystyi mittaamaan verensokeria melko kätevästi, mutta ei sitäkään jatkuvasti voinut tehdä ja välillä huomasi, että sokerit on jopa 1,8mmol/l luokkaa. Ja silti osuin palloon kyllä ihan hyvin. Lapsena jopa tähtäsin huomattavan korkeisiin sokereihin ennen sulkapallo tai fillarointitreenejä  tämän vuoksi. Korkeissa sokereissa taas on ongelmana, että kroppa ei toimi eikä mikään huvita. Diabeetikon ongelmana on, että vaikka sokeria olisi veressä kuinka paljon, niin ilman insuliinia se ei mene lihaksiin.