Strava
Joukkue lähti kisaan vähä selviämismentaliteetilla. Jokunen kipeenä yms. Yks kuskeista tiputti ketjut ekaan mäkeen, toinen allergian/astman kourissa. Kolmannella käytännössä eka kisa. Ja mulla eli neljännellä sit näytön paikka.
Sokerit
Jalat oli kisassa hyvät. Sijoittuminen nousun alkaessa kohtuullista, mutta ei riittävää. En ollut perällä, mutta en aivan riittävän keulassakaan ja aina jouduin ohittelemaan porukkaa. Jalat hajosi ja puhti loppui, kun kisan puolivälissä porukka hajosi ja olin juuri viimeinen joka ei päässyt mukaan. Ajoin mäessä ja ylätasanteella yksin väliä umpeen ja melkein onnistuinkin. Mäki+loppusuora segmentin ajoin kovimmilla tehoillani 577w ja yhteensä 1min 50s @477w. Se oli varmaankin juuri se kerta kun valahdin enemmän risteyksessä. Lisäksi ylämäessä tuli paljon selkiä vastaan ja ikävä väistöheilahdus, joka söi vauhtia. Lopulta alamäen pohjalla lopetin polkemisen ja säästin voimia seuraavaan mäkeen peräporukassa. Onneksi porukka kasaantui vielä vähän ennen loppua.
Loppukiriin ei ollut enää juuri jalkaa, mutta nyt pysyin hieman paremmin porukan mukana. Ei kuitenkaan ollut jalkaa ajaa kovempaa. Sijoitus 14 on varsin tuttua kauraa tässä kisassa. Nyt kyllä jalat tuntui hyvälle ja mäki nousi kivasti. Kramppeja ei ollut, eikä muutakaan ihmeempää
1h 30min, nopeus 41.6kmh, AP 231w, NP 331w, W’bal min 7,6kJ ja loppukirissä 5,2kJ |
Tän kisan juoni ympyröitynä kuviin. Eli ei niinkään neuromuskulaarinen teho kuten korttelissa, vaan noin 450-600w tehon pitäminen mäessä. Minuutteja kertyy kierrosten mukana… |
Verensokerit aika mainiot. Aamupäivästä joutu syömään jonkin verran ekstraa. Levemir taas 8u ylimääräistä. Ennen lämmittelyä 3u insuliinia ja siitä vähän tipahti, mutta nyt en laittanu ekstraa ja starttasin alle 4 sokereilla. Mut nopeasti nousi. Yhden geelin ja 750ml vettä. Sen verran katupölyä, että juomaa ois voinu olla melkein jopa enemmänkin.
Kuvat
Kotiruoka on parasta. Spaghetti bolognese, kanaviillokki perunoilla. Uunissa haudutettua kanaa ja hampparit. Ravintolassa pippuripihvi ja perunamuussi. |
Lopuksi
Tää maantiekisaaminen on vähä vaihtelevaa. Kovimmat on aina kovimpia ja ne pystyy ekstratehoilla kompensoimaan pikkuvirheitä. Tavan kuolevaisilla tarvitaan onnistumisia ja suurempaa tarkkuutta. No aina on ens kerta ja oppia ikä kaikki.
Tässä taas huomaa, et mitä enemmän uskaltaa ajaa jumia jalkoihin, niin kulku ei kärsi vaan jopa paranee.
Ps. Nyt lapset oli aika siivosti ja rauhassa ravintolatreeneissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi