3 pistettä

Ajoasennon säätämisestä olen kirjoittanut muutaman tekstin: osa1, osa2, osa3. Viime luulin satulan olleen hyvässä paikassa, mutta kun näin videokuvaa, niin totesin, että mittaukset lienevät paikoillaan. FastBikeFit appilla sain kulmat tarkistettua ja  siirsin satulaa eteenpäin ja nostinkin hieman. Säätöjen kulmat paranivat hieman ja fiilis sitäkin enemmän. Sen verran vaihtelua pisteiden paikassa ja laskennassa varmaankin, että pientä virhelähdettä niihin mahtuu. Kuitenkin sillä softalla näkee hyvin liikkeen ja arvion kulmista.

Tänä talvena en ole enää tarvinnut rocker platea trainerilla ajaessa ja meinasinkin purkaa sen pois. Se kuitenkin on tiellä kiritreeneissä ja kisoissa. Toisaalta toiminta ei ollut aivan 100%, kun tekovaiheessa symmetria yms ei aivan toteutunut. Mutta siis uskoisin että rocker platen tarpeen väheneminen on ollut satulan paikan korjaantumisen ansiota.

1) Satula

Harvassa tämän henkilökohtaisemmat mieltymykset. Paljon eri leveyksiä, pituuksia ja käyryyksiä sekä pituus että leveyssuunnassa. Erilaisia halkioita ja eri määrä pehmustetta. Minulla Selle Italia SLR käytössä jo vuosikausia. Junnuna tämä oli kaikilla ja sopii kyllä minullekin hyvin. Istuinluiden mittauksesta olen hieman skeptinen. Lantion istuinluut kapenee kun menee enemmän etukenoon jne, eli asentokin vaikuttaa siihen. Mutta ehkä se on arpomista parempi aloitustapa sopivan satulan etsimisessä.

Satulan paikasta on montaa eri mielipidettä, mutta itse suosittelen heittämään KOPS menetelmän romukoppaan. UCI:n sääntö satulan suhteen on, että nokka vähintään 5cm keskiön takana ja satulan kärki enintään 9 astetta alaviistoon.

Nykyään satula pyritään viemään mahdollisimman eteen. Tämän vuoksi lyhytnenäiset satulat on tulleet myöskin muotiin. Tällä saadaan varsinainen istuma-alue lähemmäs keskiötä ja toisaalta kärki mukavammaksi istua hetkellisesti.

Miksi?

Fillaroidessa lähes kaikki voima tehdään poljinta painaessa. Nostovaiheessa lähinnä polkimen ja jalan painoa poistetaan jarruttamasta. Tietenkin tekniikka on tärkeää ja korkealla kadenssilla on pystyttävä ajamaan sujuvasti. Mutta voimantuotto ei ole tasaista vaikka kuinka kauniisti pyörittäisi (souplesse).

Paras ja selkein kuva, lihaksista ja voiman tuoton suhteista

Sama kuva, mutta hieman tarkempana ja nivelten liikkeet mukana

Lähinnä vain sekoittamassa päätä. Lihaksia on joka paikassa monta kerrosta ja limittäin vaikuttavat useampaan liikkeeseen. "Pienet" lihakset ei juuri tehosta ajamista, mutta ne voi koitua ongelmaksi. Etu- ja takareisi ovat monen lihaksen kokoelmia.

Tossa yllä muutama hyvä kuva näyttämään mitkä lihakset tekee mitäkin osaa yhden kammen pyörähdyksen aikana.

Tästä sitten päästään satulan asentoon. Satulan eteen ja ylös vieminen avaa lonkan kulmaa.

Jälkeen ja ennen. Eli eteenpäin vienti ja nosto avasi lonkkakulmaa yläasennossa 6° ja ala-asennossa 3°

Avoin lonkan kulma taas mahdollistaa paremman etureiden lihasten käytön ja lisäksi pakaran toiminta paranee. 

• Satula taakse vieminen lisää takareiden käyttöä. Jos etureidet väsyy, niin voi kokeilla. Ennen ajettiin hyvinkin takaa, mutta nykyään ei kyllä juuri kukaan.
• Satulan eteenpäin vieminen tehostaa etureiden ja pakaran käyttöä. Eli pyri viemään satulaa eteen, tehostaa voiman tuottoa.
• Satulan nostaminen lisää pohkeen käyttöä. Jos pohje kramppaa, niin niin satula jo mahdollisesti liiankin ylhäällä. Muuten pyritään mahdollismman korkeaan satulaan polvikulma ala-asennossa huomioiden.
• Satulan laskeminen heikentää pakaroiden ja etureisien käyttöä.

Näistä sitten pitää päättää mitä haluaa. Biomekaanisesti satulan eteen ja ylösvieminen on tehokkainta. Mutta jos etureidet ei kestä kuormaa, niin satulaa voi viedä taaemmas. Jos satulaa nousee liian ylös, niin peppu keikkuu ja pakarat voi joutua liikaa hommiin tukemisroolissa. Samalla myös pohkeet rasittuu, kun nilkkaa joutuu oikaisemaan ala-asennossa liikaa. Jos takareidet kramppaa, niin ehkä satulaa on syytä siirtää eteenpäin. Jos pohkeet kramppaa, niin satula voi olla liian korkealla.

Takamuksen keikkuminen viittaa joko liian matalaan tai korkeaan satulaan. Toki voi olla alaraajojen pituuseroa yms mukana.

2) Klossin paikka

Polkimen laadulla ei mielestäni mitään väliä. Mikä vaan tuntuu itsestä hyvältä. Isosta vapaaliikkeestä en tykkää, mutta muutama aste säästää varmasti polvia. Klossin kiertämisellä, leveyssäädöllä ja kulmalla saadaan säädettyä polven liikettä suoraviivaiseksi. Pyöräily ei kuormita juurikaan niveliä eli sopii monille. Mutta valtava määrä toistoliikkettä voi altistaa polvikivuille. Eli molempien polvien pitäisi tehdä varsin suoraa sylinterimäistä liikettä.

Klossin paikalla saadaan monenlaista vaikutusta. Jos klossi on lähellä varpaita, niin se kuormittaa turhaan pohkeen lihaksia. Pohkeen työmäärän lisääminen ei lisää nopeutta, tuo lähinnä ylikuormitusvaaraa. Klossin kulmaa voi hieman säätää, niin että jalkaterä olisi polkimen päällä mahdollisimman samanlaisessa asennossa kuin kävellessäkin. Lisäksi kallistusta voidaan luoda klossiin kiiloilla. Itsellä tosiaan muutamalla ilmastointiteipin palalla ulkoreunaa korotettu, jotta saan polvilinjan pysymään suorempana ja mukavampana. Shimanon kengissä on vaihdettava holvikaaren tuki, mutta se tuntuu vievän jalkaterää jopa toiseen suuntaan ja poistin sen. Sitten huomasin että pohje ei tykkää. Laitoin matalamman tuen takaisin, hieman muotoilin sitä saksilla tosin sopivammaksi. 

3) Tanko

Tankoja on montaa mallia. On aeroprofiilia. On compactia, perinteistä, erilaista mutkaa jne. Tärkeimmät muuttuja on kuitenkin reach eli kuinka kaukana kahvat on edessä. Tangon leveys tietenkin oleellista. Nykyään suositaan mahdollisimman kapeaa tankoa pienentämään pinta-alaa. Sitten on droppi, eli kuinka syvälle alaote tulee. Gravel tangoissa on myös flarea, eli alaotteen leveneminen kahvoihin nähden.

Tangon paikalle on lähinnä vain liikkuvuus rajoitteena. Mitä notkeampi ja parempi tukilihaksisto on, niin sitä matalampaan asentoon yleensä pääsee. Mitä matalampi, niin sitä aerompi. Kannattaa toki huomioida, että jos tehon tuotto kärsii, niin sitten ollaan jo liian matalalla. Ja siellä ala-otteella pitää pystyä olemaan pitkäkin aikoja.

Kannattaa myös huomioida että matalampi ja pidempi ajoasento poistaa painetta takamukselta, samoin kuin kova vauhti. Matalassa asennossa isompi osa paineesta on käsillä. Kovassa vauhdissa taas on enemmän painetta jaloilla ja toisaalta tuuli luo "nostetta" kropalle.

3 pistettä kohdilleen

Eli takamuksen liike suhteellisen vähäistä ja symmetristä. Polvien liike suoralinjaista ja symmetristä. Polvi ala-asennossa mahdollisimman suoraksi, ilman turhaa nilkan liikettä. Sitten tanko niin alas, kuin vaan järkevästi ja mukavasti saa. Asennon ei kuulukaan olla valtavan mukava aluksi, vaan siihen tottuu. Tietenkään kipuja ei saisi tulla. Asento on omista mieltymyksistä, voimista ja rajoitteista kiinni. Ajoasentoa voi muuttaa myös kesän mittaan aerodynaamisemmaksi, kun kehitystä tulee. Jos keväällä ja talvella on monta kerrosta vaatteita, niin satulaa voi joutua hieman laskemaan. 

Vähän pyöräilijällä joka tapauksessa sattuu, mutta (toisto)määrä on niin vähäinen, että siitä ei välttämättä tule ongelmaa. Voi olla vain tottumuksen puutettakin. Paljon ajaessa virheasennossa tulee hyvin runsaasti toistoja, jolloin ongelmia voi ilmaantua jo pienestäkin asentovirheestä..

Satulan asennosta yhden firman mielipidettä, mutta fiksua tekstiä sinällään:

https://sqlab-usa.com/pages/saddle-ergonomics-explained