torstai 22. lokakuuta 2020

Gravelajelut

Hiekkatiet ja polut on mahtavaa vaihtelua maanteiden lisäksi. Pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin aivan eri näkökulmasta. Hiekkateitä on ihan valtavasti. Välillä ongelmana on toki niiden jatkuvuus, eli monet päättyy keskelle metsää. Osa taas menee talojen pihojen läpi jne. Hieman luovimista tarvitaan. Googlemapsin satelliittikuvat/karttapaikka/Strava heatmap kertovat hieman lisää reittivaihtoehtoja. Polkukartat on käteviä ja toisaalta heatmap näyttää etenkin asutuilla alueilla mahdollisia vaihtoehtoja. Välillä ihan fyysinen tsekkaus, josko loogisessa paikassa menisi polku voi kannattaa. Paras keino on kuitenkin valita jonkun toisen ajama reitti stravasta tai rwgps:stä.


Itse ajan työmatkoilla kevyttä ajoa joka arkiaamu noin tunnin. Välillä päivystyksen vuoksi hieman viikonloppuisinkin. Jos tätä ajoa ei tulisi, niin tuskin Zwiftissä jaksaisin kaikkea ajoa ajaa. Silloin erinomainen lisä on ulkona pyöräily, vaika pimeässä. Ongelma ulkona ajamisessa on talvella kylmä sää, liukkaat olosuhteet ja pimeys. Nämä estävät melko tehokkaasti raskaat vaihtelevat treenit. Mutta kevyttä ulkoilua / mielenterveysajoa / pk-jyystöä on hyvä tehdä. Varmasti paljon mielekkäämpää kuin sisäpyöräily. Ulkona iltaisin on tosiaan pimeää, mutta nykyään valot on niin mahtavia ja halpoja, että pimeyskään ei haittaa. Viikonloppuisin pyrin ajamaan pihalla lähes säässä kuin säässä. Motivoi sisäpyöräilyyn, kun välillä ajaa huonossa kelissä hieman kärsien.


Maastossa ajaminen on hyvin paljon erilaista kuin hiekalla tai asfaltilla. Mäet on jyrkempiä. Kokoajan tarkkailtava ajolinjoja. Varsinaista polkemista vähemmän ja ylävartalon jumppaa enemmän. Satulassa ei myöskään istuta kovin paljoa kerrallaan. Vaihde on aina liian iso ja vääntöä tulee huomattavan paljon. Mun lyhyin 42*42 välitys ei ole kuitenkaan maastoon mikään valtavan lyhyt. Jalat on yleensä poikki, vaikka sykkeet ei niin korkeat olekaan. Eli paljon aktiivista yläkropan käyttöä ja sitten kovaa vääntöä jaloilla. Maastossa ei voi pitää kovaa vauhtia kun kaikki joustot puuttuu, mutta sitä en näe ongelmaksi. Suurin osa ajamistani poluista on muutenkin sellaisia, ettei niitä kovin helposti lennettäisi läpi. Olen onnistunut haalimaan peruslenkilleni hyvää mansikkapeltojen mutatietä, joissa uppoaa täysin väärällä ajolinjalla. Samoin löytyy kalliopolkua, kuusimetsää, hiekkakuoppaa ja metsäautoteitä. Varsinaista kangasmaastoa harmittavan vähän. Sehän olisi kaikista nopeinta ja hauskinta yleensä ajaa.


Hiekalla ajaminen on tuntumaltaan kuin ajaisi trainerilla. Hieman kuin suossa ajaisi, etenkin jos hiekka on kosteaa ja lanattu. Fillarin rullaavuus ja inertia heikommat kuin asfaltilla. Hyvä ja kova hiekkapinta onkin jo lähempänä asfalttia kuin pyörätiet. Melkein mikä tahansa fillari käy hiekkatieajeluun. Välillä työmatkoilla ajan 32mm slikseillä hiekkateitä pitkin. Hieman kovathan ne on, eikä niillä uskalla mutkiin ajaa erityisen kovaa, mutta onnistuu. Mieluummin ajan 40+mm gravel renkailla. MTB fillari on ihan ok myös hiekkatieajoon ja lähestulkoon vaikka mikä hybridi. Vauhti on matalampi, asento saa olla pystympi, eikä optimointi ole tarpeen. Pääasia on kuitenkin treenituntien keräys. 


Ja siis tietenkin maantielläkin voi ajaa. Mutta koleus, viime ja pimeys hieman rajoittaa mielenkiintoa. Lisäksi teiden hiekoitus yms vaatii joka tapauksessa hieman paksummat renkaat. Koen vain mielekkäämäksi vaihtaa hieman pyöräilymuotoa ja maisemia. Ja mitä hitaampaa ajaa, niin sitä vähemmän viima yms haittaa. 


Varusteet


Valojen puolesta Hiekkatiellä 600lm valo tangossa alkaa riittää, mutta maastossa tarvitaan jo yli 1000lm + kypärävalo mielellään. Valoa ei ole koskaan liikaa ja mitä enemmän, niin sitä enemmän. Hitaammassa ajossa melko tasaisella tiellä ei paljon valoa tarvitse, etenkin jos kuutamoa yms. Mutta vauhdikkaammassa maastoajossa lumenit on tarpeen ja kypärävalolla näkee hieman mutkiin. Mulla on Planet-X:stä fillarin mukana ostettu sisäisellä akulla varustettu lamppu, oisko 800lm maksimiteho. Työmatkalla käytössä lähinnä pienin teho näkyvyyden vuoksi. Lampun kiinnikkeen vaihdoin ja fiksasin, niin että se on nyt kiinni mittaritelineessä. Sisäinen akku helpottaa elämää huomattavasti, kun ei tarvii johtojen kanssa sählätä. Aiemmin oli Lumonite Compass, joka oli mahtava lamppu, mutta toiminta hyytyi tasan 2v kohdalla. Sitten ostin XXL magicshine paketin, josta akut hyytyi 1 ja 2v kohdalla. Se on toimiva setti, mutta johdot ja akut ärsyttävät. Kypärässä akun pitäminen vaivalloista. Mutta valoteho on ok ja tankoon saa laitettua. Nyt jos toinen valo tulee ajankohtaiseksi, niin Lumonite Compass tai muu vastaava pieni valo olisi ehkä valinta. Niissä tietenkin paloaika on rajallisempaa.



XXL lampputelineestä fiksattu kompakti versio


Hiekkateillä ja maastossa vauhti on hitaampi kuin maantiellä, jolloin pukeutuminen on helpompaa. Vaatteiden ei tarvitse olla niin kireitä. Tuulensuoja ei ole niin olennaista, sillä tuuli ei pääse puremaan metsässä. Samalla myöskään ajosta ei synny viimaa. Juotavaa viileässä menee paljon vähemmän. Toista juomapulloa käytän joko eväiden säilytykseen tai vaatteiden kantamiseen. Termospullon olen unohtanut ostaa jo ties kuinka monesti, mutta seuraavaan tilaukseen muistan laittaa sen ostoskoriin. 

Voimakasta hikoilua pihalla kylmässä vältän kuin ruttoa. Vaikka vaatteet hengittääkin kohtuullisen hyvin, niin kylmä pakkasilma + märät vaatteet, ei ole hyvä yhdistelmä. Välillä olen lenkin loppuun tehnyt esim pidemmän aerobisen kynnyksen vedon. Tällaisessa vedossa tulee kyllä hiki, mutta lämpö pysyy kotiin asti. Totta kai jos olisi "pakko" treenata pihalla, niin kyllähän vaatekerroksilla voi pelata, mutta ei se kovin helppoa ole ja vilustumisen riski on aina olemassa.

Vaatteiden puolesta teknisten vaatteiden monikerrospukeutuminen on tärkeää. Silloin on mahdollista saada hiki poistumaan ihon lähimmältä kerrokselta ja kroppa pysyy kuivana. Samalla myös kerrosten säätäminen helpottuu. Eli en suosittele kovin paksua takkia, vaan mieluummin useampaa välikerrosta. Jotkut käyttää ajopaitaa välivaatteena, mutta ne ei kyllä yleensä lämmöntasaamisessa mitään parhaita tuotteita ole. Taskut toki plussaa.

Ehdoton suositus on tuulta pitävät aluspaidat. Ne on aivan mahtavia, etenkin, jos riisuu välillä tuuliliiviä tai joutuu hieman raottamaan takkia. Samoin paksu talvimallinen ajolippis on mahtava. Korvat pysyy lämpöisenä, pitää tuulta, lämmittää ja pitää sadetta. Lippa auttaa vesisateessa lasien kanssa. 

Kolmantena ekstrasuosituksena on talvi/syyskengät. Itsellä on SPD-versiot paksuina talvikenkinä ja ne mahdollistaa ilman kengänpäällisiä ajamisen. Syyskengät taas on SPD-SL versiot maantiepolkimille. Tähän syynä on, että syyskelillä tulee enemmän maantiepainotteista ajelua, etenkin työmatkoilla.  Molemmissa näissä kengissä on korkeat varret ja Gore-tex vesisuojaus. Ei ne nyt kesää tee, mutta toista tuntia kyllä pysyy yleensä jalat kuivina. Kesäkengät taas riittää syksyllä maastoon, etenkin jos ei aivan litimärkää. Kesäkenkinä mulla on ikivanhat, noin vuodelta 2002 olevat Sidi Bullet kengät kolmella velcrolla. Toimivat vielä hyvin. Velcrot täytynee jossain välissä vaihtaa, kun pito alkaa niistä hiipumaan. Ylipäätään suosittelen maastoon ehdottomasti SPD tyylisiä maastopolkimia. Hiekalla kyllä pärjää SPD-SL maantisysteemillä, mutta silloin ei kyllä parane harhautua poluille tai muuallekaan. Samoin talvella SPD on välttämätön lumen vuoksi.


Työmatkapyöräilyvaatteista onkin jo erillinen juttu. Samat vaatteet käytössä muutenkin


Esim :

Aluspaita

Hattu

Kengät

Lamppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi