perjantai 24. huhtikuuta 2020

Sulkapallo

Pelasin sulkista 10v pyöräilyjaksojeni välissä. Olen pienestä pitäsen pelannut sulkapalloa jonkin verran. Kotona pihalla ja sitten perheen kanssa salivuoroilla. Hyvinkäällä liityimme veljeni kanssa sulkapalloseuraan ja saimme valmennusta ja vinkkejä. Käytiin Keravallakin valmennuksessa jonkin aikaa. Kävin kisoissa jo 16v sarjassa ensimmäisiä kertoja, sen jälkeen hyvin satunnaisesti. Sulkapallo kuitenkin oli tärkeä osa talvitreenaamista. Sulkapallo tekee erityisen hyvää liikkuvuudelle, kimmoisuudelle ja siinä tulee kovan sykkeen treeniä paljon. Treeni itsessään on joko täysiä tai lepoa pisteiden välissä.
Lopetin pyöräilyn monesta syystä aikanaan ja innostuin sulkapallosta, kun huomasin että sehän sujuu ihan kivasti. Aloin kiertämään kisoja ja totesin että hyvällä kunnolla pääsee pitkälle. Toki palloon täytyy osuakin, mutta vahvuuteni oli ehdottomasti juosta, juosta ja juosta.


Hyppysmashia ei multa monesti oo nähty, tässä pääs ihan ruutuun asti



Kiersin sulkapallokisoja talvisin melko paljon. Suliksessa ehdottoman hyvä puoli on lähikisat ja kavereiden kanssa yhdessäoleminen pelien välissä. Suurin osa kisoista on 1-2h ajomatkan päässä. Toki tämä tekee ongelmaksi kisaajien jämähtämisen omalle alueelle jossain määrin. Kovemman tason kisat on sitten hieman jaettu ympäri Suomea. Mutta Pohjanmaalle tai Pohjois-Suomeen ei tarvinnut reissata, ellei ollut todella pisteiden tarvetta. Kisojen ehdoton huono puoli on taas se että joka pelissä on selvä voittaja ja häviäjä. Pelejä kertyy paljon viikonloppuun, joten häviäjiä tulee paljon. Kisat voi loppua puolessa tunnissa, vaikka olisi matkannut kuinka kauas. Toisaalta kisat voi kestää myöskin lauantaina klo 8-21 ja sunnuntaina 9-12. Eli pitkät päivät hallilla istumista ja pelailua. Pyöräilyssäkin toki vain yksi voittaa, mutta muilla kuskeilla voi olla omia tehtäviä ja tavoitteita, eikä selvää häviäjää ole. Lisäksi kisan kesto on hyvin tarkkaan tiedossa ja vaikka olisi pitkäkin kisa, niin maksimissaan 5h ajetaan. Sulkapallossa perhe voi tietenkin olla lähempänä kannustamassa, mutta paljon rajatumpi tila ja liikkumisen mahdollisuudet hallissa. Etenkin jos vertailukohtana on fillarikisojen yhteydessä ulkoilu koulujen pihoilla yms.

Pärjäsin sulkapallossa kohtuullisesti. Olin Suomen listalla parhaillaan sijalla 40. Sen korkeammalle ei mahdollisuutta olisi juuri ollutkaan. Olin A-luokan (toiseksi korkein luokka) yläpäässä, mutta valion pelimiehet valitettavasti osaavat sekä juosta, että pelata 😝. Pelasin kaikkia pelimuotoja eli kaksinpeliä, nelinpeliä ja sekanelinpeliä. Kaksinpeli eli singeli oli noista ehdottomasti mun juttu. Sulkapallossa ei ole juurikaan säätämistä eikä välineitä. Kengissä, mailoissa ja palloissa ei juurikaan kehitystä tapahdu. Jännitin itse mailat jännityskoneella, siinä lähinnä säätämisen mahdollisuudet. Mailana oli kevyehkö, kahvapainoinen, joustava maila, eli sellainen "junnutyttöjen" maila. Tällainen maila on mielestäni mukava, nopea ja anteeksiantavainen pelata. Vaikka sulkapallossa ei ole kalliita välineitä, niin mailoja pitää kuitenkin olla vähintään 3 kpl, mielellään 5kpl, etteivät lopu kisoissa kesken, jos muutamat jänteet menee. Samoin voi vaihtaa, kun grippi hikistyy pelatessa jne. Mailat onneksi kestää monta vuotta, ellei nelinpelissä (eli tuplassa) kolhi niitä. Lisäksi palloihin menee pelimääristä riippuen 600€ luokkaa vuodessa. Lisäksi salivuorot maksaa. Tässä lähinnä pohdiskelua siihen, että ei se pyöräilykään loputtoman kallista ole. Kalliimpaa toki, riippuen etenkin kuinka pahasti aero- ja grammanviilaukseen uppoaa.


Sulkapallon pelaaminen jäi vähemmälle, kun muutettiin Saloon ja peliseuraa ei ollut kovin paljoa. Sulkapalloa ei voi treenata yksin, kuten fillarointi onnistuu. Lisäksi suliksessa peliajat on rajattuja, eli muut menot täytyy säätää treenivuorojen mukaisesti. Kolmas ongelma on että, vaikka suliksessa on helpompi seurata sokereita, niin ne vaikuttaa peliin paljon enemmän. Huonoilla sokereilla pelistä ei tuu oikein mitään. Lisäksi hallilla ollaan koko päivä ja välissä pitäisi pystyä syömään, mutta sepä ei olekaan niin helppoa, jos haluaisi pitää sokerit tasaisena. Pelien välissä ei kuitenkaan kovin monnen tunnin taukoa välttämättä ole. Kun taas fillarikisassa voi olla muutama tunti aikaa odottaa, että sokerit korjaantuu 😵...

Sulkapallo jäi kokonaan kun kävin Noormarkun SM kisoissa hieman kyntämässä pajukkoa. Vaatteille, fillarille ja kanssakilpailijoille ei käyny mitään, mut olkapää jäi hieman vaivaamaan. Aluksi oli kipeä reilun viikon, mutta sitten toimi jo lähes 100%. Pystin punnertamaan ja vetämään leukoja yms tosi nopeasti. Heittäminen ei tosin onnistunut lainkaan. Nyt parin vuoden jälkeen alkanut heittäminenkin jo onnistumaan. Ehkä käyn taas kokeilemassa sulkapalloa ensi talvena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi