Ylirasitus 2/2

 Tutkimus

Tällaisen harvinaisen, monen tekijän summan tutkiminen on todella hankalaa. Etenkin kun tilan määritelmäkin on poissulkeva ja retrospektiivinen. Yritäpä saada 100 innokasta urheilijaa, pistä kaikki tekemään aivan liikaa treeniä ja koita lisäksi tehdä jokaisen kotiin remppaa, riitoja, paska työ, laihdutusta, unihäiriöitä ja sitä sun tätä. Kuulostaa hieman hankalasti hallittavalle ja huonosti motivoitavalle tutkimusasetelmalle. Ja sitten vielä koita sokkouttaa asetelma.... Ja jatkaa pidempään kuin kukaan haluaisi.

Näistä parista ekasta tutkimuksesta on koko artikkeli luettavissa.

Ylirasitussyndrooman esto, diagnosointi ja hoito. Amerikan ja Euroopan liikuntatieteen akatemioiden suositus

2013 - Suositus 

• Funktionaalinen ylirasitus (FOR) johtaa palautumisen jälkeen parantuneeseen suorituskykyyn. Epäfunktionaalinen(NFOR) ylirasitus voi seurata, jos palautumisen ja rasituksen tasapaino ei riittävä. Epäfunktionaalinen ylirasitus ja ylirasitussyndrooma (OTS) on vaikea erottaa ja se riippuu lopputuloksesta ja poissulkudiagnooseista. Ylirasitussyndroomaan ei ole tarkkoja dignostisia kriteereitä ja sekoittuu tutkimuksissa FOR ja NFOR kanssa

• Yksi lähes jatkuva löydös OTS:ssa on vähentynyt maksimaalinen laktaattipitoisuus, kun kevyemmässä rasituksessa pitoisuudet pysyvät ennallaan. Eli ei päästä testissä loppuun asti.

• Verikokeilla ei kyetä havaitsemaan ylirasitusta tai OTS, mutta niitä käytetään muun terveyden arviointiin ja poissulkumielessä. Hormonimittauksistakaan ei ole apua

• OTS kärsivät urheilijat kykenevät yleensä aloittamaan treenijakson tai kisan normaalilla tahdilla, mutta eivät kykene suoriutumaan siitä loppuun asti totutusti. Tärkeimpiä indikaattoreita OTS:llä onkin selittämätön suorituskyvyn lasku. Kuntotestillä tätä on kuitenkin hankala saada esille.

• Psykologiset oireet on tunnistettu liittyvän vahvasti OTS:ään jo pitkään. Laajoissa tutkimuksissa tuhansilla urheilijoilla on havaittu suora yhteys treenimäärälle ja mielialalle. Jopa 80%:lla ylirasittuneista urheilijoista on masennuksen oireita.

Figure 2. POMS kyselyn piste-eroja. Huomaa viimeisen palkin masennukseen liittyvät pisteet

• Kyselyt ei kuitenkaan toimi seulonnassa, kun osa vähättelee etenkin psykologisia ja henkilökohtaisia oireita. On myös ilmennyt, että osa liioittelee oireita keventääkseen harjoittelua...

Training Distress Scale. Vastaa hieman POMS:ia, mutta urheiluun sopivampi

• Hieman uudempi keino NFO havaitsemiseen on psykomotoriset nopeustestit. Hermoston rasittuneisuus on aikainen ylirasituksen kuvaaja. Huomiokyvyn ja reaktionopeuden testit ovat lupaavia NFO havaitsemisessa ja OTS estämisessä. Tosin aihe vaatii vielä lisätutkimusta.

• HRV ei oikein sovellu diagnostiikkaan, tulokset tutkimuksissa aika lailla mitä sattuu.

• Voimakas rasitus kuormittaa myös immuunipuolustusta ja nostaa stressihormoneita, sytokiineja ja happiradikaaleja. Nämä altistavat ylähengitystieinfektioille, etenkin 1-2vk aikana rasituksen jälkeen. Kuitenkaan mittauksissa ei havaita osoitettavaa eroa, mutta sairastumisriski on havaittu.

• Neljä yleisintä keinoa seurata harjoittelua ja estää OTS tulemista ovat (mieliala)kyselyt, harjoituspäiväkirjat, fysiologiset testit ja suora havainnointi.

• Yleisesti suositellaan ainakin yhtä lepopäivää viikossa. Nukkumisen suhteen riittävästi, jotta päivällä on pirteä. Lisäksi riittävää hiilihdraattien syömistä.

• Ensisijainen tunnusmerkki ylirasitustiloille on selittämätön suorituskyvyn lasku. On ensiarvoisen tärkeää erottaa ylirasitussyndrooma normaalista ylirasituksesta ja muista fyysistä sairauksista, kuten anemia, infektio, lihasvaurio ja riittämätön energian saanti.

• Monet psykologiset tekijät on tärkeitä OTS kehittymisessä (excessive expectations from a coach or family members, competitive stress, personality structure, social environment, relationships with family and friends, monotony in training, personal or emotional problems, and school- or work- related demands. )

Ajankohtainen kliininen kokemus urheilijoiden ylirasitussyndroomasta
2014 - Review

OTS on ollut jo pitkään mystinen vaiva. se kuvailtiin jo vuonna 1923. Tutkimukset ovat varsin rajallisia ja prevalenssi sairastaa OTS on jopa 5-64% urheilu-uran aikana. On myös havaittu, että kestävyyslajit, kuten pyöräily, juoksu, soutu ja uinti ovat suurimmassa riskissä.

Figure 1 Rasituksen määrän vaikeus

• On ehkä hyödyllistä ajatella urheilijan kokemuksia OTS:n synonyymien kautta: Burn-out, väljähtyminen, alipalautuminen, krooninen väsymys ja selittämätön suorituskyvyn aleneminen (UUS, unexplained underperformance syndrome) Lyhennettä UUS käytetään nykyään paljon ja se kuvaa tilannetta ehkä parhaiten.

• OTS diagnoosi voidaan tehdä vain poissulkemalla muut mahdollisuudet pois. Huoli ja tutkimusten tarve pitäisi herätä, kun urheilijalla on: heikkoutta, mielialan vaihtelua, heikentynyttä suorituskykyä ja tihentyneitä vammoja sekä kipuja.

• Hyvillä urheilijan historiatiedoilla voidaan päästä OTS diagnoosiin, jos osoittautuu:

1. Suorituskyvyn lasku riittävästä levosta huolimatta (2-3vk)
2. Mielialan vaihtelut
3. Ei muita syitä suorituskyvyn laskulle

• Kun pohditaan OTS mahdollisuutta, niin aiemmin mainittujen testien lisäksi on tärkeää verrata tietoja vanhoihin tutkimuksiin tilanteen aiheuttaneiden olosuhteiden ja ajankohdan selvittämiseksi. Etenkin emotionaalisia ja psykososiaalisia tapahtumia on arvioitava huolella.

• Nykyään käytetään enemmän nimeä UUS, sillä OTS taustalla on hyvin monia tekijöitä, eikä selvää määrittävää tekijää.

• Yksi toistuva löydös kestävyys ja voimailu-urheilijoilla on maksimaalisen laktaattipitoisuuden alenema, vaikka submaksimaaliset tulokset ovat linjassa vanhojen kanssa. Vaikka tämä onkin hyödyllinen keino, niin se ei ole riittävän herkkä tutkimus.

• Hoidon on oltava hyvin yksilöllistä, sillä OTS voi ilmetä monella tavalla. Suurin painotus on relatiivinen tai absoluuttinen lepo. Osittainen lepo voi olla aiheellista, jos täyslevosta tulisi liikaa stressiä.

• Uusi hypoteesi esittää, että SSRI ja SNRI lääkkeet auttaisivat moniin OTS oireista ja lyhentäisivät paranemisaikaa. Näiden käyttö on off-label tähän tarkoitukseen. Univaikeuksiin voidaan käyttää väsyttäviä lääkkeitä. Runsas hiilihydraattien syöminen vaikuttaa estävän OTS ilmaantumista. Proteiinilla ei samaa vaikutusta

Funktionaalinen ylirasitus kestävyysurheilijalla: välttämättömyys vai huolenaihe?
Review - 2020


Aikayhteys suorituskyvyn heikkenemisen, sitä seuraavan kehittymisen tai superkompensaation on eroteltu eri asteilla kunto-kuormitus jatkumoa ja nimetty funktionaalisesksi ylirasitukseksi (FOR), epäfunktionaaliseksi ylirasitukseksi (NFOR) tai ylirasitussyndroomaksi (OTS).

FOR on kuvattu hetkelliseksi suorituskyvyn heikkenemiseksi, joka aiheutuu lyhyestä ylikuormitustilasta ja voi johtaa superkompensaatioon, kunhan malttaa levätä muutamasta päivästä viikkoon. NFOR taas kuvataan pitkittyneestä ylikuormituksesta johtuvaksi, eikä se parane vasta kuin viikkojen-kuukauden levolla. Näiden määritelmissä siis ei eroa kuormituksen kestolla tai suorituskyvyn laskussa vaan paranemisen kestossa.

Vaikka FOR ajatellaan välttämättömäksi ja normaaliksi reaktioksi ylikuormitukseen, niin nykyään ajatellaan, että sillä on myös paljon haitallisia ilmentymiä. Tutkimuksissa FOR:ia seuraavassa superkompensaatiossa suorituskyvyn paraneminen ei ole suurempaa verrattuna saman relatiivisen ylikuormituksen läpikäyneisiin urheilijoihin, jotka kuitenkaan eivät kokeneet FOR tilaa eli hetkellistä suorituskyvyn laskua. Ylikuormituksen reagoimisen suuren yksilöllisen vaihtelun vuoksi tarvitaan lisätutkimusta kuormitukseen reagoimiseen mittaamisessa.


Meta-analyyseissä on osoitettu, että submaksimaalinen ja huippusyke laskevat FOR luokitelluilla urheilijoilla.

Eräässä tutkimuksessa Triathlonistit harjoittelivat 3 viikko kovennetusti ja herkistelivät yhden viikon. Kaikilla kuormitetuilla urheilijoilla todettiin FOR ja kuormituksen aikana havaittiin viikon keskiarvoissa progressiivinen parasympaattinen modulaatio HRV:ssä, joka palautui herkistelyviikon aikana. Päivittäisissä mittauksissa eroa ei saatu. Samoin muualla havaittu, että lepo-HRV ei riitä ennustamaan tulevaa suorituskykyä FOR urheilijoilla.

Unenlaadussa ja määrässä oli heikentymää ylikuormituksen aikana. Huono uni onkin yleinen oire ylirasitustiloissa. Hiilihydraattien lisäys voi estää suorituskyvyn heikkenemistä ja johtaa superkompensaatioon

Tämän vuoksi on vaikea todeta johtuuko FOR lisääntyneestä rasituksesta (määrä, teho tai yhdistelmä) vai näiden jälkeisistä metabolisista seuraamuksista. Mikään ei selitä toistaiseksi, miksi jotkut reagoivat samaan rasituksen lisäykseen optimaalisesti ja toiset taas ylirasittuvat

Onko ylirasitusta olemassa. Analyysiä ylitavoittelun ja liikaharjoittelun tutkimuksesta
2004 - Review


Suurin osa aihetta koskevasta tutkimuksesta koskee ylirasitusta, ei niinkään ylirasitussyndroomaa. Ylirasitus on normaali harjoittelun tehostamisen lopputulos ja siitä palaudutaan noin 2 viikossa ja sitä seuraa mahdollisesti superkompensaatio. Ylirasitussyndroomasta palautuminen voi taas kestää kuukausista vuosiin, joten näitä ei voi oikein verrata toisiinsa. Varsinaista todistusaineistoa, empiirisen näytön lisäksi, ei ole ylirasitussyndrooman olevan seurausta ylirasituksesta. Nämä tilat voivat olla erillisiä ja jatkumo voi olla yksinkertaistusta. Kuitenkin tutkimusnäyttö ja käytäntö on osoittanut, että ylirasitussyndrooma on olemassa.

Ylirasitussyndrooman (OTS) ja relatiivisen energian puutteen urheilussa (RED-S) yhteiset väylät, oireet ja monimutkaisuudet
2021 - Review


Tässä käydään läpi kuinka monet ylirasituksen haitalliset lopputulokset (OTS ja NFOR) voivat johtua diagnosoimattomasta aliravitsemuksesta. 18 tutkimusta 21:stä osoittivat ravinnon vähyydestä ylirasitustilanteiden yhteydessä johtaen molempiin RED-S ja OTS yhtä aikaa. On tärkeä huomata, että alipalautuminen on monitekijäinen, jossa useita energian ja etenkin hiilihdraattien tarpeeseen liittyviä osioita. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että RED-S ja OTS on paljon yhteistä.