Aina välillä haaveilen uudesta fillarista. Nykyinen on jo 6v vanha ja vähintäänkin huolella "sisäänajettu". Sinällään fillarin rungossa ei ole juuri mitään kuluvaa. Osasarjojen varsinainen mekaniikkakin suhteellisen kestävää. Laakerit ei juuri hajoa, jos vain putsaa ja rasvaa silloin tällöin. Kulutusosat taas vaihtuu ja huolletaan kuitenkin jatkuvasti. Satula väsyy yleensä muutamassa vuodessa. Sitäkään ei tosin huomaa ennen kuin vaihtaa uuteen.
Uuden fillarin saisi ehkä 4000-6000€ hinnalla. Silloin saisi jo siis sähköiset vaihteet (Ultegra tai Force) ja levyjarrut sekä integroitua ohjaamoa. Olis kaunista, uutta ja kiiltävää.
Sitten kun herään haaveilusta, niin märkä rätti lävähtää kasvoille.
Fillariin pitäis ostaa paremmat kiekot, uus tanko ja stemmi, ehkä uudet eturattaat. Sit satula menis varmaan myöskin vaihtoon. Pelkkä kiekkojen uusiminenkaan ei riitä, kun jarrulevyt, pakka ja renkaat pitää ostaa samalla
Sit kun nää pakolliset muutokset on tehty, niin voi todeta, että pyörän paino on vähintään 500g enemmän kuin nykyään. Toki ehkä hieman aerompi. Ja silti, vaikka olisi koeajettu ja mitattu, niin tottuminen kestää. Ja saako ohjaamoa yhtä alas tai muuten sopivaan paikkaan. Osassa pyöristä on myös muotoiltu set-back tolppa, jolloin satulan riittävän eteen saaminen vaatisi huomattavaa käsityötä.
Ja siis olisko se fillari todellisuudessa nopeampi. Yhdistetty aerotanko on tietenkin hieno, mutta kun laittaa mittarin tangon eteen, niin hyöty kyllä häviää. Vaijereiden piilotus tekee fillarista siistimmän ja ilmeisesti nopeammankin. Se olis ainakin todellinen hyöty. Rungon aerodynamiikan muutos häviää helposti, jos asentoa ei saa millilleen kohdilleen.
Pyörän geometria
Harmaassa laatikossa Stack-Reach. Mustassa vaakaputki-emäputki. |
Nykyisin käytetään paljon Stack ja Reach lukuja. Nämä on siis kuinka korkealla ohjainlaakeri on keskiöstä ja kuinka pitkällä se on. Se on kyllä parempi arvo, kuin ennen käytetyt efektiivinen vaakaputki ja emäputki (satulaputki oli vielä aiemmin).
Näiden lukujen pieni ero tulee geometriassa. Satulaputki on aina hieman takakenossa, jolloin vaakaputki on pidempi kuin reach, joka on kohdistettu keskiöön. Jos satulaputki on kovin takakenossa ja vaakaputki pitenee, niin satulan lopullinen ajoon liittyvä paikka kuitenkin kohdistetaan keskiöön. Eli aivan turhaa ylimääräistä sekoittavaa pituutta. Onneksi yleensä satulaputken kulma on melko vakio, joten suhteellisen hyvä mitta on vaakaputkikin. Emäputki oli ennen lähes yhtä hyvä mitta kuin Stack. Kiekon halkaisija on hyvin vakio ja emäputki oli ennen "kiinni" renkaassa. Mutta nykyään monissa fillareissa on renkaan yläpuolella entistä enemmän tyhjää aerodynaamista tilaa levyjarrujen ansiosta. Tämä aiheuttaa paljon virhemarginaalia. Tämän vuoksi Stack on parempi varsin jämpti lukema.
Akseliväli, satulaputken kulma, keulan kulma + jättö jne on tietoja, joita en kyllä hyödynnä. Keskiön korkeus vaihtelee lähinnä GG fillareissa. Melkoisen vähän eroa eri maantiefillareissa ja kaikkia kyllä pystyy käyttämään. Rajusti yksinkertaistetusti, jos akseliväli on fillarissa pidempi, niin todennäköisesti on junamaisempi.
Se millä saadaan jokaiselle sopimaan 1-2 eri kokoista fillaria on stemmi ja tanko. Satulan paikka sinällään varsin vakio keskiön suhteen. Mutta stemmin pituudella 90-130mm saadaan varsin paljon pituuseroa fillariin. Ohjaamon korkeutta taas voidaan säätää useampi sentti säätämällä avaruudettimia kaulaputkessa ja vielä tarvittaessa stemmin kulmaa voidaan muuttaa. Fillarin ohjainlaakerin suojuksia voidaan välillä ohentaa ja säätää, viimeisten tippojen säätämiseksi. Tangossa myös paljon säätövaraa. Nykyään käytetään compact tankoja, joissa on lyhyt reach ja matala drop. Näitä hieman pidentämällä ja alentamalla saadaan vielä muutama sentti helposti mittaa lisää.
Geometry Geek on hyvä sivusto runkojen vertailuun
Siis
Ihan vieläkään en raaski ostaa uutta fillaria. Ehkäpä syksyllä. Laitetaan kuitenkin rivi lottoa vetämään, jos onni potkisi. En kyllä siltikään tiedä minkä fillarin ostaisin 🤷🏻♂️.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi