Lasten kanssa pyöräily

Kovin optimistinen olin vielä kun ensimmäinen lapsi syntyi. Silloin oli suunnitelmissa kaikenlaista liikuntaa tehdä koko perheen voimin. Silloin ei tosin pyöräilymäärätkään päätä huimanneet.

Aivan pienenä sylivauvana lapsi nukkuu melkein missä vaan kunhan on koppa tjms. Mutta kun ikää ja liikuntakykyä alkaa kertymään, niin virikkeiden tarve myöskin kasvaa. Sulkapallokentän reunalla meidän esikoinen ei enää 10kk jälkeen pysynyt minkään kassivallin takana, vaan piti päästä kentälle mukaan.

Hankittiin Croozer Kid 1 -vetokärry fillariin ja sen kanssa onnistui porukalla 1-1.5h lenkit. Tämän jälkeen lapsi alkoi kyllästymään kärryssään. Peräkärry hidastaa yllättävän paljon vauhtia ja sen kanssa saa hyvin tasattua perheensisäistä vauhtieroa. Toki croozer ei ole mikään ammattilaisten versio. Siinä ei ole rullaavimmat renkaat eikä jousituksia yms. Hankittiin se koska se oli fiksun hintainen ja siihen tuli juoksukärry samaan hintaan. Laatu oli varsin hyvä, eikä kärryssä sinällään ollut mitään valittamista. Tavaratila on uskomattoman iso, eli kauppareissut yms sujuu sillä myös hyvin. Hoitoon vein lapsia yksittäisen kerran sen avulla juosten tai fillaroiden.

Juoksussa kärry oli ehkä jopa parempi, sillä juoksulenkit on lyhempiä ja juostessa pysähtyminen on helpompaa. Kärry ei myöskään hidasta juostessa lähellekään niin paljoa. Juostua tuli sen kärryn kanssa melko paljon.

Jonkun verran tehtiin myös lenkkejä, niin että minä juoksin ja vaimo fillaroi lapsi kaupunkipyörän "tarakkaistuimella"


Vaimo tykkää rullaluistella ja hankittiin ihan oikea juoksuratasrunko silloisiin Bugaboon vaunuihin. Se "oikea" juoksukärry olikin vielä selvästi parempi ja kevyempi. Siinä oli myös etujarru etenkin rullaluistelua helpottamaan. Jokunen lenkki tehtiin yhdessä luistellen / juosten 2 lapsen kanssa, molemmat omaa kärryä työntäen.

Fillarin perässä vedettävän kärryn käyttö jäi aika vähiin, kun 2 eri-ikäisen lapsen kanssa se on jo hieman säätämistä ja olisi vaatinut eri kärryn. Lisäksi yhden lapsen mukaan ottaminen ei juuri kevennä toisen vanhemman hommia, kun yksi jää kuitenkin kotiin.

3 lapsen kanssa tämä yhtälö käykin jo lähes mahdottomaksi. Tietenkin nyt on mahdollisuutena lasten mukaan ottaminen, kun isoimmat on jo kasvaneet. Lapset ovat innostuneet fillaroinnista, etenkin jätskilenkeistä ja kauempana olevien puistojen keräilystä. Letkassa on hyvä ajaa. Välillä hieman hazardia, mutta aina parempaan suuntaan. Kaksi isointa pärjää hyvin omilla fillareilla ja pienin menee tarakkaistuimella. Yksi aikuinen riittää kaitsemaan letkaa. Saa kyllä huutaa perältä melko tiheään, että pysy oikeassa reunassa ja ei kurkita taaksepäin jne.

Lapset ovat myös innostuneet BMX radoilla ajamisesta ja niillä ollaan jonkin verran reissattu.

Juoksulenkeille lapsia toki voisi ottaa mukaan fillaroimaan, mutta olen juoksun jättänyt lähes täysin. Juosta pitäisi niin säännöllisesti, että paikat kestäisi edes jonkinlaista määrää. Silloin se jo sitten rajoittaa fillarointiin käytettävää aikaa.

Meillä lapset tykkää aikuisten pyöräkisoista. Niihin on helppo tulla, kun kestäävät vain muutaman tunnin. Sulkapallokisojen huono puoli oli, että ne kestää koko viikonlopun aamusta iltaan sisähallissa. Pyöräkisoissa on myöskin yleensä makkaraa tarjolla ja lapset pääsee puistoihin yms riehumaan. Osassa kisoista on myös kivasti lasten lähtö mukana, jonne on helppo raahata fillarit mukaan. Lisäksi kisareissuilla tulee käytyä muutenkin kivoissa paikoissa eli huvipuistoissa ja hotelleissa, jos sopivasti sattuu.

Pihalle usein tehdään esterataa lapsille. Siinä on yleensä keikkulauta, koroketöyssy, pujettelukohta, kaarrematkaltaan rajoitettu ympyrä ja joku kapea kohta. Milloin mitäkin sit keksitään. Varsinaisesti maastopyöräilyä ollaan pari kertaa käyty, mutta se on vielä hieman hankalaa.