Aerobic decoupling vertailu

Joskus tästä kirjoitellutkin. Ideana on siis verrata lenkin alun syke/teho suhdetta lenkin loppuun. Jos syke ei nouse juurikaan tasatehoisen lenkin aikana, niin ollaan hyvässä kunnossa. Jos taas syke nousee  tasaisella rasituksella, niin voinee päätellä, että tahti ei ole ylläpidettävä pitkän aikaa. Nykyään Strava Sauce näyttää myös tämän mahtavasti. Ihan kiva mittari, mutta ei aukoton sekään. Jossain määrin samat asia vaikuttaa kuin sykkeeseen. Aerobic decoupling toimii parhaiten alle anaerobisen kynnyksen tasaisissa vedoissa ja etenkin pk2 ajelussa.
Ajatus

Nämä Pwr:Hr ongelmat tulivat mieleen kun veljen kanssa ajettiin treeniä, jossa 1 minuutin kiihdytyksiä ja 10s kirejä toistuvasti. Näissä "pitkissä, kovissa + hivuttavissa" treeneissä syke yleensä nousee treenin edetessä tasaisesti ja kropan väsymys myöskin tulee pikkuhiljaa. Väiteltiin sitten treenin lopussa, että kumpi on kovemmassa kunnossa (Kumpi ja Kampi tappeli). Mulla oli isompi decoupling, mutta aloitin reilusti alemmista sykkeistä ja lopetin pari pykälää matalampiin sykkeisiin. Eli sykkeet oli koko ajan matalammat (absoluuttiset ja suhteelliset), mutta nousu hieman suurempaa. No eihän sitä teho-syke suhteella voi päättää, joten selittelin ettei aivan aukoton mittari tämäkään.

Sykereservi ja kynnysten sijainti vaikuttaa hieman myös suhteeseen. Eli jos reservi on iso, niin treenit alkaa matalista sykkeistä. Sitten kynnykset on kuitenkin sen verran korkealla, joten syke voi nousta jonkin verran, jolloin decoupling luonnostaan suurempi. 

Jos rasitus on suhteellisen kevyt, niin syke välttämättä nouse kovin nopeasti. Tähän on onneksi omat työkalut. Eli Intervalssissa ohjelma poistaa automaattisesti lämmittelyn ja jäähdyttelyn laskennasta. Strava Saucella taas täytyy käsin zoomata sopiva pätkä. Molemmilla keinoilla saadaan hidas lämpeneminen pois laskuista.

Yksi keino huijata suhdetta on nostaa tehoa loppulenkistä. Syke ei nouse ihan samassa suhteessa kuin teho. Jos loppulenkistä nostaa tehoja hieman, niin syke/teho suhde on lopussa jopa matalampi kuin alussa. Tämä vaatii, että lopussa on varaa nostaa tehoja...

Vaihtoehto

Jos on useita 5-20 minuutin vetoja, niin perinteisellä tavalla decouplingin laskeminen ei onnistu. Se toimii yhdelle kokonaiselle lenkille tai yhteen rasitusjaksoon. Toistuvissa vedoissa yksi keino arvioida tehojen siedettävyyttä on maksimisykkeen muutos. Eli kun teho on sama, niin verrataan jokaisen vedon maksimisykettä ja sen muutosta. Sykkeen kuuluukin nousta vedosta toiseen. Vaikka välissä on palautuminen, niin kroppa on jo valmiiksi lämmennyt ja syke alkaa huomattavasti korkeammalta tasolta. Lisäksi tietenkin rasitus kertyy vedosta toiseen. Keskisyke ei kerro mielestäni riittävästi rasituksen kovuudesta, kun siihen vaikuttaa niin paljon sykkeen nousun nopeus. Vedon maksimisyke käyttäytyy säännönmukaisemmin. Se kertoo myös varsin hyvin vetojen siedettävyydestä. 

Riippuen tietenkin treenimodaliteetista millainen syke ja sen reaktio halutaan. SST vedoissa syke ei saisi nousta lähellekään maksimia, mutta toisaalta ekassa vedossa syke ei välttämättä ehdi paljon nousemaan. Eli maksimisyke saa muuttua paljon, mutta pysyä kuitenkin matalahkona. FTP vedoissa sykkeen nousu on nopeampaa ja toistoissa maksimisyke ei yleensä nouse loputtomiin ja ensimmäisissäkin nousee jo hyvin. Vo2Max vedoissa taas pyritään mahdollisimman korkeaan sykkeeseen, eikä vedosta toiseen maksimisyke saisi juuri muuttua, kun kaikissa aika tapissa vedon lopussa toivottavasti. 

Pidemmissä lyhyitä nostoja sisältävässä treenissä, kuten heti alussa esimerkkinä olleessa 1min vetoja ja kirejä sisältävässä treenissä ja toisaalta Aerobiselta kynnykseltä tehtäviin toistuviin "kireihin" maksimisykkeen seuranta toimii hyvin treenin aikana. Eli miten syke nousee rasituksessa ja kuinka hyvin se palautuu. Noston jälkeen syke yleensä joka kerta hieman korkeampi vajaasta palautumisesta johtuvaan rasituksen kertymään sopien. 

Lopuksi

Eli ei ole aukottomia mittareita. Aina voi valita mieleisen mittarin antamaan halutun vastauksen