Fillari-lehden foorumilta löytyy 63 sivua tekstiä ja lisäksi lukematon määrä muita asiaa käsitteleviä säikeitä, joten ihan turhasta asiasta ei voi olla kyse. Omat käytännöt on vuosien mittaan muuttuneet vain hieman.
Ennen
Junnuna vahoja ei ollut juurikaan olemassa. Käytettiin sitä töhnää mitä sattui olemaan ja ketjut oli kyllä aina saastaiset. Aina pyrittiin löytämään optimaalista öljyä, mutta eipä sitä kummemmin tuntunut löytyvän. Oli jo silloinkin vahapohjaisia aineita, mutta ne ei tuntunut oikein toimivan
Jälkeen
Sitten tuli Squirt. Ostin 4v sitten kokeiluun, kun pärjäsi hyvin testeissä ja oli halpaakin. Jäin välittömästi koukkuun.
Vahojen puolittainen ongelma on, että ne vaatii muutaman kerran laittamista, ennen kuin kestävät hyvin. Ne pitää myös laittaa varsin puhtaaseen ketjuun. Tehdasrasvoista en ole kyllä nähnyt valtavaa haittaa. Mutta tällä aineella ketjut pysyy erinomaisen puhtaana. Ei tietenkään itsestään, vaan pyyhin rätillä ketjun pinnan puhtaaksi varsin usein. Lisäilen Squirtia ehkä kerran viikossa. En lähellekään joka lenkille kuitenkaan. Kun ketjun pinnan pitää puhtaana, niin näyttää hyvälle, eikä kerää likaa. Lisäksi kun vahan pitää määrän kohtuudessa, niin rissoihin ei keräänny töhnää. Jos töhnää kerääntyy, niin silloin on kyllä lutrattu jo huolella. Eikä sen Squirtin määrän kanssa tarvitse olla tarkkana. Pyörittelen ketjuja väärään suuntaan ja samalla tiputan pullosta vahaa pintaan. Valkoisen värin ansiosta näkee, että menee tasaisesti. Teen tämän yleensä yhdelle puolelle ketjua, mutta tarvittaessa molemmille. Jos on hyvin aikaa, niin annan vaikuttaa ja sitten pyyhin puhtaaksi. Yleensä pyyhin pinnan puhtaaksi vasta lenkin jälkeen / ennen seuraavaa lenkkiä.
Ei ole sadelenkeilläkään tai sadekisoissa käynyt ongelmaksi vahan liukeneminen.
 |
| Rätti ja öljy riittää. Ketjumitalla tsekkaus silloin tällöin. |
Putsaus
Aluksi putsasin ketjut jollain liuottimella täysin ja laitoin useamman kerran Squirtia. Nykyään en enää putsaa uusia ketjuja täysin. Pinnasta pyyhin kyllä huolella liimamaiset tehdasrasvat sitruspuhdistimella ja sitten päälle vahaa.
Pakan putsaan kangasrätillä. Nyt laitan kylläkin puhdistusainetta hieman pintaan ja ohuen metallilevyn kankaan alle, jolloin saan hangattua rattaiden välit. Edelleen pyörittelen kampia väärään suuntaan, niin siinä hankautuu kivasti puhtaaksi.
Eli en käytä pesuaineita. En irrota ketjua koskaan. Ketjupesuri on, mutta varsin vähän sitä käytän. Joskus jos on ollut oikein kuraista, niin sit pesen sillä. Yleensä siinäkin vain saippuavettä pesuaineena, että saa irtolian pois.
GG / Työmatka
Työmatkapyörässä käytän Prisman halpista, Welditen öljyä. Ei ole täydellistä, mutta omaan käyttööni juuri oikeanlaista. Tätä voi lisätä suhteellisen usein ja pyyhkiä ylimääräiset pois. Öljy on sen verran juoksevaa, ettei tartu rattaisiin kovin pahasti. Juokseva ohut öljy on juuri oikeaa, sillä fillari kastuu usein varsin täysin ja ketjut kerää pintaan ruostetta. Mikään vaha ei oikein pysy. Tämän vuoksi on kiva olla öljyä, jota voi laittaa usein. Tässäkin ketjun pyyhkäisy pinnasta pitää sen kohtuullisen siistinä. ei läheskään yhtä hyvänä, kuin vaha, mutta kohtuullinen.
Juokseva ketjuöljy on myös suhteellisen toimiva vapaarattaan yms voitelussa. Ei ole tönkköä rasvaa, kuten vaseliinit, eikä jäädy pakkasella. Käyttöä löytyy aina. Kaupunkipyöriin ja naapureiden fillareihin just passelia.
GG pyörässä oli kokeilussa REX Domestique. En kyllä osta toista kertaa. Pieni pullo ja varovasti lisättävä. Mutta kun tulee kunnolla vettä ja märkää, niin ketju aivan ruosteessa. eikä se ruoste mihinkään häviä ellei ketjuja uita siinä vahassa. Tippapullosta ei moneksi kerraksi riitä, jos jatkuvasti lisäilee. Lisäksi se keräsi aika hyvin töhnää pintaan, jopa enemmän kuin ohut öljy.
Traineri
Trainerilla käytän jälleen Prisman öljyä. Vaha on toki siinäkin hyvä, mutta ongelmana on vahan hilseily. Eli pientä muhjua irtoilee ketjusta ja sottaa traineria+mattoa. Ei kovin vakavaa, mutta öljy ei sottaa sisällä. Öljy kestää pitkään ja helppo ylläpitää.
Premium
Vaihtoehtoja eri ketjurasvoille on paljon. On uppovahausta, joka sinällään kyllä liukkain. Mutta tämä vaatisi ketjun irrotusta, ultraäänipesua ja liottamista kattilassa yms. Ei valtava vaiva, mutta ihan eri luokan projekti. Lisäksi on kalliita versioita: Absolute black, Ceramic speedin, Silican tai REX versiot. Nämä ovat noin tuplahintaisia. Lisäksi toki löytyy valmiiksi käsiteltyjä ketjuja ja vielä erikoisempi kisapäivän vaihtoehtoja.
Säästö
Ketjut kestää pitkään, etenkin puhtaat ketjut. Maantiellä ketjut kestää moninkertaisen määrän verrattuna mudassa, juoksuhiekassa ja vedessä ajettavaan GG pyörään. Ketjujen hinnat on kyllä noussu reilusti, mutta ei ne vararikkoon vie. Halvatkin ajaa asiansa. GG pyörässä käytän huonojen olosuhteiden vuoksi halvimpia SRAM:in ketjuja. Maantiellä D-A ketjuja, lähinnä sen vuoksi että hintaero on pienehkö huonompiin. Mittaan ketjujen kulumaa perinteisellä vanhalla Rohloffin ketjumitalla. Cyclingnews sivustolla oli hyvä juttu ketjujen venymän todellisesta mittauksesta, mutta ei se niin justiinsa oo. Sit ku 0.75 alkaa uppoamaan, niin aika vaihdolle.
Lähes ällöttää kun ihmisillä aivan paskaisia ketjuja. Tehoa menee hukkaan, ketjut kuluu, eikä se töhnä siinä ketjun ulkopinnalla ketään auta. Lisäksi lähes olematon vaiva pyyhkäistä kuivalla rätillä se ulkopinta suht puhtaaks. Siisti, kuiva ketju ei kerää likaa, ei hukkaa tehoja ja näyttää kivalle. Ketjujen ja ylipäätänsä fillarin kitinä ärsyttää vielä enemmän. Ehkä oon ajanu liikaa yksin, kun oon tottunu hiljasuuteen ja siisteyteen.
Squirt on ollut mulla hyvä #Skodamiehen valinta eli hinta/laatu/vaiva -suhteeltaan erinomainen. (En saa tästäkään rahaa tai muutakaan hyvitystä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi