Kaatumiset

Pyöräillessä tulee kaatumisia valitettavasti aika-ajoin. Vaikka kuinka nätisti ja säntillisesti ajaisi, niin vahinkoja sattuu. Pyörien päällä vahingot vievät helposti kyljelleen. Teksti on maantiepyöräilyn näkökulmasta, mutta vammojen hoito nyt koskee kaikkia.

Syyt

Aloittelijalla lukkopolkimet kaataa kertaalleen lähes väkisin. Toinen varma keino on ajaa liian jyrkkään mäkeen ja kun vauhti loppuu, niin liian myöhäistä irrottautua polkimista.

Kaatumisia voi minimoida ajamalla yksikseen. Silti mutkassa voi olla hiekkaa, auto voi ajaa päälle ja ihan muuten vaan ajaa ulos mutkasta tai kuoppaan. Ketjuja on katkennut, kampia, polkimia irronnut ja vaikka mitä teknisiäkin ongelmia nähty.

Porukassa pyöräillessä virhelähteet lisääntyy, kun on monta muuttuvaa tekijää ympärillä, hyvinkin lähellä. Pienet virheet kertaantuu, kun jokainen väistää aina hieman enemmän ja myöhemmin. Tämän vuoksi lenkeillä on hyvä noudattaa yhteisiä sääntöjä ja tapoja. Eli kohteita väistetään vain jos tilaa. Kuopat yms merkataan riittävän ajoissa ja pidetään kädet tangossa, kun on hankala paikka. Viime tippaan ei osoitella ja seurata omalla katseella kohdetta. Porukassa myös välillä ajetaan kovaa, jolloin väsyneen lipsahduksia voi tulla ongelmaksi.

Kisoissa taas kaikki nämä moninkertaistuvat. Hyvin paljon kuskeja. Ajetaan täysiä kieli vyön alla. Aivan kiinni toisissaan kaiken edun saamiseksi. Tiet mahdollisesti kapeita ja röykkyisiä. Paljon risteyksiä, ympyröitä ja kovavauhtisia alamäkiä. Kisoissa täytyy pystyä luottamaan, että viereisten kavereiden pyöränkäsittelytaidot ovat vähintään riittävät. Toiset kaatuu useammin kuin toiset, mutta ajattelisin kerran kaudessa olevan OK, jos kisaa paljon. 

Kaatuminen ottaa oman luottamuksen ja kukkaron päälle. Kisassa kaatumiset ei ole oikein kenenkään vika, porukka aaltoilee ja vahinkoja sattuu. Kun on kaatunut kerran, niin ehkä jättää isomman välin mutkassa, joka houkuttelee jonkun änkemään sinne ja oravanpyörä on valmis. Aina sanotaan, että keulalla on turvallisempaa, mutta ihan kaikki ei sinne mahdu.

Yhteislenkkietiketti (vanha juttu) 

Suojaus

Mutta kaatumisia tulee kaikille. Kisaajille herkästi toki enemmän ja kovemmasta vauhdista. Omien kokemusten myötä vauhti ei lisää vammoja valtavasti. Hyvällä vauhdilla ihoa kyllä lähtee, mutta vauhti on sen verran tien suuntaista, että energiaa menee liukumiseen. Paikaltaan kaatuessa taas lonkka tai olkapää ottaa suoraan kaiken painon vastaan ja voi ottaa pahastikin iskua. Monella tavalla tuurista kiinni kaikki.

Suojautuminen maantiellä on varsin olematonta. Kypärä on lain vaatima, joten se on kaikilla. MIPS teknologiaan en usko erityisemmin. Toki se poistaa kiertymävauriota hieman, mutta kyseessä ei ole kovin yleinen ongelma pään vammoissa pyöräillessä. Mieluummin ottaisin kypärän pari kymppiä halvempana, kevyempänä ja ilmastoidumpana. Mutta ei siitä onneksi mitään haittaa ole. Kisatessa verkkopaita toimii pienenä liukuesteenä ajopaidan alla. Muuta funktiota sille en näe. Toki lämmittää ja sitoo ilmaa kivasti, mutta lähinnä kisoissa suojana, ellei ole todella hellettä. Samoin ajohanskat suojaa käsien ihoa hieman. Ei ihmeitä, mutta pienikin apu on eduksi. Lenkeillä en pidä koskaan hanskoja, mutta kisoissa aina. Ajolasit ei suojaa kaatuessa, mutta ajaessa estävät ötököitä yms kyllä kivasti.

Kaatuessa olisi hyvä pitää kädet ja jalat kiinni fillarissa. Kaikki ulkonevat raajat on huomattavassa riskissä vahingoittua enemmän. Hankala tätä on tietenkään tilanteessa toteuttaa, mutta joskus kasan näkee jo hieman ennalta. Mutta eipä siinä kaatumistilanteessa ihmeempää pysty tekemään.

Seuraus

Kaatumisen jälkeen vaurioiden arvio on tärkeää. Ihorikoista ei niin väliä, kunhan veri ei aivan norona valu. Jos jalat kantaa ja kädet toimii, niin niissä harvemmin "piileviä" murtumia. Solisluu on yleisin rikkoutuva paikka. Se ei onneksi vaadi kummempaa hoitoa 3-4vk kantosidettä ja kaikki hyvin. Lonkkamurtumat yms on jo hyvin harvinaisia. Sormet ottaa iskua herkästi vastaan, mutta niidenkin hoito on hyvin kevyttä. Viereiseen sormeen teippaaminen 3M Cobanilla (tai millä tahansa) 2-3vk hoitaa melkein kaiken nivelsidevammoista murtumiin, jos vain kohtuullisessa kunnossa. 

Pään vammat on hankalin asia. Kasvot ottaa herkästi iskua vastaan ja niiden vammojen hoito vaatiikin jo melkoista erikoisosaamista. Pään vammoihin liittyy olennaisesti pyöräilyssä myös aivotärähdykset. Termi on itsessään vanhentunut eikä suositeltava, mutta kuvaava. Pitäisi puhua hyvin lievistä aivovammoista. Niihin ei liity tajuttomuutta ja muistikatkos alle 10min.  Lievässä aivovammassa taas alle 30min tajuttomuus ja alle vuorokauden muistikatko. Jos tajuttomuus on hyvin hetkellinen, niin yleensä silti puhutaan aivotärähdyksestä. Tähän voi liittyä pientä heikkoutta ja illan mittaan pahoinvointia + kertaalleen oksentelua. Suurempi sekavuus tai pahoinvointi viittaa välittömään lisätutkimusten tarpeeseen. Jos ei lainkaan tajuttomuutta tai muistikatkoa ja vointi ok, niin kaikki ~kunnossa. Nykyään kuvataan pää aika herkästi TT laitteilla lyhyestäkin pimentymisestä. 

UCI on tuonut lopultakin pään vammoihin liittyen ohjeistuksen. Ongelmana pyöräilyssä on, että tutkimuksia ei voi juuri tehdä, kun heti pitää päästä ajamaan, jos mielii kisassa ylipäätänsä jatkaa. 

Kaava menee kuitenkin niin, että 

A) kuka tahansa huoltaja, valmentaja, kisaviranomainen voi tehdä alkuarvion ja vetää kuskin pois kisasta

UCI SRC ohjeistuksesta

B) Arvio kaatumisen jälkeen. Lääkintähenkilöstö mistä tahansa joukkueesta tai kisan tarjoamat arvioivat vielä tarkemmin, jos epäilyä kuitenkin (vammaenergia, kypärä rikki jne)

UCI SRC ohjeistuksesta

Toi Maddock kysymykset on orientaatiota mittavia. Pyöräilyssä kysytään mikä kisa tämä on, kuinka paljon kisaa on vielä jäljellä, kuka on kapteeni, mikä oli edellinen kisa ja kuka on valmentajasi.

Kisan aikana arviota jatketaan ja vielä kisan jälkeen kolmas arvio.

Ihottumien hoito on lääketieteellisesti melko saman tekevää. Verenkierto on kunnossa, niin luonto hoitaa. Tärkeintä toki puhtaus. Pesu ja haavan puhdistus reilulla vedellä. Erillisiä puhdistusaineita ei tarvita  mahdollisimman kevyt ja tarttumaton sidos päälle, jos tarvetta. Sidokset maksaa apteekissa maltaita, joten niissä voi pihistää. Iholle voi laittaa kevyttä rasvaa tyyliin Aqualan L, tämä antaa kosteutta ihon kasvulle. Samalla pitää rupea hieman pehmoisempana ja liikkuvampana. Ennen käytettiin haavamustetta, eikä se vaarallista ole. Mutta vesipesu muutaman kerran päivässä ja perusrasva sinällään riittää. Jäykkäkouristusrokote on hyvä olla voimassa. Nykyään se on 20v, eli koulussa ja intissä annetut kantaa pitkälle. Antibiootteja suun kautta tai voiteena ei lähtökohtaisesti tarvita. 

Tekevälle sattuu

Itse olen kaatunut muutamia kertoja. Omia vikoja mahtuu. Sipoossa junnuna loppukirissä 45kmh vauhdista. Tampereella korttelissa ihan itse liian kovaa ajamalla mutkaan, jossa olikin kaivon kansi ja hiekkaa. Työmatkalla mutkassa kerran jäähän ja kerran hiekkaan. Maastossa yksittäinen muksahdus. Pyörätiellä joku ajoi päin.

Kaatumisten takia en suosittele yksin maastopyöräilyä. Maantiellä sentään ohikulkijoita ja lukkopolkimet pitää fillarin lukittuna kroppaan.