ISM Iso-Syöte 2021

Iso-Syötteen reissu oli oikea projekti. Viime vuonna en päässyt ISM kisoihin, kun logistisesti ja kustannusten puolesta olisi ollut liikaa ravata Lapissa monesti. Nyt hotelli varattiin jo aikaisin keväällä, ettei vaan jäädä ilman. Lasten hoitopaikka saatiin sovittua. Tällä kertaa jätettiin kaikki lapset hoitoon ja vietettiin yhteistä laatu aikaa.

Arvaa kuka voitti? 🙌

Tein jo kisasta jo aiemmin etukäteisanalyysia. ( Hyvin osui ennustukset🔮)

Tulokset

Strava

Reissu

Lähdettiin autoilemaan heti 3 jälkeen aamuyöllä ja parilla pikkupysähdyksellä tultiin Hotelli Iso-Syötteelle iltapäivällä. Ekaa kertaa 8 vuoteen päästiin vaimon kaa kahdestaan lenkille. Pikkupäikkäreiden jälkeen sit rauhassa ravintolaan päivälliselle.  Ja mahtavinta oli, kun saatiin syödä hotellin aamupala rauhassa. Kisa alkoi vasta 12:45, niin aamupalaa sai kerrankin syödä reilusti. Sit ajan tappamista ja kävelyä hissien ylätasolle yms. Lounaaksi ostin kaupasta puolikkaan kolmioleivän ja puolikkaan juotavan jugurtin.

Paluumatka alkoi heti palkinnonjaon jälkeen ja oltiin kotona puoli kahden jälkeen yöllä. Heseateriat tilattiin ennakkoon ja syötiin autossa. Seuraava päivä töissä oli hieman krapulainen.

Maisemat hotellin yläterassilta on kyl mahtavat. Ei avaraa tunturia, mut lähes.

Osallistujat

Vaikka ennakoin isompaa kisaa, niin toisin kävi. m30 luokassa oli vain 22 kuskia ja m40 luokassa 13 😔. Tietenkin kaukana oleva kisa ja raaka rata hieman karsivat innokkaita. Lähtölistojen mukaan Continental-Focus oli käytännössä ainoa joukkue. Paperilla Riku Övermark oli ehdoton ennakkosuosikki. Kisan aikana hänessä olikin melkoista kärpäspaperia. Muuten tulosten perusteella Mikko Kejo oli ehdoton seurattava, vaikka olikin m40 luokkaa.

Päästiin veljen kanssa yhteiskuvaan, kun alussa hakeuduttiin auton peesiin

Pikku-Syötteen nousu

Pikkusyötteelle nousu noustiin 4 kertaa. Ekalla kierroksella aika hieman muokatulle Syötekyläntie - Pikkusyötteentie segmentille oli sama kuin nopein aika viime vuoden SM kisoissa. Tehot reilusti korkeammat, sillä ajoin aika keulassa. Hieman lyhyempi Välihuikonen up segmentti taas nyt ajettiin reilusti kovempaa kuin viime vuoden SM kisoissa. Muutkin nousukerrat olivat lähes samoissa. Viimeinen nousu irtiotossa ajettiin vain 10s hitaampaa, kuin edellinen, mutta 10s kovempaa kuin takana tuleva pääjoukko. Tehot olivat 335-388w välissä eli 4,8-5,5w/kg. Eli ensimmäinen nousu ajettiin kovempaa kuin olin ajatellut. Mutta, kun katson veljeni tehoja, niin hänellä riitti 5w/kg. 

Jos katsotaan pelkkä Välihuikonen up -segmenttiä, niin 3min ajalle vaadittiin 5-6w/kg lukemia

Vaikka nousu on "melkoinen", niin keskinopeus jopa 35km/h eli peesiä saa melkoisesti. Ekalla kierroksella huomasin tämän ajaessani keulassa ja puolimatkan jälkeen tokana Rikun peesissä. Tämän jälkeen ajoinkin muutaman renkaan taaempana säästellen nousun loppuun. Tarkoitus oli olla aina aivan kärjessä nousun lopussa ja tämä onnistuikin. 

Ekalla kierroksella Rikun kanssa. Toisella kierroksella tuli pieni välikin seuraaviin, mutta silloin ei vielä ollut sopiva porukka ja himmasin. Kolmannella kierroksella sitten huoltopaikan jälkeen töppyrään ajattelin itsekin lisätä vauhtia, niin samalla hetkellä Kejo iski irti ja Björklundin kanssa päästiin hyvin mukaan. Pääjoukossa jäivät katselemaan.

Ekan kierroksen huoltopaikalta

Kisan erityisominaisuudet

Jos verrataan vaikka edelliseen kisaan, eli varsinaisiin SM kisoihin, niin rata oli aivan päinvastainen. Yhtään jyrkkää risteystä ei ollut koko kisassa. Yhtään terävää runtattavaa mäkeä ei ollut. Rasitus tuli pitkistä tasaisemmista nousuista. Jos katkeaa pidemmässä tasaisessa nousussa, niin sitä ei enää ajeta kiinni, sillä nousu vain jatkuu eikä pelastavaa alamäkeä tule heti. Tämä kisan terävyyden puuttuminen tekee rasituksesta varsin erilaista. Peesiäkin sai koko matkalla, ylämäessäkin kohtuullisesti. Kääntöpiste Syötekyläntiellä oli saatu kulkemaan levähdyspaikan kautta, joten vauhti pysyi siinäkin kivasti.

Tässä quadranttianalyysi ISM kisasta

Tässä taas SM kisasta

Näitä kuvia jos vertaa, niin huomaa nopeasti, että hermostollista rasitusta ja maksimaalisia kirejä on aivan erilailla. Ylemmän kuvan kirkkaat pisteet menevät kaikki keskipisteeseen kynnyksen lähelle, eli mäissä ajettiin hyvin tasaisella omalla kadenssilla hieman yli kynnyksen menevällä teholla. SM kisoissa taas suurin osa kirkkaista pisteistä on paljon laajemmalla alueella kaukana keskipisteestä ja kynnyksen käyrästä, eli kovaa ja vaihtelevaa repimistä. Pienemmät punaiset datapisteetkin jakautuvat SM kisassa paljon laajemmalti.

Reitti myös vaikuttaa taktiikkaan paljon. Kaikki pelkäsivät Välihuikosta ja löysäilivät ennen sitä. Ihmettelin, kun monet jätti välejä, eivätkä menneet edes lyhyeen vetovuoroon. Tätä toistui valtavasti. Kyseessä ei tietenkään ole porukkalenkki, eikä pakko ole ajaa. Tuskin ketään uuvuttaa ajaa 10-20s reilu 300w, että vauhti pysyisi yllä. Se helpottaa jopa irtiottojen kiinniajamista yms, kun vauhtia on jo valmiiksi. Ekalla kierroksella Välihuikosessa porukka meni nätisti kahtia, eikä peräporukkaa sen jälkeen juuri näkynyt. Tämän jälkeen vauhti tippui nousussa vain hieman, mutta ketään ei tainnut enää tippua tasaiseen vetoon.

Pari ekaa nousua. Huomaa miten kovaa tuli eka nousu ajettua. Tämän vuoksi päätin säästellä seuraavilla kierroksilla. Ei ihmekään, että perästä veto ei jatkunut kovana mäen päällä 🤷🏻‍♂️

Hatka

Pieniä irtiottoja oli kisan aikana, mutta kaikki tuli kiinni välittömästi, eikä kovaa yritystä ollut. Kolmannessa Välihuikosen nousussa oli itselläkin tosiaan hieman ylimääräisiä paukkuja ja kun olin aloittamassa vauhdin lisäystä, niin edessä Kejo iski ja samoin Björklund. Heidän kanssa oli hyvä jatkaa matkaa, eli sopivan pieni porukka. Ja mikä parasta, molemmat kaverit olivat m40 luokasta. Continental-Focuksesta veli oli sopivasti keulalla irtioton lähtiessä ja hän pisti kampea suoraksi, eikä sitten kukaan enää päässyt nousemaan hatkaan. Joukkueiden puuttuessa suhteellisen pienestä pääjoukousta takaa-ajo oli hankalaa. Hatkan alku ei tapahtunu aivan itsestään, sillä Välihuikosen loppupuolella oli ajettuna 3min 350w ja siihen päälle sitten 18s@600w kiihdytys. Tämän jälkeen tietenkin vedon täytyi jatkua välittömästi.

Meillä oli hyvää duunia ja sain nauttia isompien miesten peesistä. Annoin kaikkeni, sillä mun ei tarvinnut enää miettiä mitään muuta taktiikkaa, kuin että loppunousuun pitäisi saada noin minuutin ero Övermarkiin.

Ennen irtiottoa pääjoukon keskinopeus oli 40,7km/h eli yllättävänkin hyvä. Pääjoukolla irtioton lähdön jälkeen 41,1km/h loppunousun alkuun. Irtiotossa keskari oli meillä 45min ajan loppunousun alkuun asti 44km/h.

Tässä irtioton Intervals käppyrä. Vetovuorot tasaisesti kovalla, mutta hallittavalla rasituksella.

Tehojen puolesta ajoin irtioton AP273w / NP310w. Pääjoukossa kruisaillut veljeni taas ajoi AP 198w / NP 249w. ⚖

Loppunousussa hävisin pääjoukon kärjelle vain 23s. Paukkuja ei ollut enää repiä ylikovaa mäessä. Ajoin omaa tasaista tahtia nautiskellen. Eroa juurella oli kuitenkin jo yli 3min ja huipulla sitten karvan alle.

Loppunousu

Sokerit

Sokerit oli erinomaiset, mutta syöminen taas aivan liian vähäistä

Nyt laitoin edellisenä iltana 4u ekstraa Levemiriä ja aamulla 5u ylimääräistä. Ennen kisaa pistin 4u Humalogia ja söin puolikkaan myslipatukan lähdössä. Kisassa olisi voinut olla puolikas pullo enemmän juomaa, mutta en jaksanut ottaa huollosta, kun ajattelin että riittää. Sokerit oli hyvät, mutta ehkä olisin 1-2 geeliä syödä enemmän ja sokerit ei olisi ihan taivaisiin siltikään nousseet. Onneksi oli lyhyt kisa, niin ei ehdi energiat täysin loppumaan. Kisan jälkeenkään sokerit ei sukeltaneet pitkävaikutteisen ylimäärästä huolimatta.
Ongelman oli, että Bubblan bt lähetin ei kellu. Hukkasin sen järveen ja onneksi sain töistä napattua Libre 1 sensorin, jota pystyin kellolla skannaamaan ja sain lukemat esille kisassa. Nyt ei sitten ole yöhälytyksiä. Tästä tulossa vielä uusi teksti. Toivotaan että uusi Bt lähetin tulisi pian.

Jatkossa vaan aamulla enemmän levemiriä ja lähdössä vielä enemmän Humalogia. 

Loppu 

Loppumäki jäi melkein harmittamaan, kun en päässyt vertaamaan kuntoa muihin oman luokkalaisiin. Päästin m40 kaksikon karkaamaan puolivälissä mäkeä, kun olin uhrannut itseäni hatkassa, eikä ollut jalkaa enää. Eikä toisaalta mitään hätää lopputuloksen suhteen. 🥇 Olin myös hyvin tyytyväinen muiden kisaan osallistuneiden valmennettavien menestyksestä ja parantuneesta kunnosta 💪🏻