Urheilijan laatikointi

Ketään ei saisi lajitella turhan tarkasti sukupuolen tai ominaisuuksien mukaan nykyään, eiks niin ⚖.

Urheilijaakaan ei kannata lokeroida turhan tarkasti. (Vaikka kirjoitinkin urheilija-analyysistä keväämmällä) Iso osa ominaisuuksista on kuitenkin tällä tasolla vielä kovin reenattavissa. Suomen tasolla suurin osa pyöräilyn alalajeista ei ole niin kilpailtuja, etteikö niissä voisi pärjätä kohtuullisesti.

 

Jos ajattelee eri pyöräilijätyyppien ominaisuuksia, niin monet eroista on varsin pieniä. Julian Alaphilippe ajaa kovaa tempoa, jos pakko. Sagan kiipeää mäkeä, mikäli hatka sitä vaatii. WvA ei varmaan tarvitse mainitakaan. Ja nää kaverit ajaa vielä kaiken muun lisäks maastoa ja crossia. Enemmän on kyse siitä mihin ajajat panostavat ja pyrkivät.

Eroavaisuudet

Kirimiehillä on oltava valtava FTP ja aerobinen kunto, jotta voi päästä kisan loppuun asti hyvävoimaisena. Toki w/kg suhde on huonompi kuin mäkikuskilla. Samoin aika-ajajalla on oltava valtava FTP, mutta edelleen w/kg on huonompi kuin mäkikuskilla ja neuromuskulaariset tehot heikommat kuin kirikuskilla. TT- ja mäkimiesten on kyettävä ajamaan pitkiä aikoja kynnyksellä. Eroja kuitenkin löytyy, mutta kaikki tarvitsevat kaikkia ominaisuuksia. Irtiotossa on pystyttävä joukkueaika-ajon omaiseen suoritukseen, mutta loppukirinkin on onnistuttava tai sitten keksittävä jotain muuta loppuhuipennusta ennen kiriä. 

Laatikointi on monesta syystä melko turhaa. Suomen tasolla tosiaan kirimieskin pystyy ajamaan kaikki 1-2 minuutin mäet ylös. Mäkimiehiä ei Suomessa tarvitakaan. Aika-ajajat taas on hyviä peruskuskeja muutenkin. Cyclocrossissa ajetaan vain tunti ja radalla kerrallaan vielä vähemmän. Toki, jos on lapsesta lähtien pitänyt itseään kirihenkilönä tai tempokuskina, niin niitä ominaisuuksia on varmasti tullut harjoiteltua muita enemmän ja vahvistanut sitä mielikuvaa.

Harrastajalle laatikointi on vielä hankalampaa. Jos ei ole ajanut kisoja, eikä ole pystynyt vertaamaan ominaisuksiaan muihin, niin voiko edes tietää, että tehomittari näyttää oikein koko mittausalueella? Jos ei ole erikseen treenannut voimaa ja kiriä tai muutakaan, niin mistä sen tietää kuinka hyvä niissä voi olla. Samoin kynnysten parannuksella ja ylimääräisen massan poistolla (fillarista) voi fiilis keventyä ja huomata että tykkääkin esim aika-ajosta tai sitten loppukiriin onkin paukkuja.

Kroppa

Ruumiinrakenne on huono selitys, kirimiehissä löytyy pieniä, keskikoisia ja isoja kuskeja. Aika-ajajissakin on vaihtelua koon suhteen, etenkin naisissa esim Emma Pooley on hyvinkin pieni. Samoin Primož Roglič vs Filippo Ganna on kokoeroa paljon. Mäkimiehet on hieman pienempiä, mutta GC kuskeissa on kyllä kokoeroja.

Paino on hyvä selitys, ettei pärjää ylämäessä, mutta sille on kyllä ratkaisu olemassa... Kaiken pituiset kyllä pärjää Suomen mittakaavan mäissä. 

Vehkeet

Aika-ajo vaatii omat välineet. Jos siitä hommasta on kiinnostunut, niin käytettyjä vanhoja fillareita saa halvalla. Eikä niiden aero-ominaisuudet kovin paljon joudu uudemmille häpeämään. Treeniä sekin vaatii, että oppii ajamaan ja pystyy tuottamaan voimaa loppuunsa viilatussa aeroasennossa. Sama koskee myös CX- ja ratatouhuja. Perustason käytetyt välineet ei maksa paljoa ja aina ne voi myydä eteenpäin, jos oikein innostuu panostamaan.

Treeni

Siis lähes kaikki ominaisuudet on kehitettävissä määrätietoisella harjoittelulla. Kaikkia ominaisuuksia olisi harjoiteltava, ettei mikään jää jarruttamaan. Suurin osa treenistä on kuitenkin sitä samaa kynnysten nostoa. Mutta voimaharjoittelu, kiriharjoittelu, aika-ajojen ajaminen yms on taas priorisointikysymys. Tekniikkaakin voi harjoitella kriteriumeissa pärjäämiseksi, mutta siinä toistuvien kiihdytysten sieto on (kynnysten lisäksi) ehkä vielä tärkeämpää.

Kun kynnykset alkaa olla treenattu korkealle tasolla, niin voinee pohtia miten niitä saisi lisää nostettua. Eli rajoittaako esim lihasvoima tai maksimaalinen hapenotto, jolloin taas niiden puskeminen voi nostaa kokonaisuutta vielä lisää. 

Jos kehitys tuntuu tyssäävän, niin on aina pohdittava mitä voisi muuttaa. Määrän lisääminen toimii melkein kaikilla. Samalla ajankäytöllä lisärasitusta treenien prosenttien, vetojen määrän tai keston puolesta. Treenijakauman muuttaminen blokkityyppiseksi. Eri fysiologisen kohteen treenaaminen. Pään hakkaaminen seinään ja odottaa kehitystä, joka voi tulla muutaman vuoden viiveellä. Onko ravitsemuksessa parannettavaa harjoitusten tai kisojen aikana.

Lopuksi

Mitä haluaisit olla? Mitä olet valmis tekemään sen eteen? Onko siihen järkeä panostaa? Kaikki muutokset ei tapahdu yhdessä kaudessa. Eikä takuuta ole, että merkittävää muutosta tapahtuisi. Tämän vuoksi yleensä suositellaankin treenaamaan vahvuuksia ja "ylläpitämään" heikkouksia. Mutta, jos jonkin näkee tärkeäksi tai mahdolliseksi, niin mikään ei estä yrittämästä sen kehittämistä.