Zwift-kisaaminen

Zwiftissä kisaaminen vaatii yllättävän paljon tottumista ja harjoittelua. Sain veljen kerran kisaan mukaan enkä ”muistanut” kertoa miten ne alkaa 😵.

Ennen kisaa tuleekin hankalin asia, kun pitää päättää mihin kisaan osallistuu. Kisoja on lähes rajattomasti ja kaikkiin aikoihin.

• Reiteistäkin olisi hyvä tietää minkä mallisia ne on. Eli tuleeko reitillä nousua paljon ja minkä mallisia mäkiä ne on. On eri asia nousta kerran Volcano climb kuin esim 2 kertaa forward KOM, vaikka metrejä tulee melko saman verran. Toki pidemmät nousut vielä aivan eri asia. Eli radan profiili vaikuttaa kisan kulkuun paljon.
• Reitin pituuksissa on myös huomattavaa vaihtelua muutaman minuutin kisoista moneen tuntiin. Useimmiten kisat tuntuvat olevan 40-55min välissä.
• Kolmantena asiana on aavistaa kisaajien määrä ja laatu. Sitä näkee companion appista etukäteen, mutta kaikki eivät ilmoittaudu etukäteen. Todellisuus ilmenee sitten lähtöpaikalla, mutta viikkokisojen historiaan perehtymällä voi arvata aika hyvin tulevaisuuttakin. Kisaaminen on yleensä helpompaa isommassa porukassa. Toki huomattavaa on myöskin ajaako eri lähdöt samassa vai erikseen. A-luokalle melko sama, mutta alemmille luokille se tuntuu vaikuttavan aika paljon.

Kisaan on toki hyvä lämmitellä hetki ja olla lähtöpaikalla muutama minuutti etukäteen. Ei ole kerta eikä kaksi kun zwift on joko auennut koneelta hitaasti tai jotain muuta viime hetken säätämistä tullut. Kisat alkaa yleensä melkoisen kovaa. Niissä ei ole mitään neutraalistarttia, vaan heti ladataan täysiä. Meno onneksi rauhoittuu muutaman minuutin jälkeen. Ajaessa ei saa peesiä kuten oikeassa elämässä, mutta jonkin verran kuitenkin. Siihen on hyvä totutella, sillä peesiliima kyllä pitää ja siihen on voitava luottaa, jos haluaa säästää energiaa. Eli kisoissa ei tule lainkaan 0 watteja, eikä kyllä z2 tasoakaan. Kisassa ei voi pitää taukoa juuri hetkeäkään, sillä jos porukasta tippuu, niin lähes toivotonta saada sitä enää kiinni, eli reissuja huoltoautolle tai muuallekaan.

Tasamaalla ei yleensä tapahdu ihmeitä, mutta pieneenkin mäkeen yleensä nostetaan tehoja. Nämä tehonnostot, niiden määrä on hyvä tietää jo etukäteen. Muuten voi hetkenkin herpaantuminen tuoda ongelmia. Kisat vaatii myös eri tavalla keskittymistä, sillä muista kuskeista ei saa mitään fiilistä eikä niitä näe. On vain tuijotettava sivupalkista muiden w/kg lukemia ja katsottava, että oma sijoittuminen porukassa ei ole aivan valunut perälle, jos epäilee että ratkaiseva paikka on tulossa. Loppukiri on vieläkin jotain mitä en ymmärrä, en toki ole kirikuskikaan, mutta kummallisia ne on.

Power uppien käyttö on myöskin tarkkaa. Monissa kisoissa ne eivät ole sallittuja, mutta silti sellaisen voi käyttää lähdössä ennen seuraavan portin ohitusta. Lisäksi riippuu reitistä kuinka usein uuden saa ja millaista tarvitsee. Aero-kypärää on hyvä säästää loppukiriin ja höyhentä pahaan mäkeen jne. Mutta kannattaako säästä ja missä kohtaa sen napsauttaa päälle 😕 .

Aika-ajoja en ole montaa ajanut ja nyt on tullut suosittuja joukkueaika-ajoja. Sopiva 10min mittainen tempo voisi olla hyvä CP 20min testi.

Zwiftissä peesi on erilaista ja nopeudet hieman yläkanttisia. Vetovuorot eivät jakaannu kuin oikeassa elämässä ja tämän vuoksi pääjoukon vauhti on yläkanttinen ja irtoille on hankala jakaa vuoroja tasaisesti. Joukkueita on muodostunut Zwiftiin runsaasti kaikkiin luokkiin. Zwift powerissa on ”viralliset” tulokset ja joukkueiden valinnat yms. Joukkuetaktiikkaakin zwiftissä on jonkin verran. Monet kommunikoi discordin kautta ja se on varsin toimiva systeemi. Monesti siellä kuulee tosin lähinnä huohotusta ja ähkimistä.

Kisaa varten drop shopissa ”ostettavilla” ja vaihdettavilla varusteilla on jonkin verran vaikutusta, mutta onneksi se on kuitenkin melko vähäistä. Zwiftinsider on tehnyt hyviä taulukoita eri kiekkoja, runkojen ja aika-ajopyörien nopeuksista tasamaalla ja mäkisessä maastossa. Toki testeissä ei ole otettu kisoihin liittyvää nopeuden vaihtelua huomioon 😶  Siellä on muutenkin paljon oppimateriaalia. Drop shopista saa ostettua pienellä säästämisellä ja muutaman ensimmäisen zwift tason ajamisen jälkeen jo täysin kilpailukykyiset välineet.

Minä ajan TT1 joukkuessa, joka on Tyypin 1 diabeetikkojen ”tukiryhmä”. Joukkueessa kaikilla kuskeilla tai perheenjäsenillä on diabetes. Ryhmässä on paljon keskustelua diabeteksesta ja sen kanssa pärjäämisestä. Kilpailulliset tavoitteet eivät ole aivan niin pääasiana. Minut yllättää aina miten paljon on ihmisiä, jotka eivät aja fillarilla käytännössä lainkaan ulkona. Lisäksi toki oma ihmetyksensä on kuskit, jotka ajaa zwiftissä A-luokassa ja pihalla lenkkejä pari kertaa vuodessa,  ilman tehomittaria ja keskinopeudet reilusti alle 30kmh.

Tänään ajoin KISS 100km kisan. Tällä kertaa reittinä oli Dust in the wind x2. Reitille tulee 8 kertaa 100m mäki ja muuten melko tasaista. Tasamaat ajettiin suhteellisen rauhassa, mutta odotetusti mäkiin nyljettiin ihan tosissaan. Toisessa mäessä irtaantui 6hlö irtiotto ja jäin noin 16 kuskin pääjoukkoon. Tässä mäessä, jo noin 15km kohdalla 109km matkasta sain maksimisykkeet 179. Tämä jälkeen meno hieman rauhoittui, mutta silti kaikissa 8 mäessä mentiin yli 2-5min reilusti yli AnA kynnyksen. Porukka harveni hieman joka mäkeen. Näissä 100km kisoissa on huonona puolena se, että osa tulee ajamaan vain tunniksi ja ajavat sitten senkin edestä. Instassa pari videopätkää. Strava filee

Parin ekan mäen jälkeen oli vielä hyvä happi

Sokerit pysyi hyvinä, selvä ero normilenkkiin kuitenkin. Join pullon urheilujuomaa, 2 geeliä ja siripiripötkön eli 35ghh+35ghh+52ghh = 122g/2,5h. 

Kisan aikana sokerit nousee, normilenkillä laskevat...